Would you like to see whales?

Viimeistä viedään!

Viimeinen yö näillä näkymin Afrikassa takana ja kotimatka edessä. Eilen vielä oltiin valasretkellä, jonne meidät haettiin hotellilta jo 6.30 ja ajeltiin vähän alta parin tunnin matka pikkuseen kylään, josta lähti meidän veneretki. Aluksi oltiin toivoa täynnä ja sittemmin toivomme menettäneitä. Video on kauheeta kohinaa tuulen vuoksi. En tajunnut kuin vasta ton retken jälkeen, että kamerassa on joku tuulenkohinan estojuttukin, joten sitä ei nyt sitten testattu. Retken infossa sanottiin kolme tuntia olevan maksimiaika merellä. Noh, kolme tuntia meni eikä vilahdustakaan valaasta näkynyt. Menetettiin jo täysin toivomme ja mä tunsin itseni merisairaaksikin välillä. Retki kesti lopulta yhteensä 4,5 tuntia ja nähtiin valas! Vain yksi, mutta monta kertaa! Elikkä se epämääräinen kiven näköinen möltti, joka tulee videolla mun naamakuvien jälkeen ruutuun on kuin onkin ihka elävä valas! Nyt voidaan raksittaa sekin listalta. Tosin onhan noita valaslajejakin aika paljon...

Cape Town 3/3:

Nyt kuitenkin kotimatka kutsuu, poiketaan vielä tsekkaamassa vähän johannesburgin kaupunkia matkalla! Tällä kertaa saatiin suht ajoissa jopa matkalaukutkin kiinni. Toivotaan ettei jouduta maksamaan ylipainosta käsimatkatavaroissa! :D Lisää tekstejä tännekkin pitää vielä kirjoitella, pari juttua on julkaisematta ja sitten vielä jonkun loppu yhteenvedon koko reissusta tai jotain loppusanoja voisin heittää. 

Juhlitaan nyt kuitenkin toi juhannus ensin pois alta! ;)

Trip to the home of African Penguins.

Huomenia jälleen!

Eipä se youtube ollut niin kiltti, että olisi nopeasti ladannut jo illan aikana mun videota. Nämä siis saavat luvan laahata tällee päivän myöhässä...

Eilen lähdettiin omatoimisesti matkailemaan ja katsomaan pingviinejä Simon's Towniin. Perille päästiin kivasti junalla ja pää rautatieasema onkin kivasti tossa meidän hotellin vieressä. Matka makso alle 3€ ja kesti noin tunnin verran. Aika helppoa matkustusta mennä pääteasemalta toiselle. Perillä meille selvisi, että pingviinejä näkee 40 min kävelymatkan päässä. Anniina ei ihan innostunut heti kävelystä, mutta takaisin kävellessä pääteltiin sen olleen silkkaa säästöä tai kulutusta, riippuen miettiikö kaloreita vai rahaa.

Pingviinit olivat siis luonnonvaraisia, mutta niille oltiin tehty pesimäpönttöjä ja tuola luonnonpuiston puolella kulki turisteille tarkoitettu aidattu alue, jossa me käppäiltiin. Lisäksi sielä oli ranta, jolla olis saanut uidakkin, mutta meillä oli vähän huono tuuri, kun sillä rannalla ei tällä kertaa ollut yhtään pingviiniä hengaamassa. Sisäänpääsymaksu tolle luonnonsuojelualueelle oli 45 Randia, joten joku 4€.

Mä ainakin nauroin mahani melkein kipeäksi asti, kun katsoin tän päivän videon. En siis vieläkään osaa käyttää tota video & kuva juttua enkä tajua yhtään missä vaiheessa se sen videon otaa. Musta tuntuu, ettei se edes ottanut sitä ihan aina ja välillä se otti kun en ottanut edes kuvaa. Tai jotain. Toivottavasti se on huvittavaa katsottavaa myös muista.

Cape Town part 2/3:

Tänään on luvassa meidän reissun erikoisuus, jota ei edes osattu arvata itse ennen kuin tänne tultiin! Me varattiin eilen retki, joka oli suhteellisen kallis. Oikeasti koko juttua ajatellen se ei ole, mutta meidän pudjetille se on. Maksoi 1000 Randia eli alle 100€. Meidät haetaan 6.30 aamulla ja retki alkaa ysiltä, joten matkaa ton retken alkupäähän on parin tunnin ajomatkan verran. Sitten siitä me hypätään veneeseen ja mennää katsomaan valaita! KYLLÄ! Toivotaan myös saavamme mahtavia kuvia niistä, retken selostuksissa lukee, että päästäis ihan lähietäisyydellekkin, koska valaat ovat uteliaita otuksia. Toivotaan siis parasta!

