Big Cats

Toiseksi viimeistä toukokuun juttua viedään vielä kesäkuun puolella.

Vuokrattiin torstaina auto ja lähdettiin saksalaisten perässä ajelemaan kohti Düsternbrookia. Elli toimi kuskina meidän Nissan Micrassa ja kaahattiin ensin pohjoiseen päin about 30 kilsaa (Okapukan kohdalle, josta viimepostaus kertoo) ja sitten käännyttiin vasemmalle kohti hiekkateitä. Parit vesiesteet ja monet möykyt ylitettyämme noin 20km päästä saavuimme farmille.

Tappelevat lapset takapenkillä

Meille oltiin sanottu gepardi ja leopardi retken maksavatn 280N$, mutta siihen tulikin sitten vielä 60N$ lisämaksua jotain sisäänpääsymaksua alueelle. Siinä sitten muita mukisematta sekin jouduttiin maksamaan. Kaikki Anniinaa ja Elliä lukuunottamatta porukasta lähti ennen elukoiden katselua pienelle vaellusreitille, jonka arvioitiin kestävän noin tunnin verran. 

Ylämäkeä kiipeämässä kuumuudessa.

Reitti oli ylämäkee ylämäen perään, mutta sen jakso ihan kivasti kun matkaa oli vaan joku kolmisen kilometriä. Näissä korkeuksissa (about 1700m merenpinnasta tai jotain vastaavaa) tuntee kyllä erityisesti hengittäessä jos lähtee kipuamaan vielä ylemmäs tai no, jos noin yleensäkkään liikkuu. Siinä nenä ja kurkku kuivuu heti ja me pitkäaikaisina turisteina tietenkin lähdettiin keskipäivän polttavan auringon aikaan. Ylhäällä maisemat oli kauniita, kauheemmin retkellämme ei eläimiä nähty, vaikka parit waterbuckit ja joku apina tai jänis mikä lie juoksi meidän edestä. Taidettiin metelöidä liikaa.

Hiking group

Alaspäin oli melkein ärsyttävämpi mennä kuin ylös! Maa oli hyvinkin kivistä ja hiekkaista (kuten kuvista näkee) ja se lähti aika helposti luisuun jalkojen alta. Säilyttiin kuitenkin vammoitta. Alhaalla olitettiin tyhjä joki, jossa osa tyypeistä näki apinoiden parittelevan (mua harmittaa ettei tästä hienosta tapahtumasta ole kuvia) ja minä ihastelin vapaana kirmaavaa vaaleaa hevosta. En edes huomannut heti miten mun läheltä juoksenteli joukko Pumban sukulaisiakin kun katselin vain hevosta! :D Eläimiä näkyi siis lähempänä farmia paljon enemmän kuin koko kävelyreissulla.

Apinat juoksi heppaa karkuun.

Päästyämme takaisin farmille oli mulla nälkä ja tilasinkin salaatin, joka maksoi 38N$ (ei paha!). Anniina ja Elli oli törmänneet meitä odottaessaan suomalaiseen pariskuntaan, joka oli täällä reissaamassa. Eipä ole hirveesti tullut Suomalaisia vastaan, jotenki hassua, että sitten tuola täysin korvessa törmätään oman maan kansalaisiin. Salaatin naamaan vetästyäni tulikin pari jeeppiä meitä noutamaan ja hypättiin kyytiin.

"En taida uskaltaakkaan karata, kun kukaan ei ole opettanut miten ruokaa hankitaan"

Kauaa ei ajettu, kun tuli jo ensimmäiset naaras gepardit vastaan. Ne tosiaan käyttäytyi melkein kuin häkissä asustelevat koirat. Kun portti avattiin toinen niistä tuli ulos ja meidän kuski sitä komensi takaisin jättisuureen aitaukseensa ja se meni. Vähän pienoinen pettymys siis jo heti, koska nähtiin miten nämä eläimet eivät todellakaan ole villieläimiä, vaan pikemminkin lemmikkejä. Gepardit kuitenkin ovat kuulemma helppoja kesyttää, joten se kai kertoo tästäkin.

Jan ja minä vahtaamassa kisuja, ne odotti ruokaa.

"Anna sitä lihaa!" *koiranpentujen vinkumis äänelyä*

" Hei! Ei oo reilua heittää meille vaan yhtä palaa!" "Enkä mä enää tiedä minne se lensi..."

"Anna nyt se iso lihankimpale kun teen temppujakin!"

