Matkaan taas kuljen nyt, suuntaa vaan en kysellyt.

Blogin kirjoittamisesta tuli sata kertaa epämiellyttävämpää, kun mun kamera varastettiin, joten sen vuoksi on nyt ollut hiljasta. Anniina ei useemmiten kanna kameraa mukanaan, joten kuvia ei ole kuin tältä päivältä, kun mä otin Anniinan kameran messiin kun mentiin hakeen meille autoja. Vuokrataan siis nyt viikonlopuksi kaksi nelivetoo leirintävarusteilla, kun osa Ellin sisarusparvesta tulee tänne moikkaamaan sitä. Me lähdetään kahden auton voimin Etoshaan kansallispuiston maisemia ja toivottavasti myös leijonia ja seeproja ihastelemaan.

Reitin selvitystä lentokentälle noutamaan Suomen vieraita.

Autot ja majotukset Etoshassa saatiin hankittua meidän emännän kautta. Ei edes itse pahemmin lähdetty vertailemaan mitään hintoja autoista. Kimmo alunperin löysi meille jonku leirintäalueen, mutta emännän mukaan on parempi jos yövytään kahdessa eri paikassa jotka ovat pohjoisemmassa. Nyt on siis aloitettu malarialääkitys, koska sitä kuulemma tarvitsee syödä 250km täältä pohjoiseen ja matkaa tonne on joku 500-600km. Anniina ja Jartsa osti malarialääkkeensä täältä. Samaa doksisykliiniä, jota meidänkin lääkkeissä on ja sen hinta 25N$ 35 tabletista, eli TODELLA VÄHÄN!

Elli aurinkoinen Autovuokraamolla

Auton vuokraukseen olis tarvinnut varata tililtä 2000€, mutta eihän kellään meistä ollut sellaisia rahoja. Jollain ihmen tavalla Jartsa sai hommat sumplittua visa electronillaan ja tililtä varattiin puolet tuosta ja jouduttiin etukäteen maksaan vähän extraa vakuutuksesta (mikä olis normaalisti sisältynyt vain tohon parin tonnin varaukseen, eli jos mitään ei satu niin mitään ei joudu maksamaankaan!)

Kimmo asentaa kattotelttoja. 

Meidän autot oli upeita! Tollasen haluan itsellenikin! (Mika vink vink, rikas insinööri?) Auto on neliveto hyndai, jossa sisällä tilaa viidelle ja sen päälle vielä lava/iso peräkontti, jossa jääkaappi rengas ja extra vettä. Kaikista parasta tossa autossa on kuitenkin katolla olevat teltat, joissa nukkuu nätisti 4 henkeä! Ne oli ylihelppo levittää kun mitään kummempia tikkuja ei tarvinnut asetella. Noiden lisäksi varusteisiin kuului kaikki lusikoista peittoihin ja kaasupulloihin.

Ylpeä kuski auton kanssa. Elli maksoi itsensä kuskiksi 10€:lla

Ylpeä ajokortiton sivusta ajaja.

Moottori, ou jea.

Ylipirteät tytöt intoilemassa uusista kulkupeleistä. Eihän noita voi kun rakastaa!

Elli ensimmäistä kertaa elämässään tutkimassa automaattivaihteista autoa, jota pian pääsee ajeleen

Poitsut tutki auton kolhuja. Ei niitä pahemmin ollut niin voi hyvillä mielin lähtee matkaan.

Jotta kuitenkin muistetaan liikenneturvallisuus ja vielä se, ettei ihmiset ole tottuneet vasemmalla puolella ajamiseen. (tai siihen, että vilkun sijasta heilutellaan tuulilasinpyyhkijöitä, hups!) niin on hyvä muistaa myös varoittavat esimerkit. Hiekkateillä ei saa ajaa yli 80km/h ja maanteillä 120km/h. Tosin luulen ettei meillä ole niin kiire, että hinguttaiskaan ajaan ylinopeutta. Autovuokraamossa oli kuitenkin esillä auto, jolle oli käynyt vähän köpelösti. Onneksi noi on kuitenkin niin vahvaa tekoa, että isommistakin onnettomuuksista on säilytty hengissä! (Joten ihan turvallista taas täällä on matkustaa Äiti!)

Jari ensimmäistä kertaa ratin takana vasemman puoleisessa liikenteessä, vähän kuulemma jännitti!

Mulla tosiaan pöllittiin mun pussukka viikko sitten ja sielä meni mun ajokorttikin, joten mä en sitten pahemmin täällä ajele! Hyvä vaan, kun olisin ollut ainut, joka on jo aiemmin ajanut vasemmalla puolella! :D Noh, pääsen ajo-opettajaksi, mitä tykkään tehdä muutenkin autossa istuessani. Jarin mukaan se ei ainakaan vielä ärsytä.

Apukuski vaihtui ja autokoulun opettaja Alisa sai jäädä kotiin kun Suomi vieraita lähdettiin hakemaan kentältä.

Henna pyyteli isälleen lintukuvia, ne on niin nopeita eivätkä pysy paikallaan, mutta yhden kuvan oon saanut!!