LOMAAA!!!

Torstait on näköjään nyt sellasia päiviä kun jaksan tulla kirjotteleen. Mitään kuvia ei olla otettu tällä viikolla. Kiitos kamerasta loppuneen akun ja laiskojen lataajien.

Tänään alko meillä pääsiäisloma, joka kestää koko ens viikon ja loman tarpeessa tässä oltiinkin jo! Ja tänään saatiin vihdoinkin lähetettyä kaikki paperit Suomeen, mitkä olis pitänyt tehdä heti koulun alkaessa, mutta eikai se haittaa, jos ne kuitenkin menee perille ennen ku me palataan! Saatiin myös tieto Event Managementin lopettamisesta, että jos virallisesti lopetetaan se niin jouduttais maksaan jotain joten meidän kv-koordinaattori täällä oli kans sitä mieltä, että ei vaan mennä sinne kurssille ja sitä vaan ei Suomessa kirjata meidän opintoihin. Nyt voidaan siis hyvillä mielin alkaa hoitaan nettikursseja pois alta ja unohtaa tapahtumanjärjestäminen.

Ollaan lomaksi varattu reissu Victorian putouksille!!! Oon niin innoissani siitä faktasta, että tossa osassa Afrikkaa voi nähdä VIRTAHEPOJA! En todellakaan suostu lähteen sieltä pois ennen kuin oon nähnyt yhden! Lähdetään huomenna putouksille bussilla, koska se tuli halvimmaksi. Matkustetaan pe-la yö victorian putouksille Sambian puolelle ja sieltä koitetaan päästä jotenkin Zimbabven puolelle, missä on meidän majoitus. Bussit edestakaisin tuli maksamaan 96,5€/pää ja majoitukset 145,9€/pää. Multiple entry viisumi Sambiaan maksaa 80 Us $ tosin ei ihan varmoja vielä olla, että mikä viisumi otetaan, mutta halpaa lystiä tää turistikohteisiin matkustaminen ei ole!

Aijotaan siis viettää kolme yötä Victorian putouksilla Adventure Lodge nimisessä paikassa asustellessa (Mulla on ikioma huone sielä!) ja sitten matkustetaan jotenkin Katima Muliloon, eli yhden meidän tutun kotikaupunkiin/kylään ja ollaan sielä yksi yö. Onneksi hotellien hintaan kuuluu myös aamupalat, koska muuten tollasissa paikoissa ravintolaruokailu joka aterialla tulee myöskin kalliiksi. En voi taaskaan sanoa muuta kuin, että onneksi on opintolaina. (ja mun iskälle myös taas kiitos visan lainaamisesta, niin voidaan maksaa hotellit vasta ens kuussa)

Kaikki muut aikoo luultavasti hypätä tuola maailman toiseksi korkeimman (111 metriä) benji hypyn. Musta ei oo sellaseen, kun kerran jo oon tunnin seissyt 15m korkeen sillan reunalla ja koittanyt hypätä bridge swingiä siinä onnistumatta. Mä siis varaudun olemaan valo-/videokuvaajana jossain vähän kauempana ja toivon ettei köydet katkea, kun sellaista on ilmeisesti tuola joskus tapahtunut ja kun vakuutuskaan ei korvaa tollasia harrastuksia. (eikä oo muuten ainakaan vielä korvannut mun varastettua omaisuuttakaan, tyhmä vakuutus!) Benji hyppy maksaa n. 130 US$, eli kallista on, mutta onhan se varmasti elämys! Yhden maksullisen elämyksen mäkin aijon kuitenkin ostaa, kun ollaan ajateltu mennä sunset cruiselle, jossa juomat ja snäksit kuuluu hintaan ja sielä tosiaan on luvattu, että niitä virtahepojakin näkisi! Tää risteily maksaa 55US$/pää.

Mua harmittaa aika paljon myös se, että mennään sinne nyt kun putousten virtaus on suurimmillaan enkä pääse Dewils swim ja Livingstone island retkelle, jossa olis päässyt uimaan ja ottaan kuvia (itsestään tietenkin!) aivan putousten yläpäähän. Olis ollut niin hienoa päästä katsomaan putouksia juuri siitä pisteestä mistä vesi lähtee vapaaseen pudotukseen, mutta täytynee siis joskus vielä palata Victorian putouksille hoitaan toi unelma kuntoon!

