Big Cats

Toiseksi viimeistä toukokuun juttua viedään vielä kesäkuun puolella.

Vuokrattiin torstaina auto ja lähdettiin saksalaisten perässä ajelemaan kohti Düsternbrookia. Elli toimi kuskina meidän Nissan Micrassa ja kaahattiin ensin pohjoiseen päin about 30 kilsaa (Okapukan kohdalle, josta viimepostaus kertoo) ja sitten käännyttiin vasemmalle kohti hiekkateitä. Parit vesiesteet ja monet möykyt ylitettyämme noin 20km päästä saavuimme farmille.

Tappelevat lapset takapenkillä

Meille oltiin sanottu gepardi ja leopardi retken maksavatn 280N$, mutta siihen tulikin sitten vielä 60N$ lisämaksua jotain sisäänpääsymaksua alueelle. Siinä sitten muita mukisematta sekin jouduttiin maksamaan. Kaikki Anniinaa ja Elliä lukuunottamatta porukasta lähti ennen elukoiden katselua pienelle vaellusreitille, jonka arvioitiin kestävän noin tunnin verran. 

Ylämäkeä kiipeämässä kuumuudessa.

Reitti oli ylämäkee ylämäen perään, mutta sen jakso ihan kivasti kun matkaa oli vaan joku kolmisen kilometriä. Näissä korkeuksissa (about 1700m merenpinnasta tai jotain vastaavaa) tuntee kyllä erityisesti hengittäessä jos lähtee kipuamaan vielä ylemmäs tai no, jos noin yleensäkkään liikkuu. Siinä nenä ja kurkku kuivuu heti ja me pitkäaikaisina turisteina tietenkin lähdettiin keskipäivän polttavan auringon aikaan. Ylhäällä maisemat oli kauniita, kauheemmin retkellämme ei eläimiä nähty, vaikka parit waterbuckit ja joku apina tai jänis mikä lie juoksi meidän edestä. Taidettiin metelöidä liikaa.

Hiking group

Alaspäin oli melkein ärsyttävämpi mennä kuin ylös! Maa oli hyvinkin kivistä ja hiekkaista (kuten kuvista näkee) ja se lähti aika helposti luisuun jalkojen alta. Säilyttiin kuitenkin vammoitta. Alhaalla olitettiin tyhjä joki, jossa osa tyypeistä näki apinoiden parittelevan (mua harmittaa ettei tästä hienosta tapahtumasta ole kuvia) ja minä ihastelin vapaana kirmaavaa vaaleaa hevosta. En edes huomannut heti miten mun läheltä juoksenteli joukko Pumban sukulaisiakin kun katselin vain hevosta! :D Eläimiä näkyi siis lähempänä farmia paljon enemmän kuin koko kävelyreissulla.

Apinat juoksi heppaa karkuun.

Päästyämme takaisin farmille oli mulla nälkä ja tilasinkin salaatin, joka maksoi 38N$ (ei paha!). Anniina ja Elli oli törmänneet meitä odottaessaan suomalaiseen pariskuntaan, joka oli täällä reissaamassa. Eipä ole hirveesti tullut Suomalaisia vastaan, jotenki hassua, että sitten tuola täysin korvessa törmätään oman maan kansalaisiin. Salaatin naamaan vetästyäni tulikin pari jeeppiä meitä noutamaan ja hypättiin kyytiin.

"En taida uskaltaakkaan karata, kun kukaan ei ole opettanut miten ruokaa hankitaan"

Kauaa ei ajettu, kun tuli jo ensimmäiset naaras gepardit vastaan. Ne tosiaan käyttäytyi melkein kuin häkissä asustelevat koirat. Kun portti avattiin toinen niistä tuli ulos ja meidän kuski sitä komensi takaisin jättisuureen aitaukseensa ja se meni. Vähän pienoinen pettymys siis jo heti, koska nähtiin miten nämä eläimet eivät todellakaan ole villieläimiä, vaan pikemminkin lemmikkejä. Gepardit kuitenkin ovat kuulemma helppoja kesyttää, joten se kai kertoo tästäkin.

Jan ja minä vahtaamassa kisuja, ne odotti ruokaa.

"Anna sitä lihaa!" *koiranpentujen vinkumis äänelyä*

" Hei! Ei oo reilua heittää meille vaan yhtä palaa!" "Enkä mä enää tiedä minne se lensi..."

"Anna nyt se iso lihankimpale kun teen temppujakin!"

"Voisit kuvitella, että olen luonnonvarainen, mutta olenkin kesy kissimirri"

"Missä lentää mun makkara?" (Nämä katit eivät näe hyvin lähellensä.)

"Siinähän se!!!" "Ja ohi meni! Voi...!."