"Voisit kuvitella, että olen luonnonvarainen, mutta olenkin kesy kissimirri"

"Missä lentää mun makkara?" (Nämä katit eivät näe hyvin lähellensä.)

"Siinähän se!!!" "Ja ohi meni! Voi...!."

Näitä elukoita ruokitaan kahdesti päivässä. Eli ne ei edes itse metsästä omaa ruokaansa! Toinen pettymys, koska en olisi halunnut mennä eläintarhaan vaan eläinpuistoon. Antais edes noille elukoille jotain antilooppeja pyydystettäväksi, mutta ei. Näistä tulee mieleen muumien tiikerit, joille kissanruoka saa turkin kiiltämään ja erityistä herkkua on se purkki, jossa on mustan mirrin kuva. Huoh. No, ainakin nähtiin naaras gepardeja, jotka on kyllä nättejä elukoita. Uroksia ei nähty. Nämä naaraat olivat 6-vuotiaita ja tuola vankeudessa ne voivat elää 20-vuotiaksi, mutta villinä ne elävät yleensä maksimissaan 12-vuotiaiksi. Ne eivät myöskään näe liikkumattomia kohteita ja jos ne ei osanneet seurata heitettyä lihanpalaa se jäi maahan lojumaan. Nähtiin myös muutama Timon eli mangusti, jotka ovat myöskin lihansyöjiä (en tiennyt tota) ja ne syövät sitten kaiken mitä gepardit jättävät maahan.

Puusta herkkupaloja (ja kaarnaa) napsimassa.

Seuraavaksi siirryttiin Leopardin häkkiin. Leopardin nimi oli Teddy tai Daddy, riippuen kuuntelijasta. Kuulemma kädet piti pitää visusti auton sisällä tai se syö ne. Leopardit eivät ole niin kesyyntyviä kuin Gepardit. Sen kuulemma näkee niiden silmien väristä. Leopardilla on keltaiset silmät ja Gebardeilla ruskeat. Leopardit, kuten leijonatkin keltasilmäisinä ovat vaarallisia ja ne kuuluvat Afrikan eläinkunnan Big Fiven joukkoon. Vähän tuokin yksilö näytti hampaita, kun sen häkkiin avattiin porttia, mutta äkkiä se luikki kauemmas. Ensiksi opas laittoi puuhun lihanpaloja, jotta saisi elukan kiipeämään sinne. Nämä otukset yleensä raahaavatkin saaliinsa puuhun pois muiden elukoiden ulottumattomiin. Tämä yksilö tosin ei sitäkään varmaan osaisi, kun se on kolmen kuukauden ikäisenä tuotu tälle farmille edelliseltä farmilta, jossa sen äiti oltiin tapettu.

"eikö se muka enempää antanut, menen kerjäämään."

"Huoh... Ottakaa nyt ne kuvat niin pääsen takaisin varjoon piiloon."

"Heittäis nyt vähän paremmin, en oo mikään paras koppari!"

Tätäkin kaveria ruokittiin samaan tapaan, joskin ehkä vähän isommilla lihankimpaleilla ja se pomppi niitä kiinni ottaen kuin aropupu. Aika suloinen tapaus ja monien mielestä myös kauniimpi eläin kuin Gepardi. Elukat oltiin kyllä koulutettu aika näpsästi, kun ne odotteli aina pienien lihanpalojen heittelyn ajan ja sitten kun ne saivat ison palan ne luikkivat tiehensä. Tiesivät ettei enempää ruokaa ole tulossa. 

On kyllä jännää miten turisteilta (kuten meiltä) saa vedettyä tälläisistä jutuista isot rahat eikä näiden oikeastaan täydy tehdä mitään muuta kuin ruokkia eläimiä. Pitäisiköhän johonkin ähtärin eläinpuistoonkin keksiä karhuaitaukseen joku tällänen retki? Tosin sitten sitä aitausta pitäisi laajentaa aika paljon. Pitänee tehdä oma "luonnonmukainen" eläintarha. Vähänkö turistit olis innoissaan kattelemassa jotain hirviä jeepin kyydistä vähän kuin me täällä katsellaan kirahveja!

"Katsokaa! Mä oon vähä ku Puman logo!"

"Eikä vieläkään isoa lihanpalaa... pihit ihmiset, antakaa lisää!"

"Se vasta oli maukasta,"

Tunnin sitä hauskuutta kesti, mikä oli kyllä aika lyhyt aika. Taas yksi pettymys lisää, mutta ei se mitään. Ihan hauskaahan tuola oli! Siinä vaihdettiin suomalaisen pariskunnan kanssa muutama sana ja lähdettiin ajamaan takaisin kohti Windhoekkia. Kimmo ja Elli oli hakenut meidän auton jo edellisenä päivänä, joten se täytyi palauttaa ennen viittä. 