Nyt kuitenkin lähdetään meidän koulun raflaan herkuttelemaan romanttisille treffeille ja sitten vaihtamaan rahaa USA:n dollareiksi ja etsimään sadetakkeja ym tarpeellista, kun putousten läheisyydessä on ilmeisen kosteaa.

Anniina ei hyväksynyt sitä, että tää on kuvaton postaus, joten tässä nyt tämän hetken fiilikset, TERVE!

Namibia 23. itsenäisyyspäivä.

Tää päivä on mennyt vakuutuksen nettisivujen kanssa tapellessa, kun yritän vihdoinkin tehdä vahingonkorvausilmoitusta. Miksenköhän aikaisemmin tajunnut, että sen voi tehdä netissä. hölmö nainen. Noh, Onneksi tytöt leipovat mokkapaloja(!) niin se vähän piristää tätä ukkosen masentamaa päivää. 

Koulussa on nyt ensimmäiset neljä koetta lusittu. Niistä takaisin tosin ollaan saatu vasta kielten kokeet. Ala-Aste arvosanalla Anniina sai kokeestaan 10+ ja mä sain 8-. Mun mielestä ihan hyvät suoritukset, ei suotta tuottanut paineita tollanen Anniinan saksan osaaminen mun espanjan tenttiin! :D Ollaan aika varmoja ettei tulla pääseen Event managementin tentistä läpi ja opettaja oli vielä kivasti perunut torstain tunnitkin niin ei saatu vieläkään tietää mitä tapahtuu. Mielessä pyörii kurssin lopettaminen ja sen tilalle jotain virtuaali AMK:sta etsiminen. Vaihtoehtoja on onneksi aika paljon ja edellisellä Event managementin tunnilla keräsin itselleni 11 kohdan listan miksi mun pitäisi lopettaa se kurssi niin ei hirveesti ainakaan tota motivaatioo jatkamaan ole! Äiti kuitenkin lohdutti mua, että äidin kullat pärjää aina, joten ei haittaa vaikka keskeyttäisin yhden kurssin!

Tää on taas tällänen etsi virhe kuvasta. Anniina on tainnu olla vähä väsyny lähtiessään kouluun eripari kengissä!

Koulun käytävänreunalla istuskellessa viimeisen kokeen jälkeen oli helppo hymyillä (omalle osaamattomuudelleen)

Tänään on tosiaan ollut meillä aika rauhallinen itsenäisyyspäivä. Yli puolet hostellin porukasta lähti Epupa Fallseille täksi pidennetyksi viikonlopuksi ja täällä hostellilla on TYLSÄÄ! Aamulla onneksi aurinko paistoi niin koitin vähän grillata itseäni, sama suunnitelma on nyt koko loppuviikoksi. Ilmeisesti pitäis tässä huomenissa tehdä yksi essee ainakin, ettei tule ensi viikolle kiirusta. Sen aihekkin on onneksi mielenkiintoinen, joten tällä kertaa ei ole mitään jäätävää stressiä, kuten on esimerkiksi event managementin assignmentista, jota en halua tehdä.

Ja koska kaikkia kuitenkin alkoi kiinnostamaan mitä jännää mun kurssin lopettamisen listassa oli niin tässäpä se kaikessa kauneudessaan:

1. Opettaja ei ole millään tavalla innostava, enkä ole Huligaani (joksi se kutsuu opiskelijoita)!
2. En pysy kärryillä tunneilla.
3. Kirjan lukeminen ei kiinnosta.
4. Yllämainittujen asioiden vuoksi on motivaatio nollissa.
5. En osaa tehdä tehtäviä ja esseitä oikein.
6. Paikallisten esimerkkien kautta (joita on paljon!) en opi järjestämään tapahtumia Suomessa.
7. Mun tietous Namibian tapahtuma kannasta puuttuu.
8. Kurssilla hävettää olla, koska ollaan niin laiskoja.
9. Ollaan opittu huonoille tavoille Ikaalisissa.
10. En osaa englantia, afrikaansia tai mitään muutakaan kieltä (paitsi suomea) Mitä tarkoittaa Kapish?!?
11. En tiedä mitään Fifasta, enkä edes osannut aluksi kirjoittaa sitä oikein.

Ei muuta kuin opiskelun intoa kaikille muillekkin koulunsa kanssa painiville, nokka kohti uusia pettymyksiä ja ensi viikolla taas uusi espanjan tentti. (tähän joku voisi muistella mun lukioaikaista espanjan opettajaani, joka sanoi mulle koko luokan edessä, että olen huonoin opiskelija, joka sen kursseilla on koskaan ollut. Kiitos!)

Ei toi ”korotettu” opintotuki ole ihan riittävä shoppailun kannalta.

Vanilla ei mitenkään liity tähän tekstiin, mutta siitä en ole vielä kuvia pahemmin julkaissut ja se on söpö

Jouduin jo alkaan tekeen itelleni loppukuuksi budjettia, kun rahat uhkaa loppua kesken. Pääsiäisenä meillä alkaa loma ja ollaan mahdollisesti 28pv lähdössä Victorian putouksille vähän kuusailemaan ja katselemaan maisemia. Reissuun menee matkoihin ainakin satanen ja yöpymisiin ehkä kaksi, joten halpaa lystiä turistirysiin matkustaminen ei ole. Pakko sinne on kuitenkin päästä, onneksi opintolainaa on vielä nostamatta niin ei hirveetä paniikkia tule sen suhteen. Budjetin tein kuitenkin sen vuoksi, etten halua käyttää opintolainaa perus shoppailuun ja ruokaostoksiin, sillä haluan ostaa vain itselleni elämyksiä ja muistoja, jotka eivät unohdu. Tuleepahan rahoille vastinetta ja voi miettiä vaikkapa niitä Victorian putouksia kun työelämässä ollessa makselee lainaa pois.

Meni lista vähä heti uusiksi, kun ylitin tämän päivän budjettirajan. voivoivoi

Kuitenkin me naiset ollaan niin heikkoja osteleen kaikkia vaatteita ja muita ja pari kertaa ihmiset on ihmetelleet mihin tarvitaan esim kaikkia kenkiä meidän huoneessa ( Anniina vie voiton kenkien määrässä!). Jotenkin kun toi ostoskeskus on niin lähellä ja sinne on niin helppo mennä ja lähes kaikki on halpaa, varsinkin jos löytää jotai alesta, niin yhtäkkiä sitä onkin käyttänyt 30€ huomaamattaan ja kun sen tekee pari kertaa viikossa niin siitä ei hyvää seuraa. Mun on ainakin pakko alkaa rajottaan ostosten tekoa. Harmi vain, että mun luottokengät alkaa hajoon käsiin ja pitäis ostaa uudet. Katsotaan ensi kuussa.

Jopa kaikki muut suomesta tulleita kuteita, mutta kengät ja laukku täältä, mutta kun ne on halpoja <3

Tänään kuitenkin Anniina innosti mut taas ostoskeskukselle. Ei tietty pitänyt ostaa kuin silmätippoja (ostin piilarit aikasemmin tällä viikolla!), puuteria ja lähettää parit kirjeet, mutta sitten mentiin ensimmäiseen vaatekauppaan sisälle ja koitin yhtä mekkoa. Ei onneksi ollut mun juttu, mutta miksi sielä piti olla ihania mun tyylisiä kenkiä ja legginssejä ja kaikkee. Muut pystyin ohittamaan, mutta sitten tuli eteen toi kuvassakin oleva laukku! Ihan täydellinen, kun siinä on niittejä, se on mustaa tekonahkaa, vetoketju ja se kannettaessa pysyy kainalossa piilossa varkailta. Täällä vielä käsketään oleen käyttämättä muovikasseja niin toihan käy kauppakassistakin jos on kestokassi jäänyt kotiin (kaikki tulee saamaan multa kestokasseja tuliaisiksi, odottakaa vaan!). Laukku maksoi 120N$ eli vähän yli 10€, joten laatu nyt ei varmasti ole mitään kestävintä tai mitään, mutta ei sille voi mitään jos rakastuu ja tulee onnelliseksi jostain ostamastaan.

Anniinan koko vaatekerrasto on leggareita lukuunottamatta Windhoekista hankittu :D

Anniinalla tänään jäi myöskin se kestokassi kotiin ja sen pussiröykkiö näyttääkin kasalta roskapusseja, mutta oikeesti niiden kätköistä löytyy ruokatavaraa ja ainakin kolme (3!) uutta mekkoa! Anniina teki todellisia käyttömekko löytöjä tänään ja koska ostettiin viime perjantainakin mekot niin pitihän nyt jo saada uusia. (2 suomestakin raahattua on tietenkin käyttämättä, mutta ei se estä uusia ostamasta!) Ollaan oikeesti seottu tässä shoppailussamme, joten meidän on pakko pitää nyt ostoslakkoo. Mä ainakin teen itselleni nyt tämän loppukuun kestävän ostoslakon ja uskoisin, että Anniina suurimmalta osalta yhtyy siihen. Katsotaan sitten miten me onnistutaan. (toivon, että saisin korjattua ne luottokenkäni pikaliimalla)

 Muutenkin limppariin ja muuhun mitä Suomessa ei tule ostettua tulee tuhlattua rahaa. Minkähän sillekkekkin mahtaa, että kuumalla tekee mieluummin mieli kuplivaa juotavaa kuin hanavettä? Toivottavasti näistä ei tule ongelmia painonhallinnassa, koska mut innostettiin täällä muutama viikkos itten puntarille ja meinasin pyörtyä. En mene enää ikinä puntarille jos ei lääkäri käske. Voi moro... No, onneksi rahanpuutteen vuoksi pitää muutenkin siirtyä nuudelisoppalinjalle ja liha on suhteellisen halpaa, joten protskut pöytään!

Mopani worms

Facebookissa jo julistinkin pari päivää sitten aloittavani kokkailemaan matoja ja eilen se päivä koitti. Ostettiin  Katuturan Single Quaters torilta 10N$ ihan riittävän satsin matoja, eli mun mielestä tolla alle eurolla sai niitä liikaakin. Ne näytti kuivattuina pussissa aikalailla ihan mustilta, mutta kun ne laitto veteen kiehumaan niihin alkoi muodostua mukavan keltaista väriä. Jos joku haluaa matoja tuliaisiksi niin voin kyllä tuoda!

Matoja keitetään n.10-15min. Niistä tulee paha haju, vesi muuttuu ruskeaksi ja madot pulleammiksi

Lisukkeen ainekset: 1 tomaatti ja 1 sipuli, loraus etikkaa ja öljyä plus sellasta herkkua tulista maustetta mitä täällä myydään. (tuon sitäki kotiin tuliaisina, koska se on pakollinen lisä ens kesän grillauksiin!)

Kissa tulee aina avuksi kokkailemaan. En ymmärrä miksi se aina makaa noin! Ei toi oo normaalia! Sille ei tosin kelvannu edes meidän madot kun yritin yhtä sille syöttää, vaikkakin sen ja koiran syöttäminen on kiellettyä meiltä.

Matojen kaveriksi tehdään suurta herkkua (ihan sikahyvää) eli Braai Relishiä. Me otettiin purkista vähän jatketta Jartsan tekemälle salaatille.

Kimmo kokkaili itelleen jotain herkumman näköistä, kun Jartsa vahti meidän matoja. 

Todisteita puukon olemassaolosta ei tässä kuvassa ole, mutta toi ruoka näytti niin hyvälle verrattuna matoihin!

Tän kuukauden juomasaldot tähän mennessä. (Jartsa aloitti selvän elämän, katotaan kauanko se kestää)

Madot oli kiehuneet tarpeeksi ja kuten näette toi keitinvesi oli ihanan näköistä. Sitten huuhtelemaan madot!

Huuhtelun jälkeen pannulle laitetaan voita ja tomaattisipulisalaatti ja madot sinne joukkoon kiehumaan 25min ajaksi.

Odottelun jälkeen valmis herkkuruoka näytti tältä! Ei oikeestaan edes niin pahalta kuin aluksi olis voinut kuvitella!

Sitten niihin fiiliksiin ja ilmeisiin noiden matojen syömisestä... Toi tomaattimössö maistu melkei vielä paremmalta tollee paistettuna. tota on pakko alkaa tekeen kotonakin!

Nam, nam!

Herkkua!