Ps. Harmittaa kyllä edelleen, että jää nyt kahden aamun aamiaiset käyttämättä, mutta haettiin eilen pienet pitsat meille aamupalaksi ja hotellihuoneessa on vedenkeitin ja instant kahvia. Kai niillä pärjää!

The day of Table Mountain.

Hyvää Huomenta!

Eilen seikkailtiin, tai oikeastaan oltiin turisteina Kapkaupungissa. Mun uudesta kamerasta vahingossa löyty sellanen ominaisuus, että se ottaa aina kuvaa ottaessa myös pätkän videokuvaa. Toi ominaisuus saa jotkut kuvat vähän vinksahtamaan, mutta se on niin pieni juttu verrattuna tohon siistiin koostevideoon, joka saatiin koko päivästä.

Klikatkaa siis toi youtube isoksi ja nauttikaa meidän (aluksi todellakin vahingossa) videoidusta päivästä!

Cape town part 1/3:

Tänään me mennää katomaan pingviinejä! Otetaan taas samanlaista videoo. Harmi vain, että sen lataaminen kestää aivan yli kauan, mutta katsotaan saanko ladattua tänään vielä toisen videon. Sen yhteydessä paljastan sitten meidän salaiset suunnitelmat huomiselle. Olkaa kuulolla!

Swakopmund, the city by the sea.

Oltiin siis pari viikonloppua sitten minilomalla Namibian merenrannan suurimmassa kaupungissa Swakopmundissa. Ehdittiin ihan kivasti kierteleen siinä kaupungillakin. Harmi vain, että oltiin sielä kansallisen vapaapäivän aikaan, joten koko paikka oli lähes autio! Oli jännä nähdä kadut myös normipäivänä elikkäs pari viikkoa sitten perjantaina, koska silloin paikalliset tuli ulos kodeistaan ja kaupungilla näki väkeä. Muuten paikka vaikutti melkein autioituneelta.

Ainoana aurnkoisena hetkenä hippitunnelmissa.

Oikeastaan koko aikana Swakopmundissa ei ollut lämmin. Perjantai iltapäivän paistoi aurinko ja silloin oli myös oikeastaan ainut aika kun ei ollut yhtään vilu. En tiedä mitä asteita sielä oli, mutta koska aurinko ei paistanut ja tuuli oli viileä niin ei hypitty riemusta. Villasukat oli taas kerran hyvin tärkeä varuste!

Ajateltiin, että koska Swakopmund on merenrannalla tulisi sieltä saada Namibian parhaat kalaruuat ja niin me saatiinkin. Tosin itse en koittanut muuta kuin Sushia, mutta se oli törkeen hyvää!!! Kimmo koitti myös lauantai iltana Tug ravintolassa (joka on ilmeisen suosittu ja tunnettu ravintola aivan rannalla) tonnikalapihviä ja se oli täydellistä. Minä tietenkin olin kateellinen, kun sain Nice nimisessä paikassa Windhoekissa ylipaistettua pahaa tonnikalaa. Annokset Tugissa oli tosi isot ja jälkkäritkin herkkua, vaikka itse en sellaista jaksanut salaattini jälkeen syödä. Niin ajatelkaa. Salaatti oli niin iso ja täyttävä että söin jälkkärivatsanikin täyteen! 

Swakopmund on todella saksalaisen tyylinen kaupunki. Kun sinne saapuu junalla ikkunasta saa katsella rutosti hiekkaa pitkän matkaa (tai no, niin kauan kuin on valoisaa) ennen kuin pienen kaupungin taloja alkaa tulemaan vastaan. Tuuli on aika aika kova, eikä tuola voi sellasta oikeaa rantalomaa viettää. Tai ehkä kesällä. Muutenkin tuntui kun tuola kulki, että sielä asuu todella paljon Saksalaisia, koska valkoihoisia ihmisiä käveli ainakin meitä vastaan enemmän kuin tummia. Voi myös johtua turisteista.

