Chinatown

Ryhmäkuvauksen aikana Kimbe koki valaistuksen

Tänään intouduttiin ekaa kertaa mukaan Chinatowniin, missä kaikki ei tosiaan ollu niinku Kiinasta, kun pääasiassa myyjät oli mustia. Oli kuitenkin hauska kokemus ja koska kaikki oli niin halpaa tuli tehtyä pari löytööki. (mm kolmet aurinkolasit, hups!) Yhdellä taksillakin päästiin kulkeen, vaikka meitä oli viisi. Kiitos tästä pienten saksalaistyttöjen! Tonne täytyy päästä vielä uudestaankin shoppaileen, koska nyt ei jaksettu kierrellä läheskään kaikkia kojuja.

Kimbe löysi mahtavan saturday night fever paidan!

Karinista tuli räppäri

Itse kummastelin miksei tuolla ollut enempää turisteja, koska näytti siltä, että toi olis paikallisten vaatteiden ostopaikka. Kimbe sanokin, että nyt se ymmärtää miten täällä paikallisetkin voi näyttää niin tyylikkäiltä. Ei siis väitetä, että kaikki olis köyhiä, mutta kun köyhemmilläkin aluella jotku ihmiset näyttää siltä että ne vois tulla vastaan Tampereen kaduilla. Tosin ehkä ton piilossa oleva sijainti myös verottaa turistien käyntejä, en sitten tiedä miten paikkaa mainostetaan vai mainostetaanko missään.

Tollasen kulkupelin ku sais! Jaksaakohan toi vetää Windhoekin kaikkia ylämäkiä ylös asti, ku takseillaki on vaikeuksia!

Ei ollut liiaksi ruuhkaa vaikka väkeä kuitenkin riitti. 

Koko Chinatown oli yksi kortteli teollisuusalueella, jonka ympäri pysty kiertään. Paikka oli täynnä kuvanmukaisia valkoisia rakennuksia, joissa oli pieniä kopperoita kauppoina jotka oli ahdettu aivan täyteen kaikkea krääsää. (Ryhmä kuva ja kuva Karinista on hyvinä esimerkkeinä) Hinnat vaihteli vähän kaupoittain. Jotkut pyysivät myös meidän mielestä ylihintaa tavaroita (varmaan luuli meitä turisteiksi, vaikka ei enää ihan sellasia olla...) Löydettiin myös aivan jäätävät angry birds legginssit, mutta jopa $65 hinta oli niistä liikaa. Toki ei sellasia kai Suomessa vitosella saisi, mutta laatu huomioonottaen se hinta oli liikaa sellaisista rumiluksista. Hauska paikka kuitenkin toi ja täältä vain 9N$ taksimatkan päässä, joten ei voi valittaa.