Mantsa nappas meistä kuvan vesiesteellä.

Auton vuokraus Triftyltä maksoi henkeä päälle 137,5N$ bensoineen, mikä oli ihan kohtuuhinta. Edelliselle reissulle Okapukaan me ei otettu mitään vakuutusjuttuja kuten tuulilasi tai rengas vakuutusta (jota aina suositellaan) ja tälle reissulle sellaiset otettiin. Ihan hyväkin oikeastaan, koska toi viimenen parikytä kilsaa oli epätasaista hiekkatietä.

Sellanen retki tuli sitten taas tehtyä. Täällä olis myös jossain lentokentän läheisyydessä mahdollisuus päästä kävelyttämään (luultavasti huumattuja) leijonia ja kipaisemaan myös kesyjen gepardien häkkiin. Eipä taida tuollaiseen turistien hömpötykseen rahaa tai aikaa enää olla, mutta noin vinkkinä jos joku tänne sattuu joskus eksymään.

Trip from Windhoek

Kun Topsukka oli vielä täällä vuokrattiin auto päiväksi. Sekin pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan vasemmanpuolesta liikennettä. Vuokrattiin perus pikkunen auto Tryftyltä ja se maksoikin vain 300N$ (kiitos Topsukalle tämän ylellisyyden maksamisesta, herrasmies!) Vaikka palvelu ei ollut mitään parasta saatiin auto kuitenkin "vain" 40 minuuttia myöhässä, mikä täkäläisellä aikakäsityksellä ei ole myöhässä ollenkaan! Meille jäi kivasti aikaa kiljua ja huutaa Topsukan ajaessa.

Ensimmäinen pysäkki ei ollut kaukana Hilton Hotellista, mistä noudettiin vuokra-auto. Esiteltiin Topsukalle Christ Church, joka on yksi Windhoekin nähtävyyksistä. Käytiin oikeen sisälläkin, mikä oli kyllä aika extremeä toimintaa. (Tosin käväsin sielä jo kerran aikaisemmin Anniinankin kanssa) Matkustusvinkkinä voisin sanoa, että jos joskus pyöritte Windhoekissa niin tän kirkon liepeillä on aina jotain ukkeleita myymässä sellasia palmusta tulevia pähkinöitä, turisteja ne viilaa silmään ja ottaa viisinkertaistakin hintaa. Kuitenkin pähkinän saa itselleen omilla kaiverruksilla, tosin kuin turistikaupoista ostessa niissä lähinnä lukee Namibia.

Okapuka Ranch ja iloinen kuski

Turvallisesti ja aivan liian ajoissa päästiin Okapukaan, koska päivän päätehtävänä oli päästä näkemään Afrikan eläimiä. Niinpä oltiin varattu meille neljälle GameDrive, elikkä suomeksi safari (ton sanan käyttö kyllä täällä pelottaa, kun ei olla ampumas niitä eläimiä, vaikka ne hyviltä maistuuki). Lysti maksaa 210N$ ja sillä rahalla pääsee puoleksitoista/kahdeksi tunniksi ajelemaan ton paikan tiluksia. Me siinä aikaa tappaeksemme jopa syötiin ennen ajelua, ruoka ei tosin ollut mitään parasta, joten kehotan vain juomapuoleen jos tuonne eksyy ja joutuu odottelemaan. Me hörpittiin siinä myös parit BeerShantyt eli sitruunalimpparin ja kaljan sekotukset.

Ekat elukat jotka tuli vastaan oli tietenkin antilooppeja.

Sitten mentiin katsomaan tiluksien krokoja, yllättävän paljon oli hanhiakin uskaltautunut niiden lähelle.

Mieskroko ja naiskroko. Aika tylsiä elukoita.

Toisella puolella autoa popsi Pumban perhe jotai muroja, joita opas niille heitti. <3

Toi maisema <3

Krokot jättää tappamansa eläimet lilluun veteen, kun ne tykkää vähän mädäntyneemmästä lihasta, nam!

Rautatie Swakopmundiin kulkee keskeltä tiluksia.

Vaikka onkin huono kuva niin tää on lähes ainoita mitä noista pirun Kuduista oon saanu napattua!

Pumban pikkuserkkuja juoksemassa häntä pystysssä.

PAAALJON SARVIKUONOJA!!!!