Ei tulla noita kyllä ihan joka päivä varmasti ostamaan. Mä ja Nicki syötiin kaksi ja muut Jartsaa lukuun ottamatta yhdet. Olin todella ylpeä Anniinasta, kun sekin maistoi!!! Noi maistu jotenki mereneläville, vähän ku jollekki simpukan tapaselle ja sitten ne rutisi suussa syödessä. Jariki varmaan tykkäis niistä enemmän jos koostumus ei olis tollanen. Kuitenkaan ei ollut mikään huono kokemus!

Härskiä juttua

Tämän jutun kuvasaldo täytyisi ehkä luokitella K-18 luokkaan eläinmaailmassa. Ei heikkomielisille! :D

Me onnistuttiin bongailemaan Etoshan matkalla kaikkee jännää kuviimme ja lopulta oikeestaan alettiin yrittäänki löytään kaikkia kivoja juttuja. Ollaan itsekkin vähän järkyttyneitä osasta kuvista, kun ne hämmästyttää ja kummastuttaa pientä kulkijaa niin paljon. Olkaa hyvät ja nauttikaa suurimmaksi osaksi eläinmaailman parhaimmistosta!

Heti ensimmäiset eläimet mitä nähtiin ja sielähän oli heti seepralla kulli pystyssä. Mustaa jöötiä.

Taitaa tolla kirahvilla olla jotain ongelmia kun se haluaa nuolla omaa räkäänsä.

Joku ajoi paskaläjän päältä. Varmaan kivat tuoksut.

Lähikuvaa kirahvin palleista, jotka ovat noin mun pään kokoset. Seuraavana täytyy koittaa bongata itse jööti.

Kirahvi paskalla. Tuli nii kiire ottaa kuvaa ettei ikkunaa ehtinyt laskeen kokonaan. Aika pieniä papanoita!

Toi seepra näytti ihan kuolleelta, mutta joko se tai tuuli heilutti sen korvaa. Ei olla varmoja, mut hyvin sillä ei mee!

Toi ton maaoravan alla ei ole kivi vaan sen pallit! Jäätävät möhkäleet! Anniinan mielestä se on kasvain.

Nää seuraavat kuvat on mun lemppareita. Elefantti paskalla!

Sieltä sitä sontaa tippuu!

Ja jos ette vielä huomanneet sitä ihmisen jalan kokoista jöötiä niin etsikää se viides jalka. Se on JÄÄTÄVÄ!

Pikkunen kakkakasa, noita oli paljon tien sivuissa.

Norsun jöötin jälkeen nähtiin tämä, mikä pisti vähän naurattaan. Ei pieni toki paha ole. 

Tää viimenen kuva nyt ei kuulu eläinkuntaan, mutta ajettiin noiden perässä vaikka kuinka kauan ja naurettiin kyllä aika paljon. (plus nekin nauroi meille, kun popitettiin meidän cd:tä täysillä jammaillen) Vauhtia oli suurimmaksi osaksi 120km/h ja sielä vaan papit istuvat auton lavalla! Voin uskoa, että ne kiitti Jumalaa hetken kuluttua kun alkoi sataan kaatamalla! Täällä siis toi auton lavalla matkustaminen on ihan laillista, joskin ei yhtään turvallista.

Etosha

Huh, kun tuntuu raasvatalta tää kirjoittaminen. Ei jotenkin millään olisi jaksanut katsoa liian montaa kuvaa läpi eläimistä ja puskista, mutta koska niitä kuvattiin niin pakkohan ne oli tarkistaa. Kuitenkin uusi viikonloppu on tulossa ja uusia kuviakin on jo otettu niin kai sitten pitää vanhat jutut päivittää ettei asiat kasaantuisi liikaa. (tosi pakkopullaa siis tällänen blogin tekeminen. Niin rankkaa!)

Ajeltiin siis viime pe-su Etoshan kansallispuistossa ja auton mittariin oli tullut viikonlopun aikana joku n. 1300km ajelua. Ellikin rohkaisi itsensä hienosti ja innostuikin ajamaan koko ajan Etoshassa niin Jarille ei jäänyt ajettavaa kuin pitkät meno ja paluumatkat. Vähän meinasi tulla kiire päästä ensimmäiseen leiripaikkaan, kun meidän auton radio vaihdettiin vielä viimehetkillä ennen lähtöä (mikä täkäläisiltä kestää liian kauan aikaa) ja kaupassakin piti poiketa vielä matkalla. Etoshan portit suljetaan 19.30 ja ilmeisesti sinne pitäisi mennä hyvissä ajoin ennen sitä.