Löydettiin sattumalta joku torni, johon maksoi 15N$ sisään. Sieltä oli todella kivat näkymät ja oikeestaan sieltä näki koko Swakopmundin ja vielä vähän ylikin aavikolle asti. Torni oli joku neljä kerroksinen. Voisi siis kuvitella ettei sieltä näe mitään. Paikan talot ovat kuitenkin maksimissaan kaksikerroksisia. Epäilen tämän rakennustavan johtuvan siitä jäätävästä tuulesta, mikä tuola usein velloo. Pahemmilta hiekkamyrskyiltä Swakopissa on ilmeisesti säästytty, vaikka Namib -autiomaa onkin aivan siinä vieressä. Namibin alueella on muuten kolme kaupunkia. Rannikolla Swakopmund ja Walwisbay (jossa käytiin pikaisesti, siitä lisää ens kerralla) ja keskellä aavikkoa on Sossusvlei, joka me jätettiin väliin. Siitä voi lukee lisää Elisan blogista Täältä *Klik*. Se pitää vielä sanoa tuosta säästä, että vaikka ollaankin autiomaan reunamilla niin mun mielestä paikka on suhteellisen kostea! Öisin mereltä tulee kauheet määrät sumua ja mä ainakin ekana ja toisenakin aamuna vielä luulin, että yöllä olis satanut. Maa oli kuitenkin täysin märkä vain sen sumun vuoksi.

Rannan tuntumassa on myös kaunis Punavalkoinen majakka

Kaupungin reunan erottaa selkeästi ja taustalla alkaa kohoamaan simän kantamattomiin dyynejä.

Torniin kiivennyttä poppoota. Vähän kuin olisi omalla parvekkeella ollut, mut maisemat oli kyllä kivemmat!

Swakopin yleisimpiin nähtävyyksiin kuluva laituri. Tuonnekkin käveltiin. Laiturin alkupäässä Tug ravintola (ei näy tässä)

Niin taiteellista. Joku tipu oli juossut rannalla.

Auringonlaskua odotellessa rannalla

Tämän blogin kirjoittajapariskunta ja todella nopeasti laskeva aurinko, 

Lapset on terveitä, kun ne leikkii. (mutta sairaita, kun ei osaa lopettaa)

Onnellinen poika hiekan sisällä. Voi Kimbe raukka, tais olla hiekkaa jokapaikas ton jälkeen!

Ei tööttäillä täällä. Hienostoaluekeskustaa tai jotain muuta perin saksalaista.

Viimeinen aamu ja aamupalaseurue Cafe Bojosiin matkalla. 

Lopulliset ajatukset olivat kahvilan seinällä. Minkäs sille voi kun on vaan paras!

Lopulta päädyinkin omaan tapaani kertomaan matkasta kuvateksteissä. Tosin en tiedä onko tossa pienessä kaupungissa paljon muuta kerrottavaa. Paljon erilaisia retkiä sieltä pois löytyy ja sielä on myös paaaljon hotelleja yms verrattuna paikan pienuuteen. Me yövyttiin Desert Sky nimisessä paikassa, jossa 4 hengen huoneissa yö maksoi N$140, joten ei paha. Paikka oli muutenkin kiva ja siisti. Sielä oli myös tosi hyvin varustellut keittiöt ja grillausmahdollisuudetkin oli hyvät, kunhan osti itse polttopuunsa.

Ja jos nyt vaikkapa tässä välissä, vaikka tuolta reissulta yksi postaus vielä pitäisi tehdä kerron Swakopmundista poistumisesta. Meitä oli 11 ja joku outo tyttö ja kuski. Lähdettiin siis tilataksilla, joka maksoi N$150. Eli ei kauheesti 4 tunnin taksimatkasta yhdellä pysähdyksellä. Tilaa ei bussissa hirveesti ollut, mutta sopu sijaa antaa ja matkalla koettiin kaikke mukavaa mm. Ellin ja Anniinan karkkikihlat. Ne kihlat tosin purkautukin matkan varrella, mutta se oli kuulemma lyhyt, mutta onnellinen liitto. Tämän tasoisista jutuista siis voimme päätellä, että retken jälkeen kaikki olimme hyvin väsyneitä. Kotiin Windhoekkiin palattua Topsukan kanssa (ja autto Kimbekin) tehtiin perisuomalaista Jauhelihakeittoa. Kaksi isoa kattilaa meni tyhjäksi, joten kaippa se maistui muillekkin :)

Katima Mulilo

Vindoinkin alkoi tää Bloggeri taas toimiin! Latasin nää kuvat jo aikaa sitten, mutta sitten koko sivusto meni ihan sekaisin enkä päässyt muokkaan niiden kokoo isommaksi ja inhoon postailla jotain minikuvia joita pitää suurennuslasilla kattoo!

