Namibia Tourism Expo

Vihdoinkin sain kuvat ladattua tänne blogiinkin asti (kiitos erään henkilön, joka lopetti lataamisensa).

Toukokuun viimeisenä päivänä meidän yksi pelottava opettaja, jonka kurssikin me lopetettiin tarjoutui kyytimään meidät paikallisille matkamessuille ja mehän otettiin kyyti ilomielin vastaan. Opettaja on kai ihan normaali ihminen noin siviilissä, mutta opettajana sillä on joku kumma taipumus kutsua opiskelijoita huligaaneiksi ja tehdä ne jokseenkin naurunalaisiksi.

Ammattigolfaaja. Mulla oli päämääränä hävitä.

Mentiin messuille jo päivällä ja ne oli auki yhdeksään asti illalla. Opettaja lupasi myös kyytiä meidät takaisin, jos haluttais lähteä siihen aikaan kun sekin. Ensimmäiseksi eksyttiin messuilla lasten puolelle ja katseltiin söpöjä pupuja ja marsuja. Ei kuitenkaan uskallettu mennä sinne häkkiin niitä silitteleen... tai Elli olis varmaan mennytkin, mutta sillä oli hame päällä ja sinne kipuamisessa olis ollut suuri vilautusvaara, joten tuola lasten puolella se ei varmaan olisi ollut kauheen soveliasta. Päädyttiin siitä pelaamaan minigolfia vähän sääntöjä muuttaen, koska ne pallothan piti saada sinne reikään vaikka siinä menis koko päivä!

Voittajan on helppo hymyillä ja häviäjä selvitettiin viimeisellä reiällä!

Tylleröiset ei olleet ikinä maistaneet currywurstia ja sitähän piti myös saada. Opettaja oli myös autossa mainostanut, että curruwurst Namibiassa olisi paljon parempaa kuin mitä minä olen Saksassa maistanut. Hänen puheestaan myös olisi voinut ymmärtää, että se on jotenki Namibialainen juttu, mutta kyllä mä olen edelleen sitä mieltä, että saksalaiset senki on tänne tuonu niin ku paljon muutakin. Andysistä ostettu annos makso n.6€ ja siinä tuli jäätävä möhkälemakkara mukaan ja parhaita ranskiksia mitä täällä ollaan saatu! (ei ne silti vetäneet mitenkään vertoja Hesen ranuille, joita on pakko saaha heti kun tullaan Suomeen!)

Anniinan ensimmäinen currywurst ja melkein kokonaan jaksoi syödäkkin!

Masut täynnä oli hyvä aloittaa muuten messujen kiertely. Aluksi oltiin vähän ujoja istumaan autoihin, jota näytillä oli paljon, mutta kyllä sekin typerä ujous äkkiä selätettiin! Anniinan lemppariautoo koitettiin etsiä, mutta eihän sitä tuola ollut. Etsittiin tilalle sitten uusia lemppareita. Mikähän siinä on, että meidän kaikkien mielestä jäätävän kokoiset autot, kuten Range Roverit olivat parhaita. Hauskaa oli myös kun autoissa oli kaikkee nippelijuttua sisällä mm. penkin leveyden säädin sai multa lisäpisteitä!

Tytöt ovat niin pieniä verrattuna näihin jäätäviin menopeleihin.

Suloiset shotit alkoivat heti kiinnostaa meitä.

Matkamessut namibiassa ovat kuitenkin hiukan erilaiset kuin Suomessa. Täällä meinaan ei säästellä alkoholin kanssa! Tulta pystyi ostamaan sellasta muovista leikkirahaa, joka maksoi alle 0,5€/kpl ja yhdellä tuollaisella sai yleensä maistella montaa viiniä kojuista tai sitten yhden shotin, kuten yllä olevassa kuvassa olevaa mansikkatequilaa. (ton mausta tuli ikävä tsökötsköjöä Artturissa, mansikka tequilaa + salmaria <3) Ei todellakaan aikaisemmin oltu edes tajuttu kuinka iso toi paikka oikeesti on. Näyttelyhalleja oli vaikka kuinka monta ja ainakin kahdessa, jos ei kolmessa oli alkoholia esillä.

Olispa Suomenkin matkamessujen puitteet tälläiset! Anniina ilmaisi tän asian aika hyvin, että nää oikeestaan oli messut ja festarit yhdessä eli siis mestarit! Mestareilla joku mies käveli meidän ohi ja huikkas mennessään "Terve!" ihme että osasin vastata. Se oli asunu Ruotsissa kauan, mutta ei se suomee osannut. Se sitten puhu meille på svenska ja me vastattiin sujuvasti englanniksi. Ihan hauska heppu! Me vähän arasteltiin aluksi juomien ostossakin ja haluttiin nähdä cooking with Amarula esitys, jota jostain syystä sitten ei tullut, mutta päästiin napostelemaan edellisen kokkishown herkkuja. Ellikin jopa tykkäsi oliiveista, joita se ei ikinä syö!

Matkamessuilla myytiin myös ihmisille omia viininmaistelu laseja alle 3€:lla. Mehän sellaiset ostettiin ja myöhemmin hankittiin vielä toisetkin, koska yksinäinen viinilasi kotona lentäisi aika nopeasti pois. Nyt on pari ja saikin sitten loppuillan vetää sitä viiniä kaksin käsin. Kyllä me vähän muutakin koitettiin tehdä, mutta oli hauskaa, kun yksi pariskunta, joka oikeasti osti tuolta kauppaansa viinejä kulki melkeimpä samaa tahtia meidän kanssa ja saatiin aina myös ilmaista oma todella painava ja ammattimainen mielipiteemme.

Lasten nurkasta päädyttiinkin kierteleen viinilasit kädessä, mitä tapahtui?

Noi viinitilat, jotka olivat tuola messuilla esillä olivat pääasiassa Etelä-Afrikasta. Namibiassa on vain kaksi viinitilaa, enkä mä ainakaan niitä löytänyt. Tosin käveltiin kyllä monien ohikin, koska jos oltais kaikissa jotain maisteltu ei oltais voitu loppuajasta enää kävellä. Kapkaupungin lähellä on paljon viinitiloja ja mun pitääkin miettiä menisinkö sellaisessa käymään, kun kerran perjantaina Anniinalle ja mulle strarttaa reissu kohti Etelää (jossa sää vaan viilenee, sielä on n.+12 lämpöö, hyrr!)

Muskottipähkinän makuista kermalikööriä ja hyvin uppos, tää koju oli muutenkin yksi meidän lemppareista.

Tällaisella kirahvikuvalla osallistui johonkin kilpailuun. Ei tainnut nähä viinihuulet voittaa!

Ja niin tuli epäsosiaalisista Suomalaisistakin sosiaalisia. Juteltiin paljon tuntemattomille ja tuli tuola yksi tyttö meidän koulultakin vastaan. Myös joku känniääliö homppeli mies lähti meitä kierrättään ja osti Anniinalle ja Ellille pussilliset suklaata. Kun päästiin siitä eroon yritettiinkin loppuaika tuota vältellä sitä. Aika kuluikin niin nopeasti ja vaikka aluksi tuntui aikaa olevan yllin kyllin olisi tuola voinut olla kauemminkin. Meinattiin mennä myös paikalle seuraavana päivänä, mutta lauantaina messut olivat auki vain viiteen ja meillä oli grillibileet, joten päätettiin jättää noi viinit muille.

Meidän lempi viiniksi muodostui paikan ainut pirskahteleva punaviini!

Kaksi valkoviinin ystävää täydet punkkulasit kourassa ja vielä hymyilevät. Kummaa touhua.

Seuraavan päivän olokin ainakin mulla kertoi että oli tullut maisteltua oikein kivasti. Joku nainen antoi meille vielä ison kourallisen maistelukolikoita ilmaisena ja siitähän nautittiin. Niitä tosin jäi vielä ylimääräisiä ja myytiin ne muille meidän hostellissa oleville, jotka meni katsastamaan noi messut lauantaina. Ne ei olleet oikein uskoneet meitä siitä, miten isot ja hienot messut olivat. Luulivat, että viinillä oli osuutta asiaan, mutta takaisin tullessaan hekin kehuivat messuja. En sitten tiedä oliko viinillä osuutta siihen.

Last band standing

Hostellin tytöt lähdössä kannattamaan Formula Bändiä. 

 Viimeviikon lauantaina mentiin kannustamaan Formula Bändiä jatkoon Last Man Standing kisassa. Meidän hostelli isäntä soittaa Afrikkalaisen Jazzin tapasta musiikkia ja oltiin jo edellisessä erässä kuuntelemassa niitä. Silloin vastassa piti olla kaksi muuta bändiä, mutta toinen niistä ei saapunut paikalle, joten kisa käytiin kahden bändin kesken. Formula Band pääsi jatkoon ja tällä kertaa vastassa olikin kovempi pala. Jo valmiiksi suosittu bändi Floritha, jonka solistilla on todella kaunis ja vahva ääni.

Sisään Last Band Standing kisaa katsomaan lippu maksoi ovelta 50N$ ja tapahtuma järjestetään Kansallisteatterin takana olevassa salissa, jossa myydään myös virvokkeita. Tosin huomattiin, että edellisestä kerrasta oli hinnat nousseet ainakin alkoholin osalta. Sidukka maksoi 25N$ ja limppari 15N$.

Formula Band fiilistelemässä omaa biisiään

 Vähän pelotti jo ennen kisaa, että nyt hävitään, mutta tuomarit kävi kuitenkin kauheen kiistan pisteistä ja päätyi siihen, että bändit esittävät vielä yhden kappaleen, jonka perusteella he päättävät voittajan. Ajateltiin, että josko kisassa haluttaisiin Afrikkalaistyylinen voittaja silloin Formulan täytyisi ehdottomasti voittaa, mutta sitä ei ilmeisesti haettu vaan extra kappaleiden esittämisen jälkeen Floritha voitti.

Bändiläisten itsensä mielestä hommassa oli jotain vilppiä, mutta ota siitä nyt selvää. Formula Bändi kuitenkin jatkaa hauskan musiikkinsa tekoa ja toivon, että he saisivat joskus tehtyä levynkin, koska toi on ihan mukavaa hyvänpäivän musiikkia ja vaikkei laulun sanoista tajuakkaan mitään niin monesti jutut toistetaan ja siinähän voi sitten tietämätönkin laulaa mukana. Oletan ettei sanat ole kauheen härskejä tai mitään!

Koska vieläkään en ole täällä saanut youtubea toimimaan yhteisymmärryksellä, joten katsokaas tosta linkistä pätkä Formula Bändin esityksestä: http://www.youtube.com/watch?v=7tw2DLZqpDU

Treenauksen jälkeen herkutellaan

Lättymestari Kimmo vauhdissa meidän hostellin kaasuhellan ääressä

Pakko kyllä myöntää, että loppuviikosta jäi treenaamiset vähemmälle ja herkuttelu sai sijaa sen edestä. Keskiviikkona Kimmon teki mieli lättyjä ja mehän sitten järjättiin lättykestit. Mestari hoiti lättytaikinan ja paiston ja oheistuotteiksi lättyjen kanssa tarjoiltiin siirappia, nutellaa, vaniljajäätelöä ja mansikkahilloa. Ai pojat ku oli hyvä iltapala! Lättyjä tuli jopa sen verran paljon, että meidän hostellin saksalaisvahvistuksetkin saivat osansa.

Saksalaiset vielä dataili, kun onnellinen Elisa sai lätyn eteensä!

Mä en tyytynyt yhteen, vaan otin suorilta käsin kaksi herkkulättyä lautaselle. Nam!

Muutamilla tunneillakin päästiin käymään tällä viikolla koulussa. Nyt ymmärretään miksei tollasista smart boardeista oikeen oo tykätty Suomessa. Hieno ajatushan se on, että taulun kautta voi suoraan kirjotella vaikka powepointille, mutta käytännössä käsialasta tulee huonompaa kuin ala-astelaisilla ja mitään pientä tekstiä sille ei helposti onnistu tekemään. Tollasta on siis meidän oppiminen täällä. Voi terve!

Koulussa hommat ei mene ihan niinkuin strömsössä.

Ystävänpäivänä koulussa meidän piti pukeutua punaiseen. Tosin en ymmärrä miten mä olen muka jättänyt mun kaikki sata pinkkiä toppia Suomeen! Anniinalla sentään oli pinkkiä päällä ja Jarillakin todella edustava Duff -paita. Mä koitin pärjätä punaiseksi värjätyillä huulilla ja lady like hatullani. Ystävänpäivää muutenkin täällä intoillaan ja juhlitaan erilailla kuin Suomessa. Meistä kukaan ei ollut mikään ylitsevuotava ystävänpäiväintoilija, mutta koska kuppikakut maksoivat kaupassa 7kpl n.2€ niin olihan sellaiset pakko ostaa!

Elli herkutteli terveellisesti ennen epäterveellisiä, mutta niin hyviä kuppikakkuja.

Team Finland. Yksi kaikkien kuppikakkujen ja kaikki yhden kuppikakun puolesta!