Näitä elukoita ruokitaan kahdesti päivässä. Eli ne ei edes itse metsästä omaa ruokaansa! Toinen pettymys, koska en olisi halunnut mennä eläintarhaan vaan eläinpuistoon. Antais edes noille elukoille jotain antilooppeja pyydystettäväksi, mutta ei. Näistä tulee mieleen muumien tiikerit, joille kissanruoka saa turkin kiiltämään ja erityistä herkkua on se purkki, jossa on mustan mirrin kuva. Huoh. No, ainakin nähtiin naaras gepardeja, jotka on kyllä nättejä elukoita. Uroksia ei nähty. Nämä naaraat olivat 6-vuotiaita ja tuola vankeudessa ne voivat elää 20-vuotiaksi, mutta villinä ne elävät yleensä maksimissaan 12-vuotiaiksi. Ne eivät myöskään näe liikkumattomia kohteita ja jos ne ei osanneet seurata heitettyä lihanpalaa se jäi maahan lojumaan. Nähtiin myös muutama Timon eli mangusti, jotka ovat myöskin lihansyöjiä (en tiennyt tota) ja ne syövät sitten kaiken mitä gepardit jättävät maahan.

Puusta herkkupaloja (ja kaarnaa) napsimassa.

Seuraavaksi siirryttiin Leopardin häkkiin. Leopardin nimi oli Teddy tai Daddy, riippuen kuuntelijasta. Kuulemma kädet piti pitää visusti auton sisällä tai se syö ne. Leopardit eivät ole niin kesyyntyviä kuin Gepardit. Sen kuulemma näkee niiden silmien väristä. Leopardilla on keltaiset silmät ja Gebardeilla ruskeat. Leopardit, kuten leijonatkin keltasilmäisinä ovat vaarallisia ja ne kuuluvat Afrikan eläinkunnan Big Fiven joukkoon. Vähän tuokin yksilö näytti hampaita, kun sen häkkiin avattiin porttia, mutta äkkiä se luikki kauemmas. Ensiksi opas laittoi puuhun lihanpaloja, jotta saisi elukan kiipeämään sinne. Nämä otukset yleensä raahaavatkin saaliinsa puuhun pois muiden elukoiden ulottumattomiin. Tämä yksilö tosin ei sitäkään varmaan osaisi, kun se on kolmen kuukauden ikäisenä tuotu tälle farmille edelliseltä farmilta, jossa sen äiti oltiin tapettu.

"eikö se muka enempää antanut, menen kerjäämään."

"Huoh... Ottakaa nyt ne kuvat niin pääsen takaisin varjoon piiloon."

"Heittäis nyt vähän paremmin, en oo mikään paras koppari!"

Tätäkin kaveria ruokittiin samaan tapaan, joskin ehkä vähän isommilla lihankimpaleilla ja se pomppi niitä kiinni ottaen kuin aropupu. Aika suloinen tapaus ja monien mielestä myös kauniimpi eläin kuin Gepardi. Elukat oltiin kyllä koulutettu aika näpsästi, kun ne odotteli aina pienien lihanpalojen heittelyn ajan ja sitten kun ne saivat ison palan ne luikkivat tiehensä. Tiesivät ettei enempää ruokaa ole tulossa. 

On kyllä jännää miten turisteilta (kuten meiltä) saa vedettyä tälläisistä jutuista isot rahat eikä näiden oikeastaan täydy tehdä mitään muuta kuin ruokkia eläimiä. Pitäisiköhän johonkin ähtärin eläinpuistoonkin keksiä karhuaitaukseen joku tällänen retki? Tosin sitten sitä aitausta pitäisi laajentaa aika paljon. Pitänee tehdä oma "luonnonmukainen" eläintarha. Vähänkö turistit olis innoissaan kattelemassa jotain hirviä jeepin kyydistä vähän kuin me täällä katsellaan kirahveja!

"Katsokaa! Mä oon vähä ku Puman logo!"

"Eikä vieläkään isoa lihanpalaa... pihit ihmiset, antakaa lisää!"

"Se vasta oli maukasta,"

Tunnin sitä hauskuutta kesti, mikä oli kyllä aika lyhyt aika. Taas yksi pettymys lisää, mutta ei se mitään. Ihan hauskaahan tuola oli! Siinä vaihdettiin suomalaisen pariskunnan kanssa muutama sana ja lähdettiin ajamaan takaisin kohti Windhoekkia. Kimmo ja Elli oli hakenut meidän auton jo edellisenä päivänä, joten se täytyi palauttaa ennen viittä. 

Mantsa nappas meistä kuvan vesiesteellä.

Auton vuokraus Triftyltä maksoi henkeä päälle 137,5N$ bensoineen, mikä oli ihan kohtuuhinta. Edelliselle reissulle Okapukaan me ei otettu mitään vakuutusjuttuja kuten tuulilasi tai rengas vakuutusta (jota aina suositellaan) ja tälle reissulle sellaiset otettiin. Ihan hyväkin oikeastaan, koska toi viimenen parikytä kilsaa oli epätasaista hiekkatietä.

Sellanen retki tuli sitten taas tehtyä. Täällä olis myös jossain lentokentän läheisyydessä mahdollisuus päästä kävelyttämään (luultavasti huumattuja) leijonia ja kipaisemaan myös kesyjen gepardien häkkiin. Eipä taida tuollaiseen turistien hömpötykseen rahaa tai aikaa enää olla, mutta noin vinkkinä jos joku tänne sattuu joskus eksymään.