Trip to the home of African Penguins.

Huomenia jälleen!

Eipä se youtube ollut niin kiltti, että olisi nopeasti ladannut jo illan aikana mun videota. Nämä siis saavat luvan laahata tällee päivän myöhässä...

Eilen lähdettiin omatoimisesti matkailemaan ja katsomaan pingviinejä Simon's Towniin. Perille päästiin kivasti junalla ja pää rautatieasema onkin kivasti tossa meidän hotellin vieressä. Matka makso alle 3€ ja kesti noin tunnin verran. Aika helppoa matkustusta mennä pääteasemalta toiselle. Perillä meille selvisi, että pingviinejä näkee 40 min kävelymatkan päässä. Anniina ei ihan innostunut heti kävelystä, mutta takaisin kävellessä pääteltiin sen olleen silkkaa säästöä tai kulutusta, riippuen miettiikö kaloreita vai rahaa.

Pingviinit olivat siis luonnonvaraisia, mutta niille oltiin tehty pesimäpönttöjä ja tuola luonnonpuiston puolella kulki turisteille tarkoitettu aidattu alue, jossa me käppäiltiin. Lisäksi sielä oli ranta, jolla olis saanut uidakkin, mutta meillä oli vähän huono tuuri, kun sillä rannalla ei tällä kertaa ollut yhtään pingviiniä hengaamassa. Sisäänpääsymaksu tolle luonnonsuojelualueelle oli 45 Randia, joten joku 4€.

Mä ainakin nauroin mahani melkein kipeäksi asti, kun katsoin tän päivän videon. En siis vieläkään osaa käyttää tota video & kuva juttua enkä tajua yhtään missä vaiheessa se sen videon otaa. Musta tuntuu, ettei se edes ottanut sitä ihan aina ja välillä se otti kun en ottanut edes kuvaa. Tai jotain. Toivottavasti se on huvittavaa katsottavaa myös muista.

Cape Town part 2/3:

Tänään on luvassa meidän reissun erikoisuus, jota ei edes osattu arvata itse ennen kuin tänne tultiin! Me varattiin eilen retki, joka oli suhteellisen kallis. Oikeasti koko juttua ajatellen se ei ole, mutta meidän pudjetille se on. Maksoi 1000 Randia eli alle 100€. Meidät haetaan 6.30 aamulla ja retki alkaa ysiltä, joten matkaa ton retken alkupäähän on parin tunnin ajomatkan verran. Sitten siitä me hypätään veneeseen ja mennää katsomaan valaita! KYLLÄ! Toivotaan myös saavamme mahtavia kuvia niistä, retken selostuksissa lukee, että päästäis ihan lähietäisyydellekkin, koska valaat ovat uteliaita otuksia. Toivotaan siis parasta!

Ps. Harmittaa kyllä edelleen, että jää nyt kahden aamun aamiaiset käyttämättä, mutta haettiin eilen pienet pitsat meille aamupalaksi ja hotellihuoneessa on vedenkeitin ja instant kahvia. Kai niillä pärjää!

Big Cats

Toiseksi viimeistä toukokuun juttua viedään vielä kesäkuun puolella.

Vuokrattiin torstaina auto ja lähdettiin saksalaisten perässä ajelemaan kohti Düsternbrookia. Elli toimi kuskina meidän Nissan Micrassa ja kaahattiin ensin pohjoiseen päin about 30 kilsaa (Okapukan kohdalle, josta viimepostaus kertoo) ja sitten käännyttiin vasemmalle kohti hiekkateitä. Parit vesiesteet ja monet möykyt ylitettyämme noin 20km päästä saavuimme farmille.

Tappelevat lapset takapenkillä

Meille oltiin sanottu gepardi ja leopardi retken maksavatn 280N$, mutta siihen tulikin sitten vielä 60N$ lisämaksua jotain sisäänpääsymaksua alueelle. Siinä sitten muita mukisematta sekin jouduttiin maksamaan. Kaikki Anniinaa ja Elliä lukuunottamatta porukasta lähti ennen elukoiden katselua pienelle vaellusreitille, jonka arvioitiin kestävän noin tunnin verran. 

Ylämäkeä kiipeämässä kuumuudessa.

Reitti oli ylämäkee ylämäen perään, mutta sen jakso ihan kivasti kun matkaa oli vaan joku kolmisen kilometriä. Näissä korkeuksissa (about 1700m merenpinnasta tai jotain vastaavaa) tuntee kyllä erityisesti hengittäessä jos lähtee kipuamaan vielä ylemmäs tai no, jos noin yleensäkkään liikkuu. Siinä nenä ja kurkku kuivuu heti ja me pitkäaikaisina turisteina tietenkin lähdettiin keskipäivän polttavan auringon aikaan. Ylhäällä maisemat oli kauniita, kauheemmin retkellämme ei eläimiä nähty, vaikka parit waterbuckit ja joku apina tai jänis mikä lie juoksi meidän edestä. Taidettiin metelöidä liikaa.

Hiking group

Alaspäin oli melkein ärsyttävämpi mennä kuin ylös! Maa oli hyvinkin kivistä ja hiekkaista (kuten kuvista näkee) ja se lähti aika helposti luisuun jalkojen alta. Säilyttiin kuitenkin vammoitta. Alhaalla olitettiin tyhjä joki, jossa osa tyypeistä näki apinoiden parittelevan (mua harmittaa ettei tästä hienosta tapahtumasta ole kuvia) ja minä ihastelin vapaana kirmaavaa vaaleaa hevosta. En edes huomannut heti miten mun läheltä juoksenteli joukko Pumban sukulaisiakin kun katselin vain hevosta! :D Eläimiä näkyi siis lähempänä farmia paljon enemmän kuin koko kävelyreissulla.

Apinat juoksi heppaa karkuun.

Päästyämme takaisin farmille oli mulla nälkä ja tilasinkin salaatin, joka maksoi 38N$ (ei paha!). Anniina ja Elli oli törmänneet meitä odottaessaan suomalaiseen pariskuntaan, joka oli täällä reissaamassa. Eipä ole hirveesti tullut Suomalaisia vastaan, jotenki hassua, että sitten tuola täysin korvessa törmätään oman maan kansalaisiin. Salaatin naamaan vetästyäni tulikin pari jeeppiä meitä noutamaan ja hypättiin kyytiin.

"En taida uskaltaakkaan karata, kun kukaan ei ole opettanut miten ruokaa hankitaan"

Kauaa ei ajettu, kun tuli jo ensimmäiset naaras gepardit vastaan. Ne tosiaan käyttäytyi melkein kuin häkissä asustelevat koirat. Kun portti avattiin toinen niistä tuli ulos ja meidän kuski sitä komensi takaisin jättisuureen aitaukseensa ja se meni. Vähän pienoinen pettymys siis jo heti, koska nähtiin miten nämä eläimet eivät todellakaan ole villieläimiä, vaan pikemminkin lemmikkejä. Gepardit kuitenkin ovat kuulemma helppoja kesyttää, joten se kai kertoo tästäkin.

Jan ja minä vahtaamassa kisuja, ne odotti ruokaa.

"Anna sitä lihaa!" *koiranpentujen vinkumis äänelyä*

" Hei! Ei oo reilua heittää meille vaan yhtä palaa!" "Enkä mä enää tiedä minne se lensi..."

"Anna nyt se iso lihankimpale kun teen temppujakin!"

"Voisit kuvitella, että olen luonnonvarainen, mutta olenkin kesy kissimirri"

"Missä lentää mun makkara?" (Nämä katit eivät näe hyvin lähellensä.)

"Siinähän se!!!" "Ja ohi meni! Voi...!."

Näitä elukoita ruokitaan kahdesti päivässä. Eli ne ei edes itse metsästä omaa ruokaansa! Toinen pettymys, koska en olisi halunnut mennä eläintarhaan vaan eläinpuistoon. Antais edes noille elukoille jotain antilooppeja pyydystettäväksi, mutta ei. Näistä tulee mieleen muumien tiikerit, joille kissanruoka saa turkin kiiltämään ja erityistä herkkua on se purkki, jossa on mustan mirrin kuva. Huoh. No, ainakin nähtiin naaras gepardeja, jotka on kyllä nättejä elukoita. Uroksia ei nähty. Nämä naaraat olivat 6-vuotiaita ja tuola vankeudessa ne voivat elää 20-vuotiaksi, mutta villinä ne elävät yleensä maksimissaan 12-vuotiaiksi. Ne eivät myöskään näe liikkumattomia kohteita ja jos ne ei osanneet seurata heitettyä lihanpalaa se jäi maahan lojumaan. Nähtiin myös muutama Timon eli mangusti, jotka ovat myöskin lihansyöjiä (en tiennyt tota) ja ne syövät sitten kaiken mitä gepardit jättävät maahan.

Puusta herkkupaloja (ja kaarnaa) napsimassa.

Seuraavaksi siirryttiin Leopardin häkkiin. Leopardin nimi oli Teddy tai Daddy, riippuen kuuntelijasta. Kuulemma kädet piti pitää visusti auton sisällä tai se syö ne. Leopardit eivät ole niin kesyyntyviä kuin Gepardit. Sen kuulemma näkee niiden silmien väristä. Leopardilla on keltaiset silmät ja Gebardeilla ruskeat. Leopardit, kuten leijonatkin keltasilmäisinä ovat vaarallisia ja ne kuuluvat Afrikan eläinkunnan Big Fiven joukkoon. Vähän tuokin yksilö näytti hampaita, kun sen häkkiin avattiin porttia, mutta äkkiä se luikki kauemmas. Ensiksi opas laittoi puuhun lihanpaloja, jotta saisi elukan kiipeämään sinne. Nämä otukset yleensä raahaavatkin saaliinsa puuhun pois muiden elukoiden ulottumattomiin. Tämä yksilö tosin ei sitäkään varmaan osaisi, kun se on kolmen kuukauden ikäisenä tuotu tälle farmille edelliseltä farmilta, jossa sen äiti oltiin tapettu.

"eikö se muka enempää antanut, menen kerjäämään."

"Huoh... Ottakaa nyt ne kuvat niin pääsen takaisin varjoon piiloon."

"Heittäis nyt vähän paremmin, en oo mikään paras koppari!"

Tätäkin kaveria ruokittiin samaan tapaan, joskin ehkä vähän isommilla lihankimpaleilla ja se pomppi niitä kiinni ottaen kuin aropupu. Aika suloinen tapaus ja monien mielestä myös kauniimpi eläin kuin Gepardi. Elukat oltiin kyllä koulutettu aika näpsästi, kun ne odotteli aina pienien lihanpalojen heittelyn ajan ja sitten kun ne saivat ison palan ne luikkivat tiehensä. Tiesivät ettei enempää ruokaa ole tulossa. 

On kyllä jännää miten turisteilta (kuten meiltä) saa vedettyä tälläisistä jutuista isot rahat eikä näiden oikeastaan täydy tehdä mitään muuta kuin ruokkia eläimiä. Pitäisiköhän johonkin ähtärin eläinpuistoonkin keksiä karhuaitaukseen joku tällänen retki? Tosin sitten sitä aitausta pitäisi laajentaa aika paljon. Pitänee tehdä oma "luonnonmukainen" eläintarha. Vähänkö turistit olis innoissaan kattelemassa jotain hirviä jeepin kyydistä vähän kuin me täällä katsellaan kirahveja!

"Katsokaa! Mä oon vähä ku Puman logo!"

"Eikä vieläkään isoa lihanpalaa... pihit ihmiset, antakaa lisää!"

"Se vasta oli maukasta,"

Tunnin sitä hauskuutta kesti, mikä oli kyllä aika lyhyt aika. Taas yksi pettymys lisää, mutta ei se mitään. Ihan hauskaahan tuola oli! Siinä vaihdettiin suomalaisen pariskunnan kanssa muutama sana ja lähdettiin ajamaan takaisin kohti Windhoekkia. Kimmo ja Elli oli hakenut meidän auton jo edellisenä päivänä, joten se täytyi palauttaa ennen viittä. 

Mantsa nappas meistä kuvan vesiesteellä.

Auton vuokraus Triftyltä maksoi henkeä päälle 137,5N$ bensoineen, mikä oli ihan kohtuuhinta. Edelliselle reissulle Okapukaan me ei otettu mitään vakuutusjuttuja kuten tuulilasi tai rengas vakuutusta (jota aina suositellaan) ja tälle reissulle sellaiset otettiin. Ihan hyväkin oikeastaan, koska toi viimenen parikytä kilsaa oli epätasaista hiekkatietä.

Sellanen retki tuli sitten taas tehtyä. Täällä olis myös jossain lentokentän läheisyydessä mahdollisuus päästä kävelyttämään (luultavasti huumattuja) leijonia ja kipaisemaan myös kesyjen gepardien häkkiin. Eipä taida tuollaiseen turistien hömpötykseen rahaa tai aikaa enää olla, mutta noin vinkkinä jos joku tänne sattuu joskus eksymään.

Trip from Windhoek

Kun Topsukka oli vielä täällä vuokrattiin auto päiväksi. Sekin pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan vasemmanpuolesta liikennettä. Vuokrattiin perus pikkunen auto Tryftyltä ja se maksoikin vain 300N$ (kiitos Topsukalle tämän ylellisyyden maksamisesta, herrasmies!) Vaikka palvelu ei ollut mitään parasta saatiin auto kuitenkin "vain" 40 minuuttia myöhässä, mikä täkäläisellä aikakäsityksellä ei ole myöhässä ollenkaan! Meille jäi kivasti aikaa kiljua ja huutaa Topsukan ajaessa.

Ensimmäinen pysäkki ei ollut kaukana Hilton Hotellista, mistä noudettiin vuokra-auto. Esiteltiin Topsukalle Christ Church, joka on yksi Windhoekin nähtävyyksistä. Käytiin oikeen sisälläkin, mikä oli kyllä aika extremeä toimintaa. (Tosin käväsin sielä jo kerran aikaisemmin Anniinankin kanssa) Matkustusvinkkinä voisin sanoa, että jos joskus pyöritte Windhoekissa niin tän kirkon liepeillä on aina jotain ukkeleita myymässä sellasia palmusta tulevia pähkinöitä, turisteja ne viilaa silmään ja ottaa viisinkertaistakin hintaa. Kuitenkin pähkinän saa itselleen omilla kaiverruksilla, tosin kuin turistikaupoista ostessa niissä lähinnä lukee Namibia.

Okapuka Ranch ja iloinen kuski

Turvallisesti ja aivan liian ajoissa päästiin Okapukaan, koska päivän päätehtävänä oli päästä näkemään Afrikan eläimiä. Niinpä oltiin varattu meille neljälle GameDrive, elikkä suomeksi safari (ton sanan käyttö kyllä täällä pelottaa, kun ei olla ampumas niitä eläimiä, vaikka ne hyviltä maistuuki). Lysti maksaa 210N$ ja sillä rahalla pääsee puoleksitoista/kahdeksi tunniksi ajelemaan ton paikan tiluksia. Me siinä aikaa tappaeksemme jopa syötiin ennen ajelua, ruoka ei tosin ollut mitään parasta, joten kehotan vain juomapuoleen jos tuonne eksyy ja joutuu odottelemaan. Me hörpittiin siinä myös parit BeerShantyt eli sitruunalimpparin ja kaljan sekotukset.

Ekat elukat jotka tuli vastaan oli tietenkin antilooppeja.

Sitten mentiin katsomaan tiluksien krokoja, yllättävän paljon oli hanhiakin uskaltautunut niiden lähelle.

Mieskroko ja naiskroko. Aika tylsiä elukoita.

Toisella puolella autoa popsi Pumban perhe jotai muroja, joita opas niille heitti. <3

Toi maisema <3

Krokot jättää tappamansa eläimet lilluun veteen, kun ne tykkää vähän mädäntyneemmästä lihasta, nam!

Rautatie Swakopmundiin kulkee keskeltä tiluksia.

Vaikka onkin huono kuva niin tää on lähes ainoita mitä noista pirun Kuduista oon saanu napattua!

Pumban pikkuserkkuja juoksemassa häntä pystysssä.

PAAALJON SARVIKUONOJA!!!!

Turistit pällistelemässä autostaan ihmeellisiä luontokappaleita.

