GIF sekoilua

Harvinaisen liikkuvaa postuasta luvassa, toivottavasti teidän silmät ei sekoo näitä katsellessa! Meidän kuvaajat käytti tosi paljon kameran pikakuvausta hyväkseen reissussa ja tämän vuoksi saatiinkin todella paljon hyviä GIF aineksia, jotka mä sitten yks päivä kokosin yhteen. Tässäkin on yksi syy miksi mulla vierähti hetki jos toinenkin kuvien muokkailun kanssa, kun täällä tää netti ei oo mitenkään supernopea.

Joku outo tyyppi sekoili kun oltiin kävelyllä Big Treelle

Hidastin tyttöjen tahtiin kun vaihdoin Anniinan kanssa kenkiä, sen släpärit on ihan kauheet kävellä!

Jartsa esitti miten se norsu hiipii meidän takana, tosin tää oli ennen kuin nähtiin mitään norsua! Vitsistä tulikin totta!

Kuka nyt ei olisi näin iloinen, kun pääsee katsomaan yhtä maailman seitsemästä luonnon ihmeestä?

Näin se norsua oikeasti kävelee. Hiljaisia pirulaisia!

Virtahepo mukamas haukottelee. Oikeesti se vaan halusi pelotella meidät pois isoilla hampaillaan!

Tää nyt ei ehkä oo maailman paras GIF (mäkö muka en tekis hyvä Giffejä?!) mutta sielähän seilattiin.

Sumua vs. ei sumua. Vai johtuiko kaikki sittenkin kameran valotuksista? Mene, näe ja koe.

Tarzan...? Eiku Jane! Se taitaa kuitenkin olla vaan Alisa.

Pitääkö sitä perhosta just sillo yrittää ottaa kädelle, kun sä oot kuvattavana?

Näiden kanssa pojat teki kauppaa ennen postumista putouksilta. Musiikki vaan puuttuu nii nää näyttää Suomalaisten miesten tanssityylin! (Tosin en voi valittaa, Kimmo tanssii hienosti ja Jartsakin on oppinut parit moovit!)

Lehmälauma juoksi tien yli, kun oltiin palaamassa takaisin Namibian puolelle. Isosarvisia otuksia!

Lupaan kautta kiven ja kannon etten jatkossa laita näin montaa Giffiä samaan postaukseen, pää meinaa itselläkin olla pyörällä näitä katsellessa!

Flight of the Angels

Okei. Alisa pakottaa mua nyt veitsellä uhaten kirjottaan tätä blogia. Meijän blogia. Eli siis minä ja Elli mentiin helikopteriajelulle, taikka lennoks sitä varmaan pitäis sanoo. Hinta oli 140 US$ per nenä, eli meikäläisen lompakolle aika suolanen, mutta oli kyllä sen arvosta. Suosittelen ehdottomasti kaikille jotka menee Vic Fallseille ja jolta sattuu ton verran löytyyn ylimäärästä. Sieltä näkee niiiiiin hienosti koko putoukset. Ihan mahtavaa. Lentoajelun nimikin oli Flight of the Angels, kun näkee maisemat niin kauniina, kun enkelit näkee ne taivaalta. Toi voi kuulostaa myös vähä pahaenteiseltä, varsinkin jos ei oo ikinä ennen ollu helikopterissa (niinkun minä ja Elli)

Varattiin siis meijän lentoajelu sieltä turisti-infosta. Hintaan sisälty se, että ne tuli hakeen meijät meijän lodgelta. Sovittiin, että meidät haetaan klo 15.30. Meillä oli Ellin kanssa siinä vähän kiirusta (mm. koska kamera kastu putouksilla ja lakkas toimimasta ja sitä piti kuivatella auringossa. HUH! Onneks se alko sit toimia taas) ja ei oltu valmiita ihan tasan tarkkaan vielä puolelta, mutta aateltiin ettei se haittaa, koska täälä kaikki on aina myöhässä. Poikkeuksetta. Paitsi nyt. Siinä kun lähettiin respan suuntaan venaileen kyytiä niin vastaan tuli respantäti ja sano että meitä odotellaan jo. Hups.