Turistit pällistelemässä autostaan ihmeellisiä luontokappaleita.

Aika kuvateksti painotteisella linjalla taas mennään, mutta haittaaks se? Viimeksi Okapukassa käydessä me ei nähty ollenkaan sarvikuonoja! Ne on kyllä ihan ehdottomasti yksiä mun lempparieläimiä Afrikassa! Nää Valkoset sarvikuonot, on kuulemma rauhallisempia kuin toverinsa Mustat sarvikuonot. Mustat tosin on harvinaisia ja niitä ei noilla tiluksilla ole. Opas heitti jotain ihme muroja tohon maahan ja sarvikuonot tulikin tosi lähelle meitä, niitä olis melkein voinut koskea! Harmi vain, että sarvikuonojen lapsukaiset olivat jääneet junan alle, ne olisivat olleet varmasti maailman suloisimpia elukoita!

Herraturisti kaverikuvassa Tuplasarvisten kuonojen kanssa

Jotenki tykkään tästä kuvasta, ku se on muka heilahtanu, muttei kuitenkaan. 

Joessa ei todellakaan ole vettä. 

Neiti kirahveja. Jännä ku turistit ei meinannu tajuta miks ne juoksee pakoon. Nehän on kuitenki villieläimiä!

Tämä herra Waterbuck ei halunnut poseerata auringossa.

Turistikyydityksen jälkeen otettiin heti meidän vuokra-auto allemme ja lähdettiin kiitämään takaisin kohti Windhoekkia. Määränpäänä oli ehtiä sinne ennen auringonlaskua ja mennä katsomaan sitä Heinizburgin linnalle. Anniina ei kehdannut vaatteidensa vuoksi tulla sisään, mutta kyllähän sielä muitakin tyyppejä ihan perus releissä oli. Katsottiin auringonlasku ja nautittiin yhdet juomat (kuskilla tietenkin alkoholitonta!) ja kiidettiin takaisin hostellille.

Jancy ja Topsukka juomatilausta miettien auringonlaskusta oransseina.

Mie auringonlaskusta oranssina myöskin. 

Tyhmiä puita on edessä pilaamassa ton linnan muuten upeeta näköalaa.

Windhoek's sunset. Mun mielestä silti ton linnan maisema voittaa Hiltonin kattobaarin mennen tullen.

Light kaljaa masuun! Täällä tosin light ei tarkota kaloreita vaan sitä, että kaljan alkoholiprosentti on 2%.

Löysin Ellin pikkukamerasta, jota oon nyt tän kuun kantanut mukanani kalansilmäefektin, kui siistiä!

Topsukalle piti näyttää kaupungin mun mielestä paras ruokapaikkakin, joten illalla napattiin mun huonetoveri Arianna matkaan ja lähdettiin Joe's Beer Houseen syömään Afrikan eläimiä! Topsukalle en antanut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa annoksen, jossa on kaikkia eläimiä. Tikussa siis palaset Seepraa, Krokotiiliä, Kudua, Strutsia ja Oryxiä jos oikein muistan. Hyvin kuitenkin kaikki maistui, vaikka mä en tykkää krokosta niin sekään ei kuulemma ollut pahaa. Mun napaani upposi seeprapihvi <3

Kerrankin kun ei oltu tuola ravintolassa isolla porukalla oli tarjoilu todella nopeeta ja saatiin ruokailumme hoidettua jossain tunnissa ja ehdittiin myös katsomaan meidän lähellä olevaan urheilubaariin Cardboardboxiin Suomen lätkäpeliä. Netti tosin oli niin huono ettei me sitä loppuun asti nähty... :(

Windhoekissa ehtis kyllä varmaan näkeen ja tekeen vieläkin enemmän päivän aikana jos alottais aivan aamusta, loppujen tuliais systeemien shoppailu jätettiin kuitenkin Topsukan viimeiselle päivälle. Oli kyllä aivan tosi kivaa saada tänne vieraita!

Matkaan taas kuljen nyt, suuntaa vaan en kysellyt.

Blogin kirjoittamisesta tuli sata kertaa epämiellyttävämpää, kun mun kamera varastettiin, joten sen vuoksi on nyt ollut hiljasta. Anniina ei useemmiten kanna kameraa mukanaan, joten kuvia ei ole kuin tältä päivältä, kun mä otin Anniinan kameran messiin kun mentiin hakeen meille autoja. Vuokrataan siis nyt viikonlopuksi kaksi nelivetoo leirintävarusteilla, kun osa Ellin sisarusparvesta tulee tänne moikkaamaan sitä. Me lähdetään kahden auton voimin Etoshaan kansallispuiston maisemia ja toivottavasti myös leijonia ja seeproja ihastelemaan.

