Swakopmund, the city by the sea.

Oltiin siis pari viikonloppua sitten minilomalla Namibian merenrannan suurimmassa kaupungissa Swakopmundissa. Ehdittiin ihan kivasti kierteleen siinä kaupungillakin. Harmi vain, että oltiin sielä kansallisen vapaapäivän aikaan, joten koko paikka oli lähes autio! Oli jännä nähdä kadut myös normipäivänä elikkäs pari viikkoa sitten perjantaina, koska silloin paikalliset tuli ulos kodeistaan ja kaupungilla näki väkeä. Muuten paikka vaikutti melkein autioituneelta.

Ainoana aurnkoisena hetkenä hippitunnelmissa.

Oikeastaan koko aikana Swakopmundissa ei ollut lämmin. Perjantai iltapäivän paistoi aurinko ja silloin oli myös oikeastaan ainut aika kun ei ollut yhtään vilu. En tiedä mitä asteita sielä oli, mutta koska aurinko ei paistanut ja tuuli oli viileä niin ei hypitty riemusta. Villasukat oli taas kerran hyvin tärkeä varuste!

Ajateltiin, että koska Swakopmund on merenrannalla tulisi sieltä saada Namibian parhaat kalaruuat ja niin me saatiinkin. Tosin itse en koittanut muuta kuin Sushia, mutta se oli törkeen hyvää!!! Kimmo koitti myös lauantai iltana Tug ravintolassa (joka on ilmeisen suosittu ja tunnettu ravintola aivan rannalla) tonnikalapihviä ja se oli täydellistä. Minä tietenkin olin kateellinen, kun sain Nice nimisessä paikassa Windhoekissa ylipaistettua pahaa tonnikalaa. Annokset Tugissa oli tosi isot ja jälkkäritkin herkkua, vaikka itse en sellaista jaksanut salaattini jälkeen syödä. Niin ajatelkaa. Salaatti oli niin iso ja täyttävä että söin jälkkärivatsanikin täyteen! 

Swakopmund on todella saksalaisen tyylinen kaupunki. Kun sinne saapuu junalla ikkunasta saa katsella rutosti hiekkaa pitkän matkaa (tai no, niin kauan kuin on valoisaa) ennen kuin pienen kaupungin taloja alkaa tulemaan vastaan. Tuuli on aika aika kova, eikä tuola voi sellasta oikeaa rantalomaa viettää. Tai ehkä kesällä. Muutenkin tuntui kun tuola kulki, että sielä asuu todella paljon Saksalaisia, koska valkoihoisia ihmisiä käveli ainakin meitä vastaan enemmän kuin tummia. Voi myös johtua turisteista.

Löydettiin sattumalta joku torni, johon maksoi 15N$ sisään. Sieltä oli todella kivat näkymät ja oikeestaan sieltä näki koko Swakopmundin ja vielä vähän ylikin aavikolle asti. Torni oli joku neljä kerroksinen. Voisi siis kuvitella ettei sieltä näe mitään. Paikan talot ovat kuitenkin maksimissaan kaksikerroksisia. Epäilen tämän rakennustavan johtuvan siitä jäätävästä tuulesta, mikä tuola usein velloo. Pahemmilta hiekkamyrskyiltä Swakopissa on ilmeisesti säästytty, vaikka Namib -autiomaa onkin aivan siinä vieressä. Namibin alueella on muuten kolme kaupunkia. Rannikolla Swakopmund ja Walwisbay (jossa käytiin pikaisesti, siitä lisää ens kerralla) ja keskellä aavikkoa on Sossusvlei, joka me jätettiin väliin. Siitä voi lukee lisää Elisan blogista Täältä *Klik*. Se pitää vielä sanoa tuosta säästä, että vaikka ollaankin autiomaan reunamilla niin mun mielestä paikka on suhteellisen kostea! Öisin mereltä tulee kauheet määrät sumua ja mä ainakin ekana ja toisenakin aamuna vielä luulin, että yöllä olis satanut. Maa oli kuitenkin täysin märkä vain sen sumun vuoksi.

Rannan tuntumassa on myös kaunis Punavalkoinen majakka

Kaupungin reunan erottaa selkeästi ja taustalla alkaa kohoamaan simän kantamattomiin dyynejä.

Torniin kiivennyttä poppoota. Vähän kuin olisi omalla parvekkeella ollut, mut maisemat oli kyllä kivemmat!