Kun päästiin perille helikopteripaikkaan, meitä vastassa oli heti pari miestä videokameroitten kanssa. Meijän "tiimiin" eli samaan kopteriin oli tulossa myös hollantilainen pariskunta. Siinä meitä sitten kuvattiin koko ajan ennen lentoo. Kuvattiin myös siis siinä vaiheessa, kun kaikkien piti mennä vaa'alle. Ihanaa. Siinä oli kyllä kaikilla ihanat ilmeet. Kohta sitten päästiin jo nouseen kopteriin ja vastoin kaikkia odotuksia, me ei saatu sellasia hienoja kuulokesettejä mitä kaikilla aina helikoptereissa on. Niitä olis kyllä tarvittu, koska kun lennettiin, meteli oli ihan kauhee. Se ei kuitenkaan haitannu kauheesti, koska maisemat oli niin upeet. Ylhäältä oli hauska kattella jo tuttuja paikkoja, esim. mistä aina kävellään ja missä on benjihyppypaikka. Lentohan kesti sen huimat 12-13 minuuttia. Yllättävää kyllä, se ei oo liian lyhyt aika. Koska putousten alue ei oo niin iso, niin lähinnä siinä kierrellään kaheksikkoo paikallaan ja on hyvää aikaa ottaa kuvia. Niitä me otettiinki paljon. Meillä oli mukana kolme kameraa ja kaikkia niitä tarvittiin, koska kahdesta loppui muistikortilta tila kesken lennon.

Kun laskeuduttiin, oli videokameramiehet taas heti vastassa. Syykin tähän selvis. Mentiin siis seuraavaks telkkarihuoneeseen, jossa meille näytettiin DVD meijän helikopterikokemuksesta. Siinä siis näky meitä ennen lentoo, sit välissä oli jotain arkistokuvaa putouksista ja sit taas näky meitä lennon jälkeen. Oli siis huippuleffa. Sen ois siis saanu ostaa itelleen, hintaa en ihan varmaks muista, mut n. 25 US$. Ei ihan ostettu. Myynnissä oli myös iso kasa valokuvia meistä ennen ja jälkeen lennon, kaikki kauheita ja hinta n. 15 US$. Ei ihan ostettu. Meijän tiimin toinen puoli, eli se hollantilaispariskunta, osti kuitenkin ne kuvat ja kysy sitten kuiskaten meijän sähköpostiosotteita, että voi lähettää ne kuvat meillekkin. Kauheen ystävällistä, mutta mua ei haittais vaikken näkis niitä kuvia enää ikinä (tiedoksi siis et poltin itteni, varsinkin nenäni, hyvin pahasti edellisenä päivänä).

Sitten oli kaikki äksöni ohitte ja se pariskunta lähti siitä oman kuskinsa kanssa pois. Me Ellin kaa seistiin siinä aikamme ja ihmeteltiin, että mikä on kun ei meitä kukaan hae. Vähän ajan päästä mentiin istuun ja katteltiin kun tyhjälle helikopterin laskeutumispaikalle tuli paljon springbokkeja. Aika vaan kulu ja aateltiin, että ehkä me ei saadakkaan kyytiä takasin, koska ei ostettu kuvia eikä DVD:tä. Puhuttiin sitten jo myös, että onpa aika törkeetä kun on kyyti sinne, mut kukaan ei viä takas, tai tuu edes kysymään päästäänkö jollain takas. Jonku puolentunnin venailun jälkeen huomattiin, et meidän kuski istu sielä autossa lukemassa lehtee ja odottamassa meitä. Hups. Ei se kuitenkaan vaikuttanu kauheen ärsyyntyneeltä kun sitte lopulta suvaittiin mennä sinne autolle. Hyvä niin.

