Namibia Tourism Expo

Vihdoinkin sain kuvat ladattua tänne blogiinkin asti (kiitos erään henkilön, joka lopetti lataamisensa).

Toukokuun viimeisenä päivänä meidän yksi pelottava opettaja, jonka kurssikin me lopetettiin tarjoutui kyytimään meidät paikallisille matkamessuille ja mehän otettiin kyyti ilomielin vastaan. Opettaja on kai ihan normaali ihminen noin siviilissä, mutta opettajana sillä on joku kumma taipumus kutsua opiskelijoita huligaaneiksi ja tehdä ne jokseenkin naurunalaisiksi.

Ammattigolfaaja. Mulla oli päämääränä hävitä.

Mentiin messuille jo päivällä ja ne oli auki yhdeksään asti illalla. Opettaja lupasi myös kyytiä meidät takaisin, jos haluttais lähteä siihen aikaan kun sekin. Ensimmäiseksi eksyttiin messuilla lasten puolelle ja katseltiin söpöjä pupuja ja marsuja. Ei kuitenkaan uskallettu mennä sinne häkkiin niitä silitteleen... tai Elli olis varmaan mennytkin, mutta sillä oli hame päällä ja sinne kipuamisessa olis ollut suuri vilautusvaara, joten tuola lasten puolella se ei varmaan olisi ollut kauheen soveliasta. Päädyttiin siitä pelaamaan minigolfia vähän sääntöjä muuttaen, koska ne pallothan piti saada sinne reikään vaikka siinä menis koko päivä!

Voittajan on helppo hymyillä ja häviäjä selvitettiin viimeisellä reiällä!

Tylleröiset ei olleet ikinä maistaneet currywurstia ja sitähän piti myös saada. Opettaja oli myös autossa mainostanut, että curruwurst Namibiassa olisi paljon parempaa kuin mitä minä olen Saksassa maistanut. Hänen puheestaan myös olisi voinut ymmärtää, että se on jotenki Namibialainen juttu, mutta kyllä mä olen edelleen sitä mieltä, että saksalaiset senki on tänne tuonu niin ku paljon muutakin. Andysistä ostettu annos makso n.6€ ja siinä tuli jäätävä möhkälemakkara mukaan ja parhaita ranskiksia mitä täällä ollaan saatu! (ei ne silti vetäneet mitenkään vertoja Hesen ranuille, joita on pakko saaha heti kun tullaan Suomeen!)

Anniinan ensimmäinen currywurst ja melkein kokonaan jaksoi syödäkkin!

Masut täynnä oli hyvä aloittaa muuten messujen kiertely. Aluksi oltiin vähän ujoja istumaan autoihin, jota näytillä oli paljon, mutta kyllä sekin typerä ujous äkkiä selätettiin! Anniinan lemppariautoo koitettiin etsiä, mutta eihän sitä tuola ollut. Etsittiin tilalle sitten uusia lemppareita. Mikähän siinä on, että meidän kaikkien mielestä jäätävän kokoiset autot, kuten Range Roverit olivat parhaita. Hauskaa oli myös kun autoissa oli kaikkee nippelijuttua sisällä mm. penkin leveyden säädin sai multa lisäpisteitä!

Tytöt ovat niin pieniä verrattuna näihin jäätäviin menopeleihin.

Suloiset shotit alkoivat heti kiinnostaa meitä.

Matkamessut namibiassa ovat kuitenkin hiukan erilaiset kuin Suomessa. Täällä meinaan ei säästellä alkoholin kanssa! Tulta pystyi ostamaan sellasta muovista leikkirahaa, joka maksoi alle 0,5€/kpl ja yhdellä tuollaisella sai yleensä maistella montaa viiniä kojuista tai sitten yhden shotin, kuten yllä olevassa kuvassa olevaa mansikkatequilaa. (ton mausta tuli ikävä tsökötsköjöä Artturissa, mansikka tequilaa + salmaria <3) Ei todellakaan aikaisemmin oltu edes tajuttu kuinka iso toi paikka oikeesti on. Näyttelyhalleja oli vaikka kuinka monta ja ainakin kahdessa, jos ei kolmessa oli alkoholia esillä.

Olispa Suomenkin matkamessujen puitteet tälläiset! Anniina ilmaisi tän asian aika hyvin, että nää oikeestaan oli messut ja festarit yhdessä eli siis mestarit! Mestareilla joku mies käveli meidän ohi ja huikkas mennessään "Terve!" ihme että osasin vastata. Se oli asunu Ruotsissa kauan, mutta ei se suomee osannut. Se sitten puhu meille på svenska ja me vastattiin sujuvasti englanniksi. Ihan hauska heppu! Me vähän arasteltiin aluksi juomien ostossakin ja haluttiin nähdä cooking with Amarula esitys, jota jostain syystä sitten ei tullut, mutta päästiin napostelemaan edellisen kokkishown herkkuja. Ellikin jopa tykkäsi oliiveista, joita se ei ikinä syö!

Matkamessuilla myytiin myös ihmisille omia viininmaistelu laseja alle 3€:lla. Mehän sellaiset ostettiin ja myöhemmin hankittiin vielä toisetkin, koska yksinäinen viinilasi kotona lentäisi aika nopeasti pois. Nyt on pari ja saikin sitten loppuillan vetää sitä viiniä kaksin käsin. Kyllä me vähän muutakin koitettiin tehdä, mutta oli hauskaa, kun yksi pariskunta, joka oikeasti osti tuolta kauppaansa viinejä kulki melkeimpä samaa tahtia meidän kanssa ja saatiin aina myös ilmaista oma todella painava ja ammattimainen mielipiteemme.

Lasten nurkasta päädyttiinkin kierteleen viinilasit kädessä, mitä tapahtui?

Noi viinitilat, jotka olivat tuola messuilla esillä olivat pääasiassa Etelä-Afrikasta. Namibiassa on vain kaksi viinitilaa, enkä mä ainakaan niitä löytänyt. Tosin käveltiin kyllä monien ohikin, koska jos oltais kaikissa jotain maisteltu ei oltais voitu loppuajasta enää kävellä. Kapkaupungin lähellä on paljon viinitiloja ja mun pitääkin miettiä menisinkö sellaisessa käymään, kun kerran perjantaina Anniinalle ja mulle strarttaa reissu kohti Etelää (jossa sää vaan viilenee, sielä on n.+12 lämpöö, hyrr!)

Muskottipähkinän makuista kermalikööriä ja hyvin uppos, tää koju oli muutenkin yksi meidän lemppareista.

Tällaisella kirahvikuvalla osallistui johonkin kilpailuun. Ei tainnut nähä viinihuulet voittaa!

Ja niin tuli epäsosiaalisista Suomalaisistakin sosiaalisia. Juteltiin paljon tuntemattomille ja tuli tuola yksi tyttö meidän koulultakin vastaan. Myös joku känniääliö homppeli mies lähti meitä kierrättään ja osti Anniinalle ja Ellille pussilliset suklaata. Kun päästiin siitä eroon yritettiinkin loppuaika tuota vältellä sitä. Aika kuluikin niin nopeasti ja vaikka aluksi tuntui aikaa olevan yllin kyllin olisi tuola voinut olla kauemminkin. Meinattiin mennä myös paikalle seuraavana päivänä, mutta lauantaina messut olivat auki vain viiteen ja meillä oli grillibileet, joten päätettiin jättää noi viinit muille.

Meidän lempi viiniksi muodostui paikan ainut pirskahteleva punaviini!

Kaksi valkoviinin ystävää täydet punkkulasit kourassa ja vielä hymyilevät. Kummaa touhua.

Seuraavan päivän olokin ainakin mulla kertoi että oli tullut maisteltua oikein kivasti. Joku nainen antoi meille vielä ison kourallisen maistelukolikoita ilmaisena ja siitähän nautittiin. Niitä tosin jäi vielä ylimääräisiä ja myytiin ne muille meidän hostellissa oleville, jotka meni katsastamaan noi messut lauantaina. Ne ei olleet oikein uskoneet meitä siitä, miten isot ja hienot messut olivat. Luulivat, että viinillä oli osuutta asiaan, mutta takaisin tullessaan hekin kehuivat messuja. En sitten tiedä oliko viinillä osuutta siihen.