Etosha

Huh, kun tuntuu raasvatalta tää kirjoittaminen. Ei jotenkin millään olisi jaksanut katsoa liian montaa kuvaa läpi eläimistä ja puskista, mutta koska niitä kuvattiin niin pakkohan ne oli tarkistaa. Kuitenkin uusi viikonloppu on tulossa ja uusia kuviakin on jo otettu niin kai sitten pitää vanhat jutut päivittää ettei asiat kasaantuisi liikaa. (tosi pakkopullaa siis tällänen blogin tekeminen. Niin rankkaa!)

Ajeltiin siis viime pe-su Etoshan kansallispuistossa ja auton mittariin oli tullut viikonlopun aikana joku n. 1300km ajelua. Ellikin rohkaisi itsensä hienosti ja innostuikin ajamaan koko ajan Etoshassa niin Jarille ei jäänyt ajettavaa kuin pitkät meno ja paluumatkat. Vähän meinasi tulla kiire päästä ensimmäiseen leiripaikkaan, kun meidän auton radio vaihdettiin vielä viimehetkillä ennen lähtöä (mikä täkäläisiltä kestää liian kauan aikaa) ja kaupassakin piti poiketa vielä matkalla. Etoshan portit suljetaan 19.30 ja ilmeisesti sinne pitäisi mennä hyvissä ajoin ennen sitä.

Meillä meni aika niin tiukille, että viimeinen suora kaahattiin 130km/h (jonka tietenkin auton mustalaatikko nauhoittaa, mutta ei tullut mitään valitusta jälkikäteen) ja ehdittiin portille 19.31. MYÖHÄSSÄ!

Siinä oli ulosmeno portti kuitenkin vielä auki niin ajettiin siihen ja portilla oli tosi tiukkis naisvartija. Sano et ollaan myöhässä paska säkä. Koitettiin kuitenki kysellä, että mihin sit voidaan mennä (oikeesti tiedettiin pari paikkaa lähistöltä) ja oltiin kuin hoomoilasia niin sitten se päästi meidät sisään, mutta sanoi että joudutaan yöpymään portin vieressä, koska ei ole ketään meitä saattamaan Namutonin leirintäalueelle.

Mentiin sitten portin lähelle parkkiin ja alettiin pystyttään telttoja. Siitä ajoi auto ohi, jossa oli ilmeisesti tuon naisen pomo ja hetken päästä se nainen tuli ja sanoi, että nyt saatiinkin saattaja, koska ton pomon mielestä olis parempi jos oltaisiin leirintä-alueella yötä. Jouduttiin siis siinä pimeydessä pakkaamaan uudestaan kattoteltat ja ajeleen pimeällä kadulla norsunkakkaa ja jotain antilooppeja väistellen yli hitaasti ensimmäiselle leirintäalueelle. Onneksi se pomo ajoi siitä ohi, muuten meillä ei olisi ollut vessoja käytössä!

Toisen auton naapuritelttapaikalla olevat ihmiset oli ihan ääliöitä. Huomasi heti ettei ne ole paikallisia, koska täällä kaikki on mukavia. Ne oli varmaan ranskalaisia tai jotain. Ne sanoi että ne aikoo kokata mut muut ei sais ja ne aikoo puhua mut muut ei saa pitää meteliä ja et ne aikoo lähtee 5 aikaan aamulla mut muut ei saa. Just mitä ihmisiä täällä liikkuu! Oltiin kuitenkin nii väsyneitä, että tehtiin ruokaa ja mentiin suht suorilta käsin nukkumaan. Tytöt tuli myöhemmin ja ne oli nähny jonku ketun (ilmeisesti cape fox) meidän autojen lähellä ja sitten ne tietenkin sitä ja metelöiviä lintuja pelkäsi koko yön. Oon kyllä onnellinen kun osaan nukkua korvatulppien kanssa. Kuorsasin varmaan kuin pieni valas.

Aamulla pakattiin ihanat kattotelttamme. Oon ihan rakastunut noiden helppouteen ja haluun itelleniki tollasen! Lähtö piti olla aikasin, mutta jotenkin nutailtiin ja päästiin liikkeelle vasta 10 aikoihin. Lähdettiin ajelemaan etelää kohti meidän seuraavaa nukkumapaikkaa samalla kierrellen kaikkia eläinten juomapaikkoja läpi ja nähtiinkin yllättävän paljon elukoita jo heti ensimmäisellä juomapaikalla! Oli kyllä tosi jännä ilman mitään opasta tai mitään ajeleskella sielä luonnonvaraisten eläinten ympäröimänä. Voittaa eläintarhan 100-0!

Ensimmäiset eläimet! Aloin kiljumaan kun näin seepran.

Koitan nyt nimetä näitä eläimiä edes englanniksi näihin kuviin, jotta saisi jotain käsitystä mitä nää on. Springbok

Onneksemme Ellin sisko ja veli kävi ostamassa meille kartat Etoshasta molempiin autoihin mukaan reissuun. Meillä oli kartassa myös piirrettyjä kuvia eläimistä, joidem avulla saatiin tunnistaa niitä. Se oli hauskaa hommaa, vähän kuin joku leikki! Koitettiin saada jokaisesta "eläinryhmästä" edes yksi ja aika hyvin lopulta onnistuttiinkin siinä. En nyt viitsi tollasia perus kirahveja nimetä kuviin erikseen kun ne varmaan kaikki tunnistaa, mutta noi antiloopin sukulaiset koitan tägäillä.

Kudut juomassa, Takana pahkasika ( ketä mä huijaan? Pumba!), Oryx ja springbokeja

Juomassa Namibian joku kansalliseläin, joka maistuu hyvälle eli Oryx, takana springbokeja

hörps <3

Blue wildebeest, nää oli jänniä kun näitä näki suht usein ihan yksinään makoilemassa jossain.

Kuka voisi vastustaa näin isoa laumaa hyvää seepran lihaa (oikeesti niin paljo parempaa ku hevonen!)

Red hartebeest

Blackfaced impala, tosin ei sarvellisia versioita

Tuolta zoomailemalla voi löytää sarvellisenkin.

Paljon myös tälläsiä kuvoja pusikkokuvia tuli, mutta kyllä sielä joku eläin on. Mun mielestä jonku tasonen shakaali

Kahden maissa oltiin saatu itsemme ajeltua nälkäisiksi ja mentiin seuraavalle yöpaikalle Halaliin kokkailemaan. Pasta bolognese valmistui tosi nopeesti kaasukeittimillä ja voi kun se oli hyvää! (kiitos vielä kokeille) Halalissa oli myös kiva iso uima-allas ja otettiin sielä vedenalaisia kuvia meidän poppoosta :D toivottavasti jossain vaiheessa saan ne kuvat käsiini, kun ne oli Ellin siskon kameralla otettuja. Virkistäytymisen jälkeen lähdettiin vielä ajeleen iltapäiväksi. Viiden aikaan lähdettiin, joten hirveesti ei enää aikaa ollut kun sielä ei kerran hirveesti 7 jälkeen saa illalla kulkea. Ensimmäinen ihmisten tekemä lammikko oli täysin rutikuiva ja siten myös tyhjä arpa. Tosin toinen auto laittoi sillä pienellä huonolla tiellä jopa nelivedon päälle autoonsa ihan koska ne pysty tekeen niin. Me tytöt päästeltiin perässä aivan sujuvasti kaksvedolla koko reissu.

black and white rhinoceros, tutummin sarvikuono.

Kimmon järkkärillä tuli täydellinen kuva tästä, mutta Anniinan superkameran kuvaama Leopardi!!!!

Tosta meni tie johonki keskelle suolajärvelle, mutta skipattiinse mahdollisuus. 

Joku lintubongari (Hennan isä?) vois tunnistaa tän meille, koska noista piirretyistä kuvista ei olla varmoja. Nätti oli!

Sarvikuono ja auringonlasku Halalin keinolammikolla

Illan ajoreissu ei siis todellakaan ollut mikään turha, koska nähtiin leopardi ja sarvikuonoja. Toi on kai jotenki harvinaista, että näkee vielä samaan aikaan mustan ja valkoisen sarvikuonon. Tähän väliin on muuten pakko mainita, että oltiin aika pettyneitä, kun kuultiin ettei Etoshassa ole ollenkaan virtahepoja! Halalin leirintäalueen vieressä on keinolammikko, joka on myös valaistu ja siinä vieressä on ihmisille tehty "katselukallio" eli me mentiin vielä hämärän saapuessa katsomaan sinne auringonlaskua (joka oli oikeestaan just mennyt ohi) ja sarvikuonoa! Jännä tollanen paikka, että luontoon on tehty ihmiselle tollanen paikka. Vähä ku olis telkkaria katsellut.

Illalla tuli sitten ukkoskuuro. Onneksi oltiin juuri saatu teltat pystyyn ja ne onneksi piti myös hyvin vettä! Meidän oli tarkoitus grillata, mutta märkyyden vuoksi mentiinkin ravintolaan syömään Kudu kebabia. Kebabiksi täällä sanotaan sellasia lihan palasia vartaassa. Oli muuten sairaan hyvä annos ja se maksoi 125N$ eli jonku rapiat 10€! nam,nam. Ruokailun jälkeen oli ihanan raikas sateenjälkeinen ilma ja mentiin vielä lammikolle kurkkimaan, kun Ellin sisko oli kuullut norsun töräytyksiä ja sielähän oli pikkunen norsu juuri lähdössä pois. Mä lähdin sitten Anniinan kanssa pois aikasemmin kuin muut, mutta olihan se norsu tietenkin tullut takasin vielä ja pari sarvikuonoakin oli käynyt piipahtamassa. Mä olin silloin jo untenmailla.

Aamun ajo pitkin Rhino drivea alkoi norsun persässä. Oli kyllä kokemus, mutta niin hidasta! 

Isompi auto ohitti meidät ja norsukin siiryi pusikkoon. Kuinka söpö jättiläinen <3

IHANA VAUVASEEPRA <3

Strutseista oli vaikee ottaa kuvia kun ne oli aina turhan kaukana ja pää jossain maassa.

Meidän piti olla about kahden aikaan lähdössä pois, koska aijottiin olla ihmisten aikoihin vielä perillä takaisin Windhoekissa. Oltiin jo menetetty ainakin Ellin kanssa uskomme nähdä leijonaa, mutta Anniina ja Niki tähysti jokaisen puskan alle. Anniina otti sitten yhdestä puskasta kuvan, koska ajatteli, että sielä oli ehjä leijona. Siitä seurasi äkkijarrutus ja peruutus ja sielä se oli!!!! Oi kun oli hieno tunne nähdä jellonan häntä heilumassa puskan juuressa. Tosin seuraavat kuvat voivat kertoa miten kaukana se oli. Anniinalla on ihmenaisen katse tai jotain kun se sen tuolta bongasi, koska toinen auto porhalsi sen ohi ja niihin ei edes saanut yhteyttä. Kun ne palasi katsomaan onko meillä kaikki ok, vai mitä leijonaa muka kuvataan niin ihmetys oli suuri kun huidottiin puskaan päin missä oikeesti oli urosleinoja!

Toi oli se mistä Jellona bongattiin. Aika tarkkanäkönen pitää olla, mutta me ollaan nähty luonnonvaranen leijona!

Tsirpulat olivat Sociable weawereitä ja niillä oli jäätävän iso pesä (katsokaa maaliskuun kuvapostauksesta)

Leijonien jälkeen onnellisena oli hyvä mennä syömään. Tehtiin oikeestaan vaan nuudelia Okaukueijon leiripaikassa. Ei tosin maksettu sielä olosta mitään saatika kysytty lupaa, mutta hyvin meni. Sielä oli myös saman tyylinen juomapaikka kuin edellisessä leirintäalueessa, mutta vain luonnonvarainen. Meidän saapuessa kokkailemaan Norsu kuitenkin lähti pois ja ne vilahdukset joita näin aidan välistä juomapaikasta ei suonut mitään uusia eläinelämyksiä niin ei sitten menty enää lähemmäs, kun oli vähän kiirus. Mun mielestä kuitenkaan koskaan ei voi olla niin kiire ettei ehdi viimeistä lammikkoa koko reissulla käydä katsomassa ja pari minuuttia siinä vain menikin kun poikettiin Ombikan lammikolla ihan eteläporttien läheisyydessä. Sieläkin nähtiin vielä samanlainen ihme haikara, joita me oltiin nähty gamedrivellä Okapukassa, mutta Nikki ja Kimmo ei ollut sellaista vielä nähnyt. Kyseessä oli siis Marabou stork.

Kotimatkalla kolmestaan takapenkillä ei ollut ahdasta

Kotimatkalla sujui hyvin ja meitä väsyneitä matkaajia odotti kotona Windhoekissa ihanan saksalaisen tytön Karenin tekemä spaghetti bolognese, joka oli myöskin sairaan hyvää. Mikähän siinä on, että täällä tollanenkin perusruoka maistuu niin taivaalliselle. 

Matkalle lopullista hintaa ei olla vielä ruokineen päivineen maksettu. Auton vuokraus oli 1090N$/pää/5vrk, joka oli aika halpa mun mielestä. Pensoihin menikin sitten melkein sellanen 2000N$, mutta onhan bensa täällä paljon halvempaa kuin Suomessa. Kalleimmillaan 12N$/litra. Tai siis Dieseli, koska sitä meidän autot söi. Leirintämaksut oli 25€/2 yötä ja autostakin piti jotain maksaa mitä en muista. Kyllä sen opintolainan voi siis näinkin hyvin käyttää. Kiitos vain kelalle ja valtiolle, joka sen takaa. 

Ps. Englannin kielestä on opittu täällä taas uutta.

Safari = mennään ja tapetaan eläimiä.

Game drive = mennään ja katsellaan eläimiä.