Aika kuvateksti painotteisella linjalla taas mennään, mutta haittaaks se? Viimeksi Okapukassa käydessä me ei nähty ollenkaan sarvikuonoja! Ne on kyllä ihan ehdottomasti yksiä mun lempparieläimiä Afrikassa! Nää Valkoset sarvikuonot, on kuulemma rauhallisempia kuin toverinsa Mustat sarvikuonot. Mustat tosin on harvinaisia ja niitä ei noilla tiluksilla ole. Opas heitti jotain ihme muroja tohon maahan ja sarvikuonot tulikin tosi lähelle meitä, niitä olis melkein voinut koskea! Harmi vain, että sarvikuonojen lapsukaiset olivat jääneet junan alle, ne olisivat olleet varmasti maailman suloisimpia elukoita!

Herraturisti kaverikuvassa Tuplasarvisten kuonojen kanssa

Jotenki tykkään tästä kuvasta, ku se on muka heilahtanu, muttei kuitenkaan. 

Joessa ei todellakaan ole vettä. 

Neiti kirahveja. Jännä ku turistit ei meinannu tajuta miks ne juoksee pakoon. Nehän on kuitenki villieläimiä!

Tämä herra Waterbuck ei halunnut poseerata auringossa.

Turistikyydityksen jälkeen otettiin heti meidän vuokra-auto allemme ja lähdettiin kiitämään takaisin kohti Windhoekkia. Määränpäänä oli ehtiä sinne ennen auringonlaskua ja mennä katsomaan sitä Heinizburgin linnalle. Anniina ei kehdannut vaatteidensa vuoksi tulla sisään, mutta kyllähän sielä muitakin tyyppejä ihan perus releissä oli. Katsottiin auringonlasku ja nautittiin yhdet juomat (kuskilla tietenkin alkoholitonta!) ja kiidettiin takaisin hostellille.

Jancy ja Topsukka juomatilausta miettien auringonlaskusta oransseina.

Mie auringonlaskusta oranssina myöskin. 

Tyhmiä puita on edessä pilaamassa ton linnan muuten upeeta näköalaa.

Windhoek's sunset. Mun mielestä silti ton linnan maisema voittaa Hiltonin kattobaarin mennen tullen.

Light kaljaa masuun! Täällä tosin light ei tarkota kaloreita vaan sitä, että kaljan alkoholiprosentti on 2%.

Löysin Ellin pikkukamerasta, jota oon nyt tän kuun kantanut mukanani kalansilmäefektin, kui siistiä!

Topsukalle piti näyttää kaupungin mun mielestä paras ruokapaikkakin, joten illalla napattiin mun huonetoveri Arianna matkaan ja lähdettiin Joe's Beer Houseen syömään Afrikan eläimiä! Topsukalle en antanut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa annoksen, jossa on kaikkia eläimiä. Tikussa siis palaset Seepraa, Krokotiiliä, Kudua, Strutsia ja Oryxiä jos oikein muistan. Hyvin kuitenkin kaikki maistui, vaikka mä en tykkää krokosta niin sekään ei kuulemma ollut pahaa. Mun napaani upposi seeprapihvi <3

Kerrankin kun ei oltu tuola ravintolassa isolla porukalla oli tarjoilu todella nopeeta ja saatiin ruokailumme hoidettua jossain tunnissa ja ehdittiin myös katsomaan meidän lähellä olevaan urheilubaariin Cardboardboxiin Suomen lätkäpeliä. Netti tosin oli niin huono ettei me sitä loppuun asti nähty... :(

Windhoekissa ehtis kyllä varmaan näkeen ja tekeen vieläkin enemmän päivän aikana jos alottais aivan aamusta, loppujen tuliais systeemien shoppailu jätettiin kuitenkin Topsukan viimeiselle päivälle. Oli kyllä aivan tosi kivaa saada tänne vieraita!

Dolphin tour

Viimeistä retkeä Swakopmundin reissusta viedään. Huh! Elikka, oltiin lauantai aamulle varattu Dolphin tour, jossa luvattiin nähdä delfiinejä, hylkeitä, pelikaaneja sun muita elukoita. Lysti maksoi 490N$, eli on nää retket ihan hinnoissaan tuola, mutta mistäpä ei turistit maksaisi tollasta alta 50€. Mä olin edellisenä iltana ollut juhlimassa osan porukasta kanssa lähikuppilassa ja vaikka ei kai myöhään oltukaan oli olot varsin mahtavat aamulla. En siis varmaan ollut edes selvinnyt.