Victorian putousten reissulta jäi julkaisematta takaisin paluumatkalla yhden yön viettäminen Katima Mulilossa. Meidän yksi Namibialainen kaveri on sieltä kotosin ja suositteli sielä poikkeemista reissullamme ja mehän otettiin neuvosta vaarin.

Ensimmäisenä otettiin taksi Victorian putouksilta Livingstonen keskustaan Sambiaan, josta alettiin taksikuskien avustamana metsästämään bussia. Bussi löytyi, mutta siinä oli vain yksi paikka jäljellä. Ei sitten hypätty sen kyytiin. Seuraava vaihtoehto oli etsiä joku paikallinen taksi tai minibussi rajalle. Kauhee kasa taksikuskeja kerääntyi aika äkkiä meidän ympärille heitteleem omia hintojaan ja sieltä välistä saatiin bongattua yksi kuski, jonka tutulla oli minibussi menossa rajalle ja hetken päästä tuo isompi taksi nouti meidät samaisesta paikasta. Vähän aikaa pyörittiin Livingstonen liepeillä ja sitten lähdettiin matkaan. Matka oli pitkä ja kuoppainen. Ehkä myös vähän ahdas, kun auto ei ennemmin lähtenyt liikkeelle ennen kuin se oli täynnä! Onneksi viimeisenä hyppäsi mukaan kyytiin äiti vauvan kanssa. Vauva tietenkin viihdytti meitä (eritoten Anniinaa) koko about kolmen tunnin matkan ajan.

Seshekeen rajalle päästyä oltiin jo rättipoikki väsyneitä ja mulla ainakin alko nälkäkin jo vaivaamaan. Koko päivänä ei oltu syöty oikeen muuta kuin aamupala ja sipsiä. Otettiin passeihin leimat ja siirryttiin kävellen joku 300m matka rajan Namibian puolelle, josta taas otimme passeihin leimat. Kaikki meistä sai erilaiset leimat, mikä vähän kummastutti. Ei tainnut työntekijä oikeen tietää mitä teki. Siitä sitten meidän kaveri oli soittanut auton meitä hakemaan ja viemään Fish Eagles Nestiin eli meidän Lodgeen. Ei tiedetty et tää tyyppi oli jonkin tason taksi, mutta sitte jouduttiin maksamaan tuplahinta siitä kyydistä ja vähän enemmänkin. Olin aika vihanen, mutta onneksi myöhemmin kun palattiin ruokailemasta keskustasta käytettiin samaa kyytiä se antoi meille alea, varmaan koska tiesi meidän tietävän sen huijanneen meiltä liikaa rahaa, kun puhelimessa Elli neuvotteli hinnasta ja kertoi myös meidän kaverin sanoneen paljonko taksin olisi pitänyt maksaa.

Fish Eagles Nestiltä en tajunnutkaan ladata kuvia, mutta se paikka oli tosi kiva. Vähän turhan kaukana keskustasta vaan, niin että sinne piti aina mennä taksilla. Paikan huoneet oli isoja ja tosi siistejä. Huoneissa oli jopa jääkaapit ja muuta sellasta kivaa! Oltiin tosi väsyneitä reissusta, joten nukkumaan mentiin suhteellisen aikasin. Aamupalalla oltiin kuin kuninkaallisia! Jaloissa juoksi paikan omistajien kanoja ja koiria yms elukoita (tämä ei ollut se kuninkaallis osuus). Aamupalapaikalla oli mies, joka oli ottanut meidät myös vastaan Lodgeen illalla. Hän siinä hääräsi essu päällä ja kysyi millaisia munia halusimme, hän paistoi meille munia, pekonia, makkaraa ja paahtoi leivät. Sai vielä pyytää lisääkin. Täydellistä palvelua ja hyvää ruokaa! 