Tietenkin jokaisesta myös piti ottaa erillinen kuppikakun syöntikuva, koska niitä vain ei voi syödä nätisti millään! Jännä miten noin söpö leivos voi olla niin vaikeeta syötävää.

Herkuttelun jälkeen lähdettiin herkuttelemaan lisää ja mentiin saksalaisten kanssa pitsalle. Aluksi istuttiin ulkona, mutta sitten tuli jäätävä sadekuuro ja jouduttiin ahtautumaan sisään. Onneksi ei jouduttu kauaa odottamaan ennen kuin iso pöytä vapautui. Pitsa oli muuten sairaan hyvää, mutta se oli myöskin aika lähellä Suomen hintaluokkaa.

Ruuan jälkeen oli kaikilla hyvä ja täysi olo

Herkkujen syömisen jälkeen meidän ystävänpäivään kuului karaoke. Mentiin Dylansiin lauleskeleen. Sielä suurinosa porukasta oli valkoista, mikä oli aika kummallista, mutta joillekkin juteltuani tulin siihen tulokseen, että se vain on Windhoekin sellasia mestoja minne valkoihoiset paikalliset tykkäävät kokoontua.

Karaokebaarin tyttöjen vessassa oli muistutus miten kuuluu käyttäytyä.

En sitten tiedä käyttäydyttiinkö asianmukaisesti, vaiko ei !Tässä Nicholen (California) kanssa näytettiin tanssimuuveja

Laulaessa viimeistään menetettiin kaikki käyttäytymisetiketit. Tottakai Namibiassa ollessa piti heti laulaa Lion sleeps tonight. Siitäpä tuo tämän päivän musiikkivalintakin on peräisin. Hauskaa oli ja onneksi toi laulu ei ollut ylipitkä. Muitakin sensaatiomaisia lauluesityksiä meidän esittämänä saatiin kuulla, mutta jääköön ne nyt salaisuudeksi.

Jos juot, olet huono opiskelija.

Moro! (lausuttuna pehmeällä r:llä täällä tarkoittaa hyvää huomenta tai hyvää päivää)

Meillä on vapaata ensi viikon maanantaihin asti, milloin koulu alkaa kunnolla. Ollaan jotenki otettu tässä vahingossa biletyksen kannalta pari päivää, mutta ei se mitään. Kuvia on toivottu ja kuvia taas saatte. Huomatkaahan myös toi February pics linkki tossa ylhäällä, josta voi selailla meidän lähes kaikki tässä kuussa otetut kuvat. Monet samoja, jotka täälläkin vilahtelee, mutta kun ei olla otettu enempää!

Tiistaina orientaatio loppui ajoissa, ei tiedetä miksei me saatu kampuskierrosta, kun muut sai, mutta mentiin sitten ostaan kouluvaatteita ja samalla tuli nälkä niin eksyttiin ostoskeskuksessa syömään hodaria ja juomaan kaljaa. Yhdet siis piti ottaa, mutta sitten otettiin toiset ja kolmannet ja jossain vaiheessa käytiin vielä tutustumassa koulun kirjastoon ja mentiin jatkamaan juomista hostellille. Hauska ilta oli ja saatiin myös idea järjestää perjantaina eli huomenna grillibileet meidän luona. Ostarilla Anniina bongasi tutun naaman, kun Ilari, joka tavattiin North-South-Southin koulutuksessa käveli ohi ja minä kipaisin sen perään ja tutustuttiin myös Saaraan, joka opiskelee Ilarin kanssa yliopistolla. Nekin tuli sitten meidän kanssa yksille ja lupas tulla myös grillibileisiin!

Windhoekissa Windhoek kaljaa

Päiväkänneihin syyllistyneet huonot opiskelijat

Elli ja Kimmo tuli myös meidän koulun ravintolaan syömään

Ei sitten annettu sen häiritä, että oltiin tiistaina oltu huonoja opiskelijoita, koska keskiviikkona meillä oli klo 11.00 tapaaminen meidän koululla uusien opiskelijoiden kanssa. Se kesti jonku pari tuntia ja saatiin alustavat lukujärjestykset. Meille tosiaan tuotti päänvaivaa se, että koska lukujärjestys ei ole pitävä ja siihen luultavimmin tulee muutoksia niin ei voida valita kunnolla kurssejamme jos niihin vaikkapa tulee päällekkäisyyksiä. Muutenkin jo tolla lukujärjestyksellä oli iso ongelma valita 5 kurssia, jotka eivät menisi päällekkäin. Mehän saadaan täällä vain puolet niistä pisteistä, mitä täkäläiset opiskelijat saa, koska pisteytys on jotenkin erilainen Suomeen verrattuna. Noh, toivotaan, että saadaan viimeistään lukujärjestys toimimaan ensiviikon perjantaina, kun lopullinen lukujärjestys saapuu (tai toivotaan niin) ilmoille!