Kun päästiin takasin lodgelle, niin lähettiin vielä ulos syömään porukalla. Loppu. Kiitos.

1-2-3-4-5-Benjii!

Day 3 Putouksilla alkoi kun mentiin heti aamusta benjihyppy paikkaan, jottei edellisen päivän "myöhästyminen" toistuisi ja tällä kertaa kävikin niin hyvä tuuri, että kaverukset saivat hyppyajat todella pienellä odotteluajalla, ettei edes se jännitys ehtinyt iskemään aikaan Elliin. Sillä kun oli kameran muistikortti täynnä ja kun jalkoja sidottiin kiinni se poisteli vimmatusti vanhoja kuvia kamerasta, jotta voisi myös itse kuvata hyppynsä. Mehän oltiin Anniinan kanssa sillan toisessa reunassa kameroiden kanssa sekä video- että valokuvaamassa hyppyjä, mutta Anniinan ottamista videoista ei tainnut tulla ihan mitään laatukamaa ja mun ottamista kuvistakin osa on heilahtaneita. Onneksi 50US$ maksoi ammattilaisten ottamat kuvat ja DVD, jonka Elli sitten itselleen ostikin. Pojat tyytyivät meidän räpsimiin otoksiin. Niin ja itse benji hyppyhän maksoi 130US$ ja se oli 111m korkea. Huh! Ei olis itellä ollu kyllä rahaa eikä uskallusta moiseen.

Hyppääjät numeroitu ja valmiina lähtöön. Ellin piti hypätä toisena, mutta se laitettiinkin ekaksi narun jatkeeksi. Hahaa!

Elli roikkumassa ja siinä odotteleekin jo mies sen noutamista takaisin ylös. Vähän eri tapa kuin nostokurjesta hypätessä.

Kimmo lentää

Jartsa lensi sateenkaaren läpi, mutta kuvissa se on hiukan kaukaa ja heilahtanut. 

Hypystä sai tietenkin myös todistukset. Tosin ne taisi vähän kastua kun mentiin putouksille.

Kun hypyt oli hypitty ja kolat kilistelty hyppyjen jälkifiiliksissä lähdettiin Victorian putouksien puistoon Zimbabwen puolelle käveleen ja nauttiin maisemista. 30US$ on aika suolanen sisäänpääsy puistoalueesta, jonka leveys on joku alle pari kilometriä, mutta onhan ne maisemat tietenkin sen arvoisia! Tytöillä oli pikkunen hoppu, koska niillä oli ohjelmaa myöhemmin (josta koitan pakottaa Anniinan kirjottaan huomenna jotain. Edes yhden lauseen!) ja mä kiertelin poikien kanssa alueen rauhallisemmin tallustellen ja välillä hullutellen. Kimmo toimi kuvaanaja ja Jarsan kanssa saatiin poseerata useissa kuvissa. Niistäkin varmaan lisää myöhemmin.

Näyttää kuin poseeraisin jonku maalatun kankaan edessä, mutta on ne oikeesti putoukset sielä takana!!!

Tota ei oikeen tajua kuin tuola käymällä sadekaudella miten paljon sitä vettä oikein on!

Mun mielestä otin Kimmon kameralla ylisuloisen kuvan isästä ja pojasta. Lapset on niin ihania varsinkin täällä!

Putousten loppua ei edes näe, kun vesihöyryä on niin paljon tuola rotkossa.

Näin myös Pantterin ja Apinan. Meillä tosiaan oli aikaa ja käytettiin se hyväksemme kauniissa maisemissa.

Tosta näkee miten se vesihöyry nousee kuilusta. Kastuttiin ihan täysin putousten katselupaikkojen loppupäässä!

Tälläsiä polkuja kulki katselupaikasta seuraavaan. Niitä kohtia tais olla 16 jos en aivan väärin muista.

Taas joku antiloopin ja bambin sukulainen, jonka nimeä en millään muista! Tätä en ole syönyt!