Reitin selvitystä lentokentälle noutamaan Suomen vieraita.

Autot ja majotukset Etoshassa saatiin hankittua meidän emännän kautta. Ei edes itse pahemmin lähdetty vertailemaan mitään hintoja autoista. Kimmo alunperin löysi meille jonku leirintäalueen, mutta emännän mukaan on parempi jos yövytään kahdessa eri paikassa jotka ovat pohjoisemmassa. Nyt on siis aloitettu malarialääkitys, koska sitä kuulemma tarvitsee syödä 250km täältä pohjoiseen ja matkaa tonne on joku 500-600km. Anniina ja Jartsa osti malarialääkkeensä täältä. Samaa doksisykliiniä, jota meidänkin lääkkeissä on ja sen hinta 25N$ 35 tabletista, eli TODELLA VÄHÄN!

Elli aurinkoinen Autovuokraamolla

Auton vuokraukseen olis tarvinnut varata tililtä 2000€, mutta eihän kellään meistä ollut sellaisia rahoja. Jollain ihmen tavalla Jartsa sai hommat sumplittua visa electronillaan ja tililtä varattiin puolet tuosta ja jouduttiin etukäteen maksaan vähän extraa vakuutuksesta (mikä olis normaalisti sisältynyt vain tohon parin tonnin varaukseen, eli jos mitään ei satu niin mitään ei joudu maksamaankaan!)

Kimmo asentaa kattotelttoja. 

Meidän autot oli upeita! Tollasen haluan itsellenikin! (Mika vink vink, rikas insinööri?) Auto on neliveto hyndai, jossa sisällä tilaa viidelle ja sen päälle vielä lava/iso peräkontti, jossa jääkaappi rengas ja extra vettä. Kaikista parasta tossa autossa on kuitenkin katolla olevat teltat, joissa nukkuu nätisti 4 henkeä! Ne oli ylihelppo levittää kun mitään kummempia tikkuja ei tarvinnut asetella. Noiden lisäksi varusteisiin kuului kaikki lusikoista peittoihin ja kaasupulloihin.

Ylpeä kuski auton kanssa. Elli maksoi itsensä kuskiksi 10€:lla

Ylpeä ajokortiton sivusta ajaja.

Moottori, ou jea.

Ylipirteät tytöt intoilemassa uusista kulkupeleistä. Eihän noita voi kun rakastaa!

Elli ensimmäistä kertaa elämässään tutkimassa automaattivaihteista autoa, jota pian pääsee ajeleen

Poitsut tutki auton kolhuja. Ei niitä pahemmin ollut niin voi hyvillä mielin lähtee matkaan.

Jotta kuitenkin muistetaan liikenneturvallisuus ja vielä se, ettei ihmiset ole tottuneet vasemmalla puolella ajamiseen. (tai siihen, että vilkun sijasta heilutellaan tuulilasinpyyhkijöitä, hups!) niin on hyvä muistaa myös varoittavat esimerkit. Hiekkateillä ei saa ajaa yli 80km/h ja maanteillä 120km/h. Tosin luulen ettei meillä ole niin kiire, että hinguttaiskaan ajaan ylinopeutta. Autovuokraamossa oli kuitenkin esillä auto, jolle oli käynyt vähän köpelösti. Onneksi noi on kuitenkin niin vahvaa tekoa, että isommistakin onnettomuuksista on säilytty hengissä! (Joten ihan turvallista taas täällä on matkustaa Äiti!)

Jari ensimmäistä kertaa ratin takana vasemman puoleisessa liikenteessä, vähän kuulemma jännitti!

Mulla tosiaan pöllittiin mun pussukka viikko sitten ja sielä meni mun ajokorttikin, joten mä en sitten pahemmin täällä ajele! Hyvä vaan, kun olisin ollut ainut, joka on jo aiemmin ajanut vasemmalla puolella! :D Noh, pääsen ajo-opettajaksi, mitä tykkään tehdä muutenkin autossa istuessani. Jarin mukaan se ei ainakaan vielä ärsytä.

Apukuski vaihtui ja autokoulun opettaja Alisa sai jäädä kotiin kun Suomi vieraita lähdettiin hakemaan kentältä.

Henna pyyteli isälleen lintukuvia, ne on niin nopeita eivätkä pysy paikallaan, mutta yhden kuvan oon saanut!!