Tie kulku aivan merenrantaa, mihin dyynit loppuivat.

Auto tuli meitä noutamaan kasin maissa ja siinä puolentunnin matka Walvis Bayhin meni limpparia litkiessä ja hiekkaisista maisemista nauttiessa. Sää ei kuitenkaan ollut mitä parhain ja puettiinkin päälle varmaan kaikki vaatteet mitä mukana oli. Ei kuitenkaan satanut, mikä oli plussaa!

Rannassa meitä odotti tollanen pikkunen paatti ja jäätävä löyhkä. Paikka ei tosiaan ollut mitenkään turistimestan olonen! Siinä oli pieni katos, josta joku nainen rahasti meidät ja parien kuvien ottojen jälkeen alettiin siirtymään paattiin. En meinannut vieläkään uskoa, että se oli noin pieni vene, jolla meidän piti mennä! Sinne vaan kuitenkin tallusteltiin ja saatiin viltit päällemme ja siirryttiin irti rannasta.

Bö-bö-bö-bö-bö, böörd, böörd, böörd, bird is the word.

Mitään turvavälineitä, kuten pelastusliivejä ei meille annettu. Kerrottiin vain niiden sijaitsevan meidän penkin alla. Tästä Äiti tykkäis -ajattelin... Meidät Swakopmista hakenut mies paljastui myös meidän matkanjohtajaksi ja kuskiksi. Hän kertoi meille Charliesta, eli tossa laivan päällä istuvasta pelikaanista ja jostain muustakin. Alkujärkytykseltä kaikki meni vähän ohi. Sitten kuitenkin jaettiin Namibialaista aamukahvia eli Cherryä. Alkoi eilisillan tumut kivasti lämmitteleen uudelleen. Ja kaikkien täytyi tietenkin ottaa molemmille jaloille. Elli oli ihan pettynyt, kun meille luvattiin oystereita ja shampanjaa, mutta saatiin vain halpaa Old Brownia.

Sumua oli aivan sairaan paljon tuola. En tajua miten opas osaa suunnistaa ilman GPS:ää.

Matkaan lähdettiin ja sitä vilttiä tosiaankin tarvi, vaikka lämmikettä otettiinkin sisäisestikkin. Venhossa oli myös tarjoiluna vettä tai kaljaa, jota sai juoda niin paljon kuin jaksoi. Aikalailla pian meidän aallokossa lähti myös hyppimään hylje. Niiden päitä vilkkui vedestä pinnalle aina sillointällöin. Oli kyllä suloisia otuksia.

Lintujen pesimälaituri ja taustalla Namibin dyynejä

Hetken matkaa ajeltuamme päädyttiin lintujen pesimäalueelle. Tässä vaiheessa alko jo meneen kaaliin ton oppaan puheetkin ja se kertoi yhden miehen rakentaneen tämän, koska linnut oli sen mielestä ton alueen suuri matkailuvetovoima ja se sitten rakensi jonku jalkapallokentän kokosen alueen lintujen pesimäpaikaksi. Sittemmin paikkaa on myös laajennettu enkä nyt muista miten iso toi nykyään on, mutta monen jalkapallokentän kokoinen. Vaikka mies menettikin rahojaan ja kaikki nauroi sen turistihömpötyksille niin nykyään sen sukulaiset tienaa tosta pesimäpaikasta sairaasti rahaa. Ei tietenkään turisteilta vaan linnun kakasta. Sitä kai käytetään johonkin kosmetiikkaan ja toi laiturisysteemi putsataan kerran vuodessa, jolloin siinä on kakkaa ihan sairaasti. Aika hyvä bisnes.

Pelikaanit lähti seuraan meitä, kun opas niille jotain vislaili.

Sitten alkoi meidän reissun delfiini osuus! Toi yllä oleva kuva on itseasiassa ainoa kuva, joka kunnolla delfiinistä saatiin. Hyvä minä! Yllätin oikeastaan itsenikin, kun sen nappasin. Delfiinejä kulki osaksi meidän peräaallokossa ja niitä näky muutamia ihan paatin keulasta siinä alla uimassa. Harmi vaan ettei ne olleet kauheen hyppiväistä sorttia, vaan parin hypyn jälkeen aina lopetti. Taitaa niitäkin kyllästyttää, kun jokapäivä kauhee kasa laivoja tulee ajaan niitä takaa tonne.