Pumba! Pari tollasta juoksi ihan meidän vierestä. Kuvaajana olisin toki ollut parempi, tästäkin lisää myöhemmin. hihii!

Aaseja asusteli meidän Adventure Lodgen (katso kyltti) lähellä. Näistäkin varmasti lisää myöhemmin.

Meidän lodgella oli kivat hengailupaikat huoneiden edessä, tossa tuli istuttua joka ilta!

Mulla oli kivat henkivartijat seuranani, joiden perässä sain juosta koko reissun.

Tulikin aikamoinen kuvateksti painotteinen postaus taas vaihteeksi, mutta en jaksanut keskittyä enää paremmin, eikä asiaakaan ollut. Unohdin ihan päivällä kirjottaa mitään... Josko sitten saisin sen Anniinan kertoon loppupäivästä enemmän, koska kello tähän kuvaan mennessä oli about puoli viis.

En jostain syystä ole tottunut tähän uuteen aikaeroon. Nyt siis Namibiassa on aika kaksi tuntia vähemmän kuin suomessa. Kello on tällä hetkellä 21.19 ja ajattelin mennä nukkumaan, kun mun sisäinen kello on kai Suomen ajassa tai jotain. 

Walking, walking, walking

Toinen päivä Victorian putouksilla alkoi kasin maissa suihkuun menemisellä. Poikien kanssa hengailtiin uima-altaalla kun odoteltiin tyttöjä aamupalalle ja käytiin jopa uimassa Jartsan kanssa. Kimbe ei ollut pakannut uimakamppeitaan mukaan, siinähän se sitten sai maata muurahaisia vilisevässä aurinkotuolissa. Oikeestaan pojat oli fiksuja eikä käyttäny pehmusteita aurinkotuoleissaan ja mä joudun pulahtaan uudemmankin kerran altaaseen, koska olin täynnä muurahaisia. Ne pikku pirulaiset ei meinannu lähtee ihosta edes uidessa, saatika sitten pyyhkeestä! Onneksi ne ei purru.

Aamupala kuului Adventure lodgen hintaan. Mitään seisovaa pöytää ei ollut vaan sieltä sai muutamasta vaihtoehdosta tilata haluamansa aamiaisen ja me kaikki päädyttiin joka aamu English Breakfastiin, joka oli tosi hyvää. Kerrankin jopa Anniina tykkäs siinä olleesta makkarasta, mutta ensimmäisen aamun jälkeen niitä ei saatukaan, vaan saatiin extra pekonia, mikä on mun ultimate suosikkia!

Jokapaikassa oli erilaisten paalujen päällä kummallisia patsaita. Jännä tapa koristella pihamaa.

Aamupalan jälkeen lähdettiin käveleen isoa puuta katsomaan. Matkan varrella käytiin vielä turisti infossa. Pojat maksoi niiden benji hypyt ja kyseltiin vähän reittiä. Kerran meinattiin eksyä kävelymatkalla, mutta pysäytettiin yksi pyöräilijä ja kysyttiin tietä. Matkan varrella oli siis yksi ainut risteys, josta ei tiedetty mihin mennä!

Kimmo: Näyttäkää miten iso on Big Tree!

Elli ei meinannut koko kropallaan pystyä kuvaileen miten iso se puu oli, mutta Anniinan mielestä se oli aika pieni.

Team Finland ja jäätävän kokoinen puu

Perille päästyä kuvailtiin siinä hetki ja yksi autolla matkannut turisti otti myös meidän porukasta kuvan. Ainut kuva muuten meidän Suomi tiimistä, mikä meillä on! Puu todellakin oli valtava ja sen sivulla istuskeli pari poliisia varmaan katsomassa ettei kukaan mene ja kiipeile tai kaiverra puuhun mitään. Siinä tosin oli paljon erinäisiä kaiverruksia jo ennestään, jotka olivat mun silmääni ihan kauniita.