Päivän ajaksi jätettiin tavaramme Fish Eagles Nestiin ja lähdettiin tutustumaan Katima Muliloon meidän kaverin(Siya:n) johdatuksella. Ensimmäinen etappi oli mennä moikkaamaan Siyan äitiä! Oltiin aika innoissamme päästä jonkun paikallisen kotiin vieraaksi ja oltiin todella kiitollisia kutsusta. Ostettiin kaupasta pari leipää tuliaisiksi. Täällä ei kai ole tapana viedä mitään, mutta koska me ollaan Suomalaisia ja meillä on tapana viedä jotain kahvipaketteja tullessamme kylään, joten pakko oli jotain ostaa ja se oli hyvä!

Taksit ajoi meidät perille jaSiyan äiti tulikin hetipian moikkaamaan meitä. Ei siis tungettu taloon sisään vaan jäätiin ulos muovituoleille istuskelemaan ja koitettiin pysyä varjossa. Melkein kaikki kun poltti itsensä Victorian putouksilla. (olen muuten päätynyt siihen, että nämä ihon polttamiset johtuu varmasti siitä, että syömme malarialääkitystä, koska ei me enää kärtsätty ihoomme niin herkästi ennen kuin sitä alettiin syömään. Haluan ajatella näin!) Mutta siis.... eksyin aiheesta. Paikalla oli myös Siyan sisko ja hänen suloinen tyttölapsensa viihdyttämässä meitä. Medän myös viihdytään sielä missä on lapsia. Ihana suloinen tyttö olikin ja Siyan äitikin oli aivan todella valloittava nainen!

Sitten siitä kodista. Talo on rakennettu jostain hiekasta ja vedestä. Koitin kysyä monesti, mutta en oikeen ymmärtänyt, että miten! Kuitenkin seinä oli kivikova ja katto oli peltiä. Oven edessä oli lakana, jottei sisään oikeen nähnyt, mutta nähtiin toiseen taloon ja sielä oli ihan tavallisesti keittiökaapit sun muut mukavuudet, mitä meiltäkin kotoa löytyy. Jo lautasantenni voi kertoo ettei tuola nyt ihan hökkelissä eletä! Itseasiassa nähtiin todella paljon tollasia savimajoja joissa oli latasantenneita. Tämä ilmeisesti oli Katiman hiukan parempaa asuinaluetta, koska tuola on sähköt. Jossain kauempana sitten ei kai sitä telkkariakaan katsella.

Viihtyisä pihapiiri

Siya äitinsä kanssa

Ryhmäkuva tosin ilman kimmoa. Olin vähän turhan pitkä noiden tyttöjen seuraan... :D

Siyan äidin kotoa matka jatkui markkinoille Katima Mulilon keskustaan. Paikka oli kuten mikä tahansa pikkukylän keskusta, vähän vain enemmän hiekkateitä. Tiet olivat muutenkin taksikuskin mukaan korjauksen alla. Taitaa ne olla laittamassa asfalttia vähän pidemmälle...

Siya osti jotain rusinan kavereita, joissa oli kivi sisällä

Torilta ei oikeen ostettu mitään. Sielä oli pääasiassa kalaa ja muuta ruokaa myynnissä pikkulettivärkkien lisäksi. Ei tainnut löytyä niistä ihan sopivaa väriä meikäläisille...

Sielä sitten takseja odotellessa kulutettiin aikaamme... Joka paikkaan mihin Siya halusi meidät viedä mentiin taksilla ja en oo varmaan minään muuna päivänä kuluttanut takseihin noin paljon rahaa kun tolloin. Tais mennä yhteensä joku 7 matkaa tai jotain... En osaa laskea :D Kuitenkaan keskustaan tutustumisen jälkeen retki ei ollut ohi, vaan mentiin vielä yhden lodgen baariin hengailemaan ja pelasi pojat sielä erän bilistäkin. Lodge oli Sambezi joen rannalla, missä oli vesi vähän korkeella sadekauden vuoksi, mutta tulviminen ei ollut kauheen suurta. Sielä paikan omistaja kertoi että yksi heidän koiristaan oli jo kaksi kertaa joutunut krokotiilin hampaisiin, mutta päässyt pois. Jännittävää kun ei kerrasta opi missä on kuolemanvaara.