Meillä meni aika niin tiukille, että viimeinen suora kaahattiin 130km/h (jonka tietenkin auton mustalaatikko nauhoittaa, mutta ei tullut mitään valitusta jälkikäteen) ja ehdittiin portille 19.31. MYÖHÄSSÄ!

Siinä oli ulosmeno portti kuitenkin vielä auki niin ajettiin siihen ja portilla oli tosi tiukkis naisvartija. Sano et ollaan myöhässä paska säkä. Koitettiin kuitenki kysellä, että mihin sit voidaan mennä (oikeesti tiedettiin pari paikkaa lähistöltä) ja oltiin kuin hoomoilasia niin sitten se päästi meidät sisään, mutta sanoi että joudutaan yöpymään portin vieressä, koska ei ole ketään meitä saattamaan Namutonin leirintäalueelle.

Mentiin sitten portin lähelle parkkiin ja alettiin pystyttään telttoja. Siitä ajoi auto ohi, jossa oli ilmeisesti tuon naisen pomo ja hetken päästä se nainen tuli ja sanoi, että nyt saatiinkin saattaja, koska ton pomon mielestä olis parempi jos oltaisiin leirintä-alueella yötä. Jouduttiin siis siinä pimeydessä pakkaamaan uudestaan kattoteltat ja ajeleen pimeällä kadulla norsunkakkaa ja jotain antilooppeja väistellen yli hitaasti ensimmäiselle leirintäalueelle. Onneksi se pomo ajoi siitä ohi, muuten meillä ei olisi ollut vessoja käytössä!

Toisen auton naapuritelttapaikalla olevat ihmiset oli ihan ääliöitä. Huomasi heti ettei ne ole paikallisia, koska täällä kaikki on mukavia. Ne oli varmaan ranskalaisia tai jotain. Ne sanoi että ne aikoo kokata mut muut ei sais ja ne aikoo puhua mut muut ei saa pitää meteliä ja et ne aikoo lähtee 5 aikaan aamulla mut muut ei saa. Just mitä ihmisiä täällä liikkuu! Oltiin kuitenkin nii väsyneitä, että tehtiin ruokaa ja mentiin suht suorilta käsin nukkumaan. Tytöt tuli myöhemmin ja ne oli nähny jonku ketun (ilmeisesti cape fox) meidän autojen lähellä ja sitten ne tietenkin sitä ja metelöiviä lintuja pelkäsi koko yön. Oon kyllä onnellinen kun osaan nukkua korvatulppien kanssa. Kuorsasin varmaan kuin pieni valas.

Aamulla pakattiin ihanat kattotelttamme. Oon ihan rakastunut noiden helppouteen ja haluun itelleniki tollasen! Lähtö piti olla aikasin, mutta jotenkin nutailtiin ja päästiin liikkeelle vasta 10 aikoihin. Lähdettiin ajelemaan etelää kohti meidän seuraavaa nukkumapaikkaa samalla kierrellen kaikkia eläinten juomapaikkoja läpi ja nähtiinkin yllättävän paljon elukoita jo heti ensimmäisellä juomapaikalla! Oli kyllä tosi jännä ilman mitään opasta tai mitään ajeleskella sielä luonnonvaraisten eläinten ympäröimänä. Voittaa eläintarhan 100-0!

Ensimmäiset eläimet! Aloin kiljumaan kun näin seepran.

Koitan nyt nimetä näitä eläimiä edes englanniksi näihin kuviin, jotta saisi jotain käsitystä mitä nää on. Springbok

Onneksemme Ellin sisko ja veli kävi ostamassa meille kartat Etoshasta molempiin autoihin mukaan reissuun. Meillä oli kartassa myös piirrettyjä kuvia eläimistä, joidem avulla saatiin tunnistaa niitä. Se oli hauskaa hommaa, vähän kuin joku leikki! Koitettiin saada jokaisesta "eläinryhmästä" edes yksi ja aika hyvin lopulta onnistuttiinkin siinä. En nyt viitsi tollasia perus kirahveja nimetä kuviin erikseen kun ne varmaan kaikki tunnistaa, mutta noi antiloopin sukulaiset koitan tägäillä.