Jännitettiin tulosko krokotiili syömään meidät ja koitettiin edetä hitaasti rantaa, kunnes Elli tuli ja lampsi sinne ilman minkääntasoista pelkoa! 

Sielä käveltiin ja autoja tuli aina silloin tällöin vastaan, koska yleensä ottaen ilmeisesti kaikki käy autolla katsomassa tuon ison puun. Ihan ehkä myös siksi, että ollaan kansallispuisto/luonnonsuojelualueella ja tuola kävely piti tehdä omalla vastuulla. Sitten yksi auto pysähtyi meidän viereen ja me luultiin, että se valittaisi jotain siitä, että ollaan sielä jalkasin liikkeellä. Auton ikkuna aukesi ja mies kysyi (englanniksi tietenkin) "Oletteko huomanneet tuota elefanttia teidän takana?" Oltiin kaikki ku puulla päähän lyötyjä, koska ei tosiaan oltu huomattu ja sielähän se tepsutteli! Juuri hetkeä aiemmin oltiin vitsailtu siitä, että tien varressa ollut elefantin sontakasa olisi ollut tuore. Auto ajeli norsun ohi ja sitten vielä toinen norsu juoksi pusikosta tämän ensimmäisen perään. Ilmeisesti on suhteellisen harvinaista ja vaarallista törmätä tollee jalkasin norsuihin, mutta meidän onneksemme se käveli meidän takana eikä edessä.

Puiston varoituskyltti. "Walking at your own risk"

Kivoja punapersepaviaaneja palloili vähän kaikkialla, yksi melkein hyppäs Anniinan syliin.

Suojatiestä varoittava merkki näyttää ihan joltain hiihtäjältä

Colaa lasipullosta

Elefantti elämyksen jälkeen käveltiin "ei-kenenkään-maalle" Victorian putouksien sillalle, missä Poikien ja Ellin piti hypätä benji hyppy, mutta jonoa oli kuitenkin aivan liikaa ja vasta kahdelta otettiin jonoon lisää hyppääjiä niin ei voitu jäädä odottelemaan, kun piti vielä syödäkkin ennen meidän illaksi varaamaa sunset cruisea. Nautittiin kuitenkin hetki maisemista ja lepäiltiin pitkän kävelymatkan jälkeen.

Sambezi river putousten jälkeen. Kuvassa näkyvästä vaijerista voi tehdä Bridge sliden, joka maksoi "vain" 35US$

Sambian puolella siltaa oleva kahvila, josta Benjihyppy varataan.

Kimbestä oli kivat hyppykuvat tältä kohtaa, niistä jossain myöhemmässä postauksessa lisää.

Löydettiin ihan hyvä kuvauspaikka Benjille ja olihan sielä mukava sateenkaarikin!

Ravintolassa sai ennen ruokaa napostella poppareita ja pähkinöitä. Nam.

Ruoka tarjoiltiin tollasista lämpimistä ruukuista ja lautasetkin oli oikeesti kuumat. Kyllä kelpas!

Mentiin Mama Africa -nimiseen paikkaan syömään. Kysyttiin, mitä ruokaa saa tunnissa (koska täällä päin ollaan vähän hitaita), koska meillä oli jo suhteellisen kova kiire saada napamme täyteen ja ittemme fiksun näköisiksi ennen Cruisea. Ruoka taidettiin vetää aika tasan siinä tunnissa ja aikaa meidän noutamiseen Lodgesta taisi olla enää vartti kun lähdettiin. Tytöt otti taksin. Mäkin meinasin aluksi, mutta kesti niin kauan saada taksia, joten päätinkin juosta pojat kiinni ja Lodgella oltiin paria minuuttia myöhemmin kuin tytöt. Aikaa lähtöön oli tällöin 5 min ja onneksi meidän noutaja oli vähän myöhässäkin,vaikka me oltiin suhteellisen ajalleen valmiita! Erityisesti tytöiltä tollanen pikalaittautuminen oli todella hieno suoritus!

No, Hei noi lihakset. MORJES!

Päädyttiin todella todella upeelle Lodgelle ihan joen rantaan, jossa oli paikallinen tanssi-musiikki porukka viihdyttämässä meidän lähtön odottelua ja Lodgen asukkaita. Se paikka olis ihan täydellinen vaikka häiden pitämiseen. Harmi ettei kyetty hengaileen sielä kauempaa.

Niin ja aikaisemmin en maininnutkaan, että tämän risteilyn hintaan kuuluivat myös juomat. Terve, Rommikola!   Hintaa auringonlasku risteilyllä oli 45US$ eli ihan halpaa lystiä se ei ollut, mutta voin luvata että sen arvoista, me nähtiin VIRTAHEPOJA, pieni krokotiili, joku antiloopin sukulainen ja norsuja. Niin ja olihan se auringonlaskukin ihan kiva, mutta keskityin kyllä myös juomaan koko rahan edestä.

Oikea tarkoitus risteilylle. "Mitä enemmän juot, sitä enemmän näet eläimiä" ja minähän join, tosin näin samanverran kuin kaikki muutkin, eli eikö tässä mennyt joku silti pieleen?

Ne hengaili suu auki paljon!

Virtahevothan ovat kasvissyöjiä, mutta ne ovat silti Afrikan vaarallisimpia eläimiä. Kun tollanen tuntee olonsa uhatuksi ne ei pelkää käydä kiinni. Virtahevot tappavat enemmän ihmisiä esim leijonat ja krokotiilit. Krokot saa olla iloisia virtahepojen läsnä olosta, koska jos ne tappaa jonkun niin ne ei syö sitä. Jää siis krokoille lojumaan enemmän "pikaruokaa". Virtahevot ei myöskään oikeestaan osaa uida, vaikka ne vedessä hengaileekin. Ne kulkee eteenpäin veden pohjassa kävellen! Ne voi olla hengittämättä jopa 6 minuuttia! Virtahevot on yksiä mun ihan lempparieläimiä pingviinien lisäksi.

Katsokaa mun hampaita! Toinen kaverikin kuikuilee taustalla.

Onneksi oli tälläisiä ihmisiä mukana, jotka oli jaksanut kantaa hyvät kamerat messiin! Kiitos Kimmo ja Elisa kuvista!

Aurinko alkoi laskeen ja se voi pojat se oli kirkas!

Ronsu <3 Oikeestaan kaikki eläimet on mun lemppareita...

Käsikoru tässä oikeesti on esittelyssä. Sielä taustalla on myös kuvauspossu vielä tallessa. Yhyy, missähän se on!

Mini Kroko. Kimmo oli vähä pettyny ettei nähty isoo, kun se ei ole vielä sellasta nähnyt.

Tästä toivottavasti saa vähä osviittaa minkä tyylisellä lautalla seilattiin. Olis voinu vaikka kroko napata jalan tai jotai.

Ja se auringonlasku. Toi taivas oli kyllä ylikaunis!

Nää ei halunnu juoda liikaa, kun seuraavana päivänä oli Benji, mutta tottakai hintaan kuuluva valkkari maistui!

Tossa reunassa näkyy samantyylinen paatti kuin millä me oltiin. Niitäkin oli ja paljon!

Reissun jälkeen meidät kiidätettiin takaisin Lodgelle. Sielä oli jotku jännät sunnuntaibileet menossa ja mentiin tietenkin messiin. Mulle vaan tuli jäätävä kramppi alaselkään ja sen kourissa koitinkin käveleskellä ja venkoilla melkein koko loppuillan. Tanssiakkin saatiin jos haluttiin. Kuitenkin, koska takaisin Lodgella oltiin jo seiskan aikaan ja siitä siirryttiin bilettään niin nukkumaan mentiin kuitenkin taas joskus 11-12 aikaan. Aika rajua bailaamista sanon minä!