Äiti katso! Istuin ihan keulassa housut ja sukat märkinä aalloista. Kuvassa myös meduusa, joita oli paljon!

En tiedä mihin me mentiin sitten noita hylkeitä kattelemaan, mutta ainakin täällä Cape Cross on sellanen paikka, jossa niitä makoilee jäätävästi ja myös tuolla niitä makoili tuhansittain. Hylkeitä oli tosiaan rannat täynnä silmän kantamattomiin. Niitä kutsutaan Namibian lampaiksi ja aivan täysin lammasmaisia ääniä ne päästelikin.

Yks kaveri sitten päätti hypätä sisään meidän paattiin. Tota se opas kai pyöriessään odottelikin. Niitä on 6 hyljettä, jotka tuolta uskaltaa laivojen matkaan hyppiä. Vähän oli kyllä pelottavaa, toi oli jäätävän iso köntys! Oppaan mukaan noi hylkeet ei yleensä haise, tää vähän löyhkäs, en muista missä oli vika. Mä aluksi luulin, että se pissas ton meidän tuolin täyteen, mutta keltanen mönjä taiskin olla sen iholla olevaa rasvaa. Näitä kuvia ei siis tosiaan oo mitenkään zoomailtu tai mitään, toi meidän paatti oli aivan mini ja siinähän se oli. Opas anto sille kalan ja se lähti sen syömään veteen. Oppaan mukaan niin ei pitänyt käydä :D Se kuitenkin tuli pian takaisin, varmaan toisen kalan toivossa ja opas pääsi vähän kertoon meille näistä kavereista lisää. Lopulta se myös kehotti meitä koskemaan tuota möhkälettä, mutta sitten sitä alkoi kyllästyttään ja se lähti pois.

Kivat hampaat kaverilla

Näin lähelle se tuli mun kameraa hypätessään toisen kerran sisään. Huh!

Penkit putsattua oli meillä vihdoinkin aika syödä oystereita ja juoda shampanjaa. Kyllä ne lupaukset sitten täytettiin, vaikka Elli muuta pelkäsikin. Oli meidän kaikkien elämän ensimmäiset oysterit, jotka oli varmaan tuoreempia kuin tullaan koskaan elämässämme saamaan, ne oli tuona aamuna noukittuja. Pippuria, sitruunamehua ja tabaskoa päälle ja menemään! Elli ja mä vedettiin aika montakin. Ei ne maistunu yhtään niin paljon merelle kuin luulin. Skumppaa myös meni lasi jos toinenkin. Opas kaatoi sitä mulle lisää jopa pyytämättä. Taisin olla reissun apina, mutta ainahan sellasia tarvitaan, muuten on tylsää! Muutakin pikku naposteltavaa siinä oli ja mä otin ensimmäisen oysterini simpukan matkamuistoksi. Manu raukka voi voinut oikein syödä eikä juoda mitään, kun se tuli merisairaaksi :(

Herkut syötyä opas näytti meille myös oysterifarmit, joilta nuo kalliit herkut tulevat. Namibiassa saadaan oystereita kasvatettua ennätystahtia, koska tuola rannikolla on niin paljon mineraaleja. Veden lämpötila ei kuitenkaan vaihtele tarpeeksi, että ne voisivat lisääntyä ilman apua, joten luonnonvaraisina niitä ei tuolla kasva. Koska namibiassa on niin iso työttömyysprosentti ei oystereita putsata koneellisesti vaan ne putsataan kuukausittain käsin. Aikamoisella rakkaudella niitä siis kasvatellaan ja niitä oysterilaatikoitakin oli silmän kantamattomiin pitkissä riveissä.

Manu and the Finns kiittää matkasta. Oli kyllä oikeesti taas rahoille vastinetta, vaikka aluksi pelottikin mennä noin pieneen paattiin. Kotimatkalla käytiin vielä noukkimassa muut kaverukset Walvis Bayn keskustasta, jonne ne kuskattiin samalla kyydillä ennen kuin me lähdettiin retkelle. Hyvää palveluakin siis saatiin!