Kudut juomassa, Takana pahkasika ( ketä mä huijaan? Pumba!), Oryx ja springbokeja

Juomassa Namibian joku kansalliseläin, joka maistuu hyvälle eli Oryx, takana springbokeja

hörps <3

Blue wildebeest, nää oli jänniä kun näitä näki suht usein ihan yksinään makoilemassa jossain.

Kuka voisi vastustaa näin isoa laumaa hyvää seepran lihaa (oikeesti niin paljo parempaa ku hevonen!)

Red hartebeest

Blackfaced impala, tosin ei sarvellisia versioita

Tuolta zoomailemalla voi löytää sarvellisenkin.

Paljon myös tälläsiä kuvoja pusikkokuvia tuli, mutta kyllä sielä joku eläin on. Mun mielestä jonku tasonen shakaali

Kahden maissa oltiin saatu itsemme ajeltua nälkäisiksi ja mentiin seuraavalle yöpaikalle Halaliin kokkailemaan. Pasta bolognese valmistui tosi nopeesti kaasukeittimillä ja voi kun se oli hyvää! (kiitos vielä kokeille) Halalissa oli myös kiva iso uima-allas ja otettiin sielä vedenalaisia kuvia meidän poppoosta :D toivottavasti jossain vaiheessa saan ne kuvat käsiini, kun ne oli Ellin siskon kameralla otettuja. Virkistäytymisen jälkeen lähdettiin vielä ajeleen iltapäiväksi. Viiden aikaan lähdettiin, joten hirveesti ei enää aikaa ollut kun sielä ei kerran hirveesti 7 jälkeen saa illalla kulkea. Ensimmäinen ihmisten tekemä lammikko oli täysin rutikuiva ja siten myös tyhjä arpa. Tosin toinen auto laittoi sillä pienellä huonolla tiellä jopa nelivedon päälle autoonsa ihan koska ne pysty tekeen niin. Me tytöt päästeltiin perässä aivan sujuvasti kaksvedolla koko reissu.

black and white rhinoceros, tutummin sarvikuono.

Kimmon järkkärillä tuli täydellinen kuva tästä, mutta Anniinan superkameran kuvaama Leopardi!!!!

Tosta meni tie johonki keskelle suolajärvelle, mutta skipattiinse mahdollisuus. 

Joku lintubongari (Hennan isä?) vois tunnistaa tän meille, koska noista piirretyistä kuvista ei olla varmoja. Nätti oli!

Sarvikuono ja auringonlasku Halalin keinolammikolla

Illan ajoreissu ei siis todellakaan ollut mikään turha, koska nähtiin leopardi ja sarvikuonoja. Toi on kai jotenki harvinaista, että näkee vielä samaan aikaan mustan ja valkoisen sarvikuonon. Tähän väliin on muuten pakko mainita, että oltiin aika pettyneitä, kun kuultiin ettei Etoshassa ole ollenkaan virtahepoja! Halalin leirintäalueen vieressä on keinolammikko, joka on myös valaistu ja siinä vieressä on ihmisille tehty "katselukallio" eli me mentiin vielä hämärän saapuessa katsomaan sinne auringonlaskua (joka oli oikeestaan just mennyt ohi) ja sarvikuonoa! Jännä tollanen paikka, että luontoon on tehty ihmiselle tollanen paikka. Vähä ku olis telkkaria katsellut.

Illalla tuli sitten ukkoskuuro. Onneksi oltiin juuri saatu teltat pystyyn ja ne onneksi piti myös hyvin vettä! Meidän oli tarkoitus grillata, mutta märkyyden vuoksi mentiinkin ravintolaan syömään Kudu kebabia. Kebabiksi täällä sanotaan sellasia lihan palasia vartaassa. Oli muuten sairaan hyvä annos ja se maksoi 125N$ eli jonku rapiat 10€! nam,nam. Ruokailun jälkeen oli ihanan raikas sateenjälkeinen ilma ja mentiin vielä lammikolle kurkkimaan, kun Ellin sisko oli kuullut norsun töräytyksiä ja sielähän oli pikkunen norsu juuri lähdössä pois. Mä lähdin sitten Anniinan kanssa pois aikasemmin kuin muut, mutta olihan se norsu tietenkin tullut takasin vielä ja pari sarvikuonoakin oli käynyt piipahtamassa. Mä olin silloin jo untenmailla.