Swakopin yleisimpiin nähtävyyksiin kuluva laituri. Tuonnekkin käveltiin. Laiturin alkupäässä Tug ravintola (ei näy tässä)

Niin taiteellista. Joku tipu oli juossut rannalla.

Auringonlaskua odotellessa rannalla

Tämän blogin kirjoittajapariskunta ja todella nopeasti laskeva aurinko, 

Lapset on terveitä, kun ne leikkii. (mutta sairaita, kun ei osaa lopettaa)

Onnellinen poika hiekan sisällä. Voi Kimbe raukka, tais olla hiekkaa jokapaikas ton jälkeen!

Ei tööttäillä täällä. Hienostoaluekeskustaa tai jotain muuta perin saksalaista.

Viimeinen aamu ja aamupalaseurue Cafe Bojosiin matkalla. 

Lopulliset ajatukset olivat kahvilan seinällä. Minkäs sille voi kun on vaan paras!

Lopulta päädyinkin omaan tapaani kertomaan matkasta kuvateksteissä. Tosin en tiedä onko tossa pienessä kaupungissa paljon muuta kerrottavaa. Paljon erilaisia retkiä sieltä pois löytyy ja sielä on myös paaaljon hotelleja yms verrattuna paikan pienuuteen. Me yövyttiin Desert Sky nimisessä paikassa, jossa 4 hengen huoneissa yö maksoi N$140, joten ei paha. Paikka oli muutenkin kiva ja siisti. Sielä oli myös tosi hyvin varustellut keittiöt ja grillausmahdollisuudetkin oli hyvät, kunhan osti itse polttopuunsa.

Ja jos nyt vaikkapa tässä välissä, vaikka tuolta reissulta yksi postaus vielä pitäisi tehdä kerron Swakopmundista poistumisesta. Meitä oli 11 ja joku outo tyttö ja kuski. Lähdettiin siis tilataksilla, joka maksoi N$150. Eli ei kauheesti 4 tunnin taksimatkasta yhdellä pysähdyksellä. Tilaa ei bussissa hirveesti ollut, mutta sopu sijaa antaa ja matkalla koettiin kaikke mukavaa mm. Ellin ja Anniinan karkkikihlat. Ne kihlat tosin purkautukin matkan varrella, mutta se oli kuulemma lyhyt, mutta onnellinen liitto. Tämän tasoisista jutuista siis voimme päätellä, että retken jälkeen kaikki olimme hyvin väsyneitä. Kotiin Windhoekkiin palattua Topsukan kanssa (ja autto Kimbekin) tehtiin perisuomalaista Jauhelihakeittoa. Kaksi isoa kattilaa meni tyhjäksi, joten kaippa se maistui muillekkin :)

Walking, walking, walking

Toinen päivä Victorian putouksilla alkoi kasin maissa suihkuun menemisellä. Poikien kanssa hengailtiin uima-altaalla kun odoteltiin tyttöjä aamupalalle ja käytiin jopa uimassa Jartsan kanssa. Kimbe ei ollut pakannut uimakamppeitaan mukaan, siinähän se sitten sai maata muurahaisia vilisevässä aurinkotuolissa. Oikeestaan pojat oli fiksuja eikä käyttäny pehmusteita aurinkotuoleissaan ja mä joudun pulahtaan uudemmankin kerran altaaseen, koska olin täynnä muurahaisia. Ne pikku pirulaiset ei meinannu lähtee ihosta edes uidessa, saatika sitten pyyhkeestä! Onneksi ne ei purru.

Aamupala kuului Adventure lodgen hintaan. Mitään seisovaa pöytää ei ollut vaan sieltä sai muutamasta vaihtoehdosta tilata haluamansa aamiaisen ja me kaikki päädyttiin joka aamu English Breakfastiin, joka oli tosi hyvää. Kerrankin jopa Anniina tykkäs siinä olleesta makkarasta, mutta ensimmäisen aamun jälkeen niitä ei saatukaan, vaan saatiin extra pekonia, mikä on mun ultimate suosikkia!

Jokapaikassa oli erilaisten paalujen päällä kummallisia patsaita. Jännä tapa koristella pihamaa.

Aamupalan jälkeen lähdettiin käveleen isoa puuta katsomaan. Matkan varrella käytiin vielä turisti infossa. Pojat maksoi niiden benji hypyt ja kyseltiin vähän reittiä. Kerran meinattiin eksyä kävelymatkalla, mutta pysäytettiin yksi pyöräilijä ja kysyttiin tietä. Matkan varrella oli siis yksi ainut risteys, josta ei tiedetty mihin mennä!

Kimmo: Näyttäkää miten iso on Big Tree!

Elli ei meinannut koko kropallaan pystyä kuvaileen miten iso se puu oli, mutta Anniinan mielestä se oli aika pieni.

Team Finland ja jäätävän kokoinen puu

Perille päästyä kuvailtiin siinä hetki ja yksi autolla matkannut turisti otti myös meidän porukasta kuvan. Ainut kuva muuten meidän Suomi tiimistä, mikä meillä on! Puu todellakin oli valtava ja sen sivulla istuskeli pari poliisia varmaan katsomassa ettei kukaan mene ja kiipeile tai kaiverra puuhun mitään. Siinä tosin oli paljon erinäisiä kaiverruksia jo ennestään, jotka olivat mun silmääni ihan kauniita.

Jännitettiin tulosko krokotiili syömään meidät ja koitettiin edetä hitaasti rantaa, kunnes Elli tuli ja lampsi sinne ilman minkääntasoista pelkoa! 

Sielä käveltiin ja autoja tuli aina silloin tällöin vastaan, koska yleensä ottaen ilmeisesti kaikki käy autolla katsomassa tuon ison puun. Ihan ehkä myös siksi, että ollaan kansallispuisto/luonnonsuojelualueella ja tuola kävely piti tehdä omalla vastuulla. Sitten yksi auto pysähtyi meidän viereen ja me luultiin, että se valittaisi jotain siitä, että ollaan sielä jalkasin liikkeellä. Auton ikkuna aukesi ja mies kysyi (englanniksi tietenkin) "Oletteko huomanneet tuota elefanttia teidän takana?" Oltiin kaikki ku puulla päähän lyötyjä, koska ei tosiaan oltu huomattu ja sielähän se tepsutteli! Juuri hetkeä aiemmin oltiin vitsailtu siitä, että tien varressa ollut elefantin sontakasa olisi ollut tuore. Auto ajeli norsun ohi ja sitten vielä toinen norsu juoksi pusikosta tämän ensimmäisen perään. Ilmeisesti on suhteellisen harvinaista ja vaarallista törmätä tollee jalkasin norsuihin, mutta meidän onneksemme se käveli meidän takana eikä edessä.

Puiston varoituskyltti. "Walking at your own risk"

Kivoja punapersepaviaaneja palloili vähän kaikkialla, yksi melkein hyppäs Anniinan syliin.

Suojatiestä varoittava merkki näyttää ihan joltain hiihtäjältä

Colaa lasipullosta

Elefantti elämyksen jälkeen käveltiin "ei-kenenkään-maalle" Victorian putouksien sillalle, missä Poikien ja Ellin piti hypätä benji hyppy, mutta jonoa oli kuitenkin aivan liikaa ja vasta kahdelta otettiin jonoon lisää hyppääjiä niin ei voitu jäädä odottelemaan, kun piti vielä syödäkkin ennen meidän illaksi varaamaa sunset cruisea. Nautittiin kuitenkin hetki maisemista ja lepäiltiin pitkän kävelymatkan jälkeen.

Sambezi river putousten jälkeen. Kuvassa näkyvästä vaijerista voi tehdä Bridge sliden, joka maksoi "vain" 35US$

Sambian puolella siltaa oleva kahvila, josta Benjihyppy varataan.

Kimbestä oli kivat hyppykuvat tältä kohtaa, niistä jossain myöhemmässä postauksessa lisää.

Löydettiin ihan hyvä kuvauspaikka Benjille ja olihan sielä mukava sateenkaarikin!

Ravintolassa sai ennen ruokaa napostella poppareita ja pähkinöitä. Nam.

Ruoka tarjoiltiin tollasista lämpimistä ruukuista ja lautasetkin oli oikeesti kuumat. Kyllä kelpas!