Tuola hengailtiin todella väsyneenä kunnes oli aika alkaa siirtyä hakemaan kamoja meidän omalta Lodgelta ja siirtyä keskustaan vetään mättöö ennen kuin meidän bussi lähti takaisin kohti Windhoekkia. Repästiin Jartsan kanssa ja syötiin peräjälkeen kaksi hamppariateriaa varastoon ja sillä pärjäski tosi kivasti oikeestaan koko 20h matkan. Reissun jälkeen kuitenkin mentiin tyttöjen kanssa KFC:hen aamupalalle. Oli muuten maailman surkein aamupala tai KFC ateria noin muutenkin. He myivät tuotteitaan, vaikka salaatti oli loppu. Tämä selvisi vasta kun tuotteet oltiin saatu. Vähän näytti Wrappi köyhältä kun sisällä oli pelkkää kanaa ja tomaattia. Anniina vielä inhoo tomaattia ja sitä oltiin laitettu extra paljon salaatin sijaan! :D Todella hyvää palvelua siis, varsinkin kun kauppa josta saa salaattia on alle 5min kävelymatkan päässä pikaruokalasta!

Lomaromanssi

Tarina kertoo kahdesta Juntista. Naisesta ja Miehestä, jotka tapasivat lomamatkallaan. Vaikka loma oli lyhyt, syntyi heidän välilleen suhde ja pariskunta tuntui erottamattomalta. Mutta mitä tapahtui loman aikana...

Juntti Mies ja Juntti Nainen tapasivat toisensa keskellä metsää kävelyretkellä. Koska yksin ei ole mukava kulkea he lähtivät taivaltamaan matkaansa yhdessä.

Juttu luisti ja pariskunta alkoi viihtyä yhdessä. He keskustelivat josko tapaisivat toistekin, koska olivat molemmat yksin reissussa. He uskoivat, että yhdessä he saisivat matkastansa ikimuistoisemman.

Myös muut naaraat olivat kiinnostuneita Mies Juntin ominaistuoksusta, mutta Mies Juntti pysyi mieluummin Juntti Naisen seurassa. Hän tunsi, että heidän välillään on jotain kummaa sähköä, mitä hän ei aistinut muissa naaraissa.

He kiertelivät ja katselivat maisemia yhdessä, vähän ujosti tietenkin. Koska eivät tunteneet toisiaan hyvin. Matkan aikana oli kuitenkin paljon aikaa jutella ja he lähentyivät toistensa kanssa ja lupasivat tavata myös seuraavana päivänä.

Seuraavana päivänä he jatkoivat maisemien katselua. Aamulla tavatessaan Junttimies jopa halasi Juntti Naista, mikä sai Juntti Naisen posket punastumaan. 

Sähkö Juntti Miehen ja Juntti Naisen välillä ei ollut vain Juntti Miehen omaa mielikuvitusta vaan luonnonvoimatkin huomasivat parin kuuluvan yhteen. Heidän maisemia katsellessaan keskellä kirkaskasta päivää alkoi satamaan vettä, vaikkei sadepilviä näkynyt mailla eikä halmeilla.

Ulkopuolisten mielestä he jopa näyttivät vanhalta pariskunnalta. Juntti Pariskunta sai kuulla asiasta huomautuksia ja he pystyivät olemaan täysin rennosti toistensa seurassa ja he halusivat olla vain kahdestaan.

Juntti Nainen oli ylpeä löytämästään mahtavasta urhosta eikä halunnut loman koskaan loppuvan. Juntti Nainen alkoi mielessään jopa suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Omakotitaloa, lapsia ja koiria. Se sai hänet hymyilemään ja hymyillessään Juntti Nainen oli Juntti Miehen mielestä kauneimmillaan.

Pariskunta tutki toistensa fyysisiä ominaisuuksia rauhassa ja tarkasti. Vaikka loman loppu alkoi lähestyä, eikä Juntti Nainen olisi halunnut loman loppuvan, he eivät kiirehtineet toistensa suhteen.

Juntti pariskunta näytti tunteensa toisiaan kohtaan avoimesti. Juntti Mies tunsi itsensa hyvin vahvaksi ja miehekkääksi Juntti Naisen seurassa ja Juntti Naisen sydän pulppusi kuin kuohuava koski rakkaudesta Juntti Miestä kohtaan.

Käsi kädessä he vaelsivat pois julkisilta paikoilta omalle lemmenpesälleen. Juntti Pariskunta muutti yhteiseen hotellihuoneeseen ja jatkoi lähemmin tutustumista.

Paparazzi pääsi kuitenkin yllättämään pariskunnan herkän napojen tutkiskeluhetken, jossa Juntti Nainen oli tällä kertaa päässyt lähietäisyydelle Juntti Miehen navan kanssa. He olivat häkeltyneitä kuvaajan yllättämänä, mutta onnellisesti ja avoimesti yhdessä.

Matkan päättyessä junttipariskunta halusi jatkaa lomaansa loputtomiin. Juntti Nainen päätti seurata Juntti Miestä ja mennä hänen luokseen asumaan.

Juntti Nainen oli onnellinen heidän suhteessa, mutta kotona Juntti Mies ymmärsi, ettei Juntti Nainen ollutkaan sitä mitä hän oli hakenut, vaan hän oli vain huumaantunut lomaromanssin vietäväksi. Juntti Mies alkoi touhuta Juntti Naisen selän takana, ilman tämän tietoa. Juntti Mies tiesi sisimmässään ettei suhde voisi jatkua enää kauaa, muttei uskaltanut kertoa asiaa Juntti Naiselle.

Loman lopusta ei ollut montaa päivää, kunnes Juntti Nainen tuli epäluuloiseksi. Juntti Mies ei tuntunut enää samalta lämminsydämiseltä ihmiseltä kuin hän oli lomalla tuntunut. Juntti Nainen löysi pöydältä Juntti Miehen puhelimen, johon oli tullut viesti. Hän ajatteli, että he ovat kaikessa avoimia toisilleen ja luki viestin...

Juntti Nainen järkyttyi, koska ei voinut uskoa Juntti Miehen miettivän jo muita naisia ja myös olevan yhteydessä heihin. Juntti Nainen pakkasi tavaransa ja muutti takaisin omaan vanhaan elämäänsä. Hän päätti ettei enää ikinä rakastu lomalla ja näin lomaromanssi oli ohi yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin.

(haluan näin loppuun huomioida, että kertomus on fiktiota eikä kuvitus liity kertomukseen.)

GIF sekoilua

Harvinaisen liikkuvaa postuasta luvassa, toivottavasti teidän silmät ei sekoo näitä katsellessa! Meidän kuvaajat käytti tosi paljon kameran pikakuvausta hyväkseen reissussa ja tämän vuoksi saatiinkin todella paljon hyviä GIF aineksia, jotka mä sitten yks päivä kokosin yhteen. Tässäkin on yksi syy miksi mulla vierähti hetki jos toinenkin kuvien muokkailun kanssa, kun täällä tää netti ei oo mitenkään supernopea.

Joku outo tyyppi sekoili kun oltiin kävelyllä Big Treelle

Hidastin tyttöjen tahtiin kun vaihdoin Anniinan kanssa kenkiä, sen släpärit on ihan kauheet kävellä!

Jartsa esitti miten se norsu hiipii meidän takana, tosin tää oli ennen kuin nähtiin mitään norsua! Vitsistä tulikin totta!

Kuka nyt ei olisi näin iloinen, kun pääsee katsomaan yhtä maailman seitsemästä luonnon ihmeestä?

Näin se norsua oikeasti kävelee. Hiljaisia pirulaisia!

Virtahepo mukamas haukottelee. Oikeesti se vaan halusi pelotella meidät pois isoilla hampaillaan!

Tää nyt ei ehkä oo maailman paras GIF (mäkö muka en tekis hyvä Giffejä?!) mutta sielähän seilattiin.

Sumua vs. ei sumua. Vai johtuiko kaikki sittenkin kameran valotuksista? Mene, näe ja koe.

Tarzan...? Eiku Jane! Se taitaa kuitenkin olla vaan Alisa.

Pitääkö sitä perhosta just sillo yrittää ottaa kädelle, kun sä oot kuvattavana?

Näiden kanssa pojat teki kauppaa ennen postumista putouksilta. Musiikki vaan puuttuu nii nää näyttää Suomalaisten miesten tanssityylin! (Tosin en voi valittaa, Kimmo tanssii hienosti ja Jartsakin on oppinut parit moovit!)

Lehmälauma juoksi tien yli, kun oltiin palaamassa takaisin Namibian puolelle. Isosarvisia otuksia!

Lupaan kautta kiven ja kannon etten jatkossa laita näin montaa Giffiä samaan postaukseen, pää meinaa itselläkin olla pyörällä näitä katsellessa!