Aamun ajo pitkin Rhino drivea alkoi norsun persässä. Oli kyllä kokemus, mutta niin hidasta! 

Isompi auto ohitti meidät ja norsukin siiryi pusikkoon. Kuinka söpö jättiläinen <3

IHANA VAUVASEEPRA <3

Strutseista oli vaikee ottaa kuvia kun ne oli aina turhan kaukana ja pää jossain maassa.

Meidän piti olla about kahden aikaan lähdössä pois, koska aijottiin olla ihmisten aikoihin vielä perillä takaisin Windhoekissa. Oltiin jo menetetty ainakin Ellin kanssa uskomme nähdä leijonaa, mutta Anniina ja Niki tähysti jokaisen puskan alle. Anniina otti sitten yhdestä puskasta kuvan, koska ajatteli, että sielä oli ehjä leijona. Siitä seurasi äkkijarrutus ja peruutus ja sielä se oli!!!! Oi kun oli hieno tunne nähdä jellonan häntä heilumassa puskan juuressa. Tosin seuraavat kuvat voivat kertoa miten kaukana se oli. Anniinalla on ihmenaisen katse tai jotain kun se sen tuolta bongasi, koska toinen auto porhalsi sen ohi ja niihin ei edes saanut yhteyttä. Kun ne palasi katsomaan onko meillä kaikki ok, vai mitä leijonaa muka kuvataan niin ihmetys oli suuri kun huidottiin puskaan päin missä oikeesti oli urosleinoja!

Toi oli se mistä Jellona bongattiin. Aika tarkkanäkönen pitää olla, mutta me ollaan nähty luonnonvaranen leijona!

Tsirpulat olivat Sociable weawereitä ja niillä oli jäätävän iso pesä (katsokaa maaliskuun kuvapostauksesta)

Leijonien jälkeen onnellisena oli hyvä mennä syömään. Tehtiin oikeestaan vaan nuudelia Okaukueijon leiripaikassa. Ei tosin maksettu sielä olosta mitään saatika kysytty lupaa, mutta hyvin meni. Sielä oli myös saman tyylinen juomapaikka kuin edellisessä leirintäalueessa, mutta vain luonnonvarainen. Meidän saapuessa kokkailemaan Norsu kuitenkin lähti pois ja ne vilahdukset joita näin aidan välistä juomapaikasta ei suonut mitään uusia eläinelämyksiä niin ei sitten menty enää lähemmäs, kun oli vähän kiirus. Mun mielestä kuitenkaan koskaan ei voi olla niin kiire ettei ehdi viimeistä lammikkoa koko reissulla käydä katsomassa ja pari minuuttia siinä vain menikin kun poikettiin Ombikan lammikolla ihan eteläporttien läheisyydessä. Sieläkin nähtiin vielä samanlainen ihme haikara, joita me oltiin nähty gamedrivellä Okapukassa, mutta Nikki ja Kimmo ei ollut sellaista vielä nähnyt. Kyseessä oli siis Marabou stork.

Kotimatkalla kolmestaan takapenkillä ei ollut ahdasta

Kotimatkalla sujui hyvin ja meitä väsyneitä matkaajia odotti kotona Windhoekissa ihanan saksalaisen tytön Karenin tekemä spaghetti bolognese, joka oli myöskin sairaan hyvää. Mikähän siinä on, että täällä tollanenkin perusruoka maistuu niin taivaalliselle. 

Matkalle lopullista hintaa ei olla vielä ruokineen päivineen maksettu. Auton vuokraus oli 1090N$/pää/5vrk, joka oli aika halpa mun mielestä. Pensoihin menikin sitten melkein sellanen 2000N$, mutta onhan bensa täällä paljon halvempaa kuin Suomessa. Kalleimmillaan 12N$/litra. Tai siis Dieseli, koska sitä meidän autot söi. Leirintämaksut oli 25€/2 yötä ja autostakin piti jotain maksaa mitä en muista. Kyllä sen opintolainan voi siis näinkin hyvin käyttää. Kiitos vain kelalle ja valtiolle, joka sen takaa. 

Ps. Englannin kielestä on opittu täällä taas uutta.

Safari = mennään ja tapetaan eläimiä.

Game drive = mennään ja katsellaan eläimiä.