Mentiin Mama Africa -nimiseen paikkaan syömään. Kysyttiin, mitä ruokaa saa tunnissa (koska täällä päin ollaan vähän hitaita), koska meillä oli jo suhteellisen kova kiire saada napamme täyteen ja ittemme fiksun näköisiksi ennen Cruisea. Ruoka taidettiin vetää aika tasan siinä tunnissa ja aikaa meidän noutamiseen Lodgesta taisi olla enää vartti kun lähdettiin. Tytöt otti taksin. Mäkin meinasin aluksi, mutta kesti niin kauan saada taksia, joten päätinkin juosta pojat kiinni ja Lodgella oltiin paria minuuttia myöhemmin kuin tytöt. Aikaa lähtöön oli tällöin 5 min ja onneksi meidän noutaja oli vähän myöhässäkin,vaikka me oltiin suhteellisen ajalleen valmiita! Erityisesti tytöiltä tollanen pikalaittautuminen oli todella hieno suoritus!

No, Hei noi lihakset. MORJES!

Päädyttiin todella todella upeelle Lodgelle ihan joen rantaan, jossa oli paikallinen tanssi-musiikki porukka viihdyttämässä meidän lähtön odottelua ja Lodgen asukkaita. Se paikka olis ihan täydellinen vaikka häiden pitämiseen. Harmi ettei kyetty hengaileen sielä kauempaa.

Niin ja aikaisemmin en maininnutkaan, että tämän risteilyn hintaan kuuluivat myös juomat. Terve, Rommikola!   Hintaa auringonlasku risteilyllä oli 45US$ eli ihan halpaa lystiä se ei ollut, mutta voin luvata että sen arvoista, me nähtiin VIRTAHEPOJA, pieni krokotiili, joku antiloopin sukulainen ja norsuja. Niin ja olihan se auringonlaskukin ihan kiva, mutta keskityin kyllä myös juomaan koko rahan edestä.

Oikea tarkoitus risteilylle. "Mitä enemmän juot, sitä enemmän näet eläimiä" ja minähän join, tosin näin samanverran kuin kaikki muutkin, eli eikö tässä mennyt joku silti pieleen?

Ne hengaili suu auki paljon!

Virtahevothan ovat kasvissyöjiä, mutta ne ovat silti Afrikan vaarallisimpia eläimiä. Kun tollanen tuntee olonsa uhatuksi ne ei pelkää käydä kiinni. Virtahevot tappavat enemmän ihmisiä esim leijonat ja krokotiilit. Krokot saa olla iloisia virtahepojen läsnä olosta, koska jos ne tappaa jonkun niin ne ei syö sitä. Jää siis krokoille lojumaan enemmän "pikaruokaa". Virtahevot ei myöskään oikeestaan osaa uida, vaikka ne vedessä hengaileekin. Ne kulkee eteenpäin veden pohjassa kävellen! Ne voi olla hengittämättä jopa 6 minuuttia! Virtahevot on yksiä mun ihan lempparieläimiä pingviinien lisäksi.

Katsokaa mun hampaita! Toinen kaverikin kuikuilee taustalla.

Onneksi oli tälläisiä ihmisiä mukana, jotka oli jaksanut kantaa hyvät kamerat messiin! Kiitos Kimmo ja Elisa kuvista!

Aurinko alkoi laskeen ja se voi pojat se oli kirkas!

Ronsu <3 Oikeestaan kaikki eläimet on mun lemppareita...

Käsikoru tässä oikeesti on esittelyssä. Sielä taustalla on myös kuvauspossu vielä tallessa. Yhyy, missähän se on!

Mini Kroko. Kimmo oli vähä pettyny ettei nähty isoo, kun se ei ole vielä sellasta nähnyt.

Tästä toivottavasti saa vähä osviittaa minkä tyylisellä lautalla seilattiin. Olis voinu vaikka kroko napata jalan tai jotai.

Ja se auringonlasku. Toi taivas oli kyllä ylikaunis!

Nää ei halunnu juoda liikaa, kun seuraavana päivänä oli Benji, mutta tottakai hintaan kuuluva valkkari maistui!

Tossa reunassa näkyy samantyylinen paatti kuin millä me oltiin. Niitäkin oli ja paljon!

Reissun jälkeen meidät kiidätettiin takaisin Lodgelle. Sielä oli jotku jännät sunnuntaibileet menossa ja mentiin tietenkin messiin. Mulle vaan tuli jäätävä kramppi alaselkään ja sen kourissa koitinkin käveleskellä ja venkoilla melkein koko loppuillan. Tanssiakkin saatiin jos haluttiin. Kuitenkin, koska takaisin Lodgella oltiin jo seiskan aikaan ja siitä siirryttiin bilettään niin nukkumaan mentiin kuitenkin taas joskus 11-12 aikaan. Aika rajua bailaamista sanon minä!