Kouluruokaa! alle 3€ annos

Jälkiruoka alle euron, nam! 

Kokis maksoi about euron. Vähän kalliimpaa siis kouluruoka kuin suomessa, mut onko vähän eri taso?

Ruokatunnin (joka kestää puolitoista tuntia) jälkeen meillä piti olla tapaaminen Geraldin eli yhden meidän koulun pomoista kanssa, mutta hän päätti olla tunnin myöhässä. Vähän ärsytti, kun se sitten alko tapaamisen aluksi meille sopertaan että meillä pitää olla focus jossain tietyssä aineessa ettei saada ottaakkaan hospitalityn ja tourismin kursseja sekaisin. No, päätettiin kaikki valita turismin puoli, koska uskotaan sillä olevan meille enemmän annettavaa täällä. Gerald sitten päätti kertoa meille pitkän tarinan siitä miten hän on opiskellut neljää eri alaa peräjälkeen ja ne kaikki täydentää toisiaan, että pitää keskittyä yhteen asiaan kerralla eikä jakaa ajatuksiaan monelle alalle. Harmi vain, että Suomessa turismiin kuuluu myös hospitalityn kursseja ja toistepäin. Joten Geraldin mielestä Suomen järjestelmä ei toimi. Hän oli opiskellut 30-vuotta!!!! Se oli sen mielestä hyvä juttu. HAHAHAHAA! Kaiken lisäksi se näytti meille kuvan, jossa se oli vuonna 2011 jossain kokkikisoissa ollut makkarantekomestari numero 1. Tosi impressive. :D

Ahkerat opiskelijat - oppijat, kuten täällä sanotaan Alisa ja Jari odottamassa tapaamista Geraldin kanssa

Ahkera opiskelija Anniina käveli ympyrää lähes koko odotuksen ajan

Koulusta tultiin kotiin ja maattiin uima-altaalla uiden ja lukien ja jutellen. Edellisenä iltana yksi saksalainen nainen kertoi meille paikasta nimeltä Fashion bar, jossa on joka keskiviikko naisten ilta. Naiset pääsee sisään ilmaisena ja drinkit maksaa 10$ eli alle euron. Mä kisutin ihmisiä lähteen sinne ja lopulta alku vastustelun jälkeen ihmiset lähti ja myöhemmin jopa kiitteli sitä, että olin raahannut ne sinne. Sain myös Ilarin, Saaran ja pari niiden kaveria yliopistolta tuleen meidän messiin! Koko baari tanssi ja piti hauskaa. Musiikki tosin soi liian lujalla ja vaikka muut olivat sanoneet olevansa vain vähän aikaa niin ne jäivät sinne vielä kun mä lähdin yhden naisen hajuveden tukehduttamana taksilla takaisin hostellille meidän huonekaverin Californialaisen Nicholen kanssa.

Possu pääsi maisteleen drinksuja. Montaa ei voinu juoda kun oli pakko tanssia!

Tänään kellään Suomalaisella meidän hostellilta ei ollut koulua tai mitään, joten maattiin aamupäivä aurinkoa ottaen ja uiden. Täällä on joku ihme villitys menossa, että koitetaan sukeltaa mahdollisimman monta kertaa uima-altaan päästä päähän. Mun mielestä toikin oli aikalailla välineurheilua, koska kun mä sukelsin niin bikinien yläosa valahti alas ja alaosakin valui, joten koitan joskus toiste paremmilla välineillä uudestaan. Tänään se meni lähinnä nauramiseksi! Meinattiin myös mennä koululle taas syömään, mutta oltiin puolituntia myöhässä ja lähdettiin siitä isommalle ostoskeskukselle. Odotin jotain suhteellisen saman kokoista, kuin on meidän koulun vieressä, mutta toi oli jo jotain ideaparkin kokoa tai isompi! Syötiin sitten sielä ihan sairaan hyvää ruokaa ittemme ähkyyn ja vähän shoppailtiin. Nyt on alennusmyyntejä menossa ja ilman niitäkin täällä on mm. kengät ihan sairaan halpoja! (en ole ostanut kuin yhdet korkkarit ja koulutennarit)

Sadekausi alkaa tekeen myös tuloaan. Yleensä sen olisi pitänyt kestää jo koko tammikuun, mutta tänävuonna sateet ovat olleet myöhässä ja nyt on vasta tämän viikon aikana alkanut vähän satelemaan ja ukkostamaan. Sateet tulevat usein iltapäivästä ja loppuvat ennen pimeän tuloa, joten auringonlaskun ihailut ovat paikallaan! Tämän illan auringonlaskua voi nähdä pilkistyksen tosta yläpuolella olevasta kuvasta.

Barbeque

Perjantaina päästiin tyttöjen kanssa grillailemaan yhden saksalaisen pojan asuinpaikkaan, joka oli todella upea! Tai siis maisema oli ihana (tehtiin maisemasta blogin oletuskuvakin!). Muutenkin täällä on todella paljon vuoristoa ja koko kaupunki on hyvin mäkinen. Siksi siis mentiin vain tyttöjen kesken, että muuten meiltä olisi tullut liikaa väkeä, eikä se poika halunnut koko hostellin porukkaa sinne. Paikalle päästiin taksilla, joka maksaa aina 9$/pää jos menee tähän lähialueille. 

Taksimatka viiden hengen voimin grillailemaan

Olisi pitäny ottaa niistä makkaroista kuvia ennen paistoo jne, koska täällä makkarat eivät ole leivoksia eivätkä esipaistettuja. Ne on ilmeisesti aikailailla saksalaisia makkaroita, oikeeseen suoleen tehtyä maustettua jauhelihantapaista mönjää.Tuntuma suussa ei ole kauheen kiva, vaikka maku olikin ihan hyvä.

Possu Windhoekin kukkuloilla

Me ei viitsitty rillutella kauheen myöhään, koska seuraavana päivänä (eilen) oli ensimmäinen koulupäivä. (joo, lauantaina!) Haluttiin olla fressejä, mutta niin ei oikein käynyt kun kaikki nukkuivat yönsä kuumuuden vuoksi huonosti. Perjantaina oli 41 lämmintä ja lauantaina ilmeisesti sitäkin lämpimämpi, joten villasukat ovat saaneet pysyä kaapissa! Saatiin yhdeltä Namibialaiselta Immanuelilta kyyti sen lava-autolla kotiin. Oli kiva tutustua johonkin varmasti luotettavaan paikalliseen!

BBQ ilta saksalaisten kanssa

Eilen tosiaan oli se ensimmäinen koulupäivä ja se meni lähinnä koittamatta olla nukahtamatta. Istuttiin isossa auditoriossa ja kuunneltiin paljon juttuja, jotka ei oikeastaan kuuluneet meille, mutta sama se. Koulusta oli päivällä puolentoistatunnin ruokatauko, joka oli todella hyvä juttu! Neljän jälkeen alkoi kuljetukset uima-altaalle, jossa meitä about 1500 opiskelijaa varten tyhjennettiin koko alue muista ihmisistä ja me saatiin pari limpparitölkkiä ja grilliruokaa. 

Etsi Anniina ja Jari :D

Syömisen jälkeen mentiin uimaan ja olo oli kuin taivaassa! Nautittiin ihan täysin rinnoin ihanasta ilmasta ja uima-altaasta. Ainut vähän outo juttu oli, että ihmiset salakuvasivat meitä ja Ellin sanoin tuntui siltä kuin oltaisiin sirkusfriikkejä. Joku poika sitten uskaltautui ihan oikeesti altaalla tuleen meidän viereen kuvaan ja kun päästiin sieltä pois niin joku muukin halusi kuvan. Ilta kuunneltiin Afrikkalaisia esiintyjiä (mm. tonne ylös linkattua Blossomia, jonka ääni on todella kaunis!). Innostuttiin tanssimaankin ja saatiin uusi Afrikkalainen ystävä, jonka nimi on Amor! Amorilta melkein varastettiin laukusta tavaraa. Onneksi meidän pojat olivat skarppeina vahtimassa laukkuja niin mitään vahinkoa ei ehtinyt tapahtumaan. Muuten ilta menikin tosi kivasti! Oltiin puoli 10 aikaan hostellilla ja juteltiin iltamyöhään...

Altaalla Auringonlaskun väreissä

Päivä oli kyllä todella pitkä, mutta todella kiva. Se oli jännä, että vaikka koko päivän tehtiin jotain niin väsyä ei meinannut näkyä... Kuumuudesta huolimatta me kaikki saatiin ihmeen hyvin nukuttua!