Quardbiking and Sandsurfing

Pari viikkoa on sujunut ennätysnopeasti! En ole pahemmin ehtinyt koneella viettää aikaani. Topsukka tuli tänne vieraileen viimeviikon tiistaina ja siitä lähtien ollaan oltu menossa. Reissattiin heti keskiviikko iltana Swakopmundiin Namibian rannikolle viettämään pitkää viikonloppua junalla. Junamatka maksoi 110N$ ykkösluokassa, joka oli vähän kuin Suomen normaali luokka, vaikkei se kakkosluokkakaan mitenkään ylihuonolta näyttänyt. Sielä vain penkit oli enemmän verrattavissa bussin penkkeihin. Juna kulki yöllä niin ei paljon maisemia voitu katsella. Koko ykkösluokka oli meidän jengillä käytössä ja me juhlittiin ja juna tarjosi myös viihteeksi Rio leffan ja jonkun muunkin mihin en enää jaksanut keskittyä. Äänet telkkarissa ei toimineet mitenkään parhaasti. 

Swakopissa oltiin varattu quardbiking ja sandsurfin combo retki, joka maksoi 650N$. Retkeen sisältyi pari tuntia mönkijällä ajelua hiekkadyyneillä ja tunnin hiekkapulkkamäki systeemi. Kuvia tuli otettua aika paljon, josko niiden perusteella sitten vaikkapa koittaisin selittää lisää.

   

Turisti erämaassa

  

Kulkupelit nätisti rivissä. Automaattivaihteistolla tietenkin :D

Namibiassa on aika paljon hiekkaa kun täältä noita autiomaita löytyy joten sellaisiin paikkoihin järjestetään myös ihan kivasti retkiä. Hylättyjä kaupunkeja ja muuta nähtävää on, mutta mun mielestä jos ihan dyynejä ja hikkaa haluaa nähdä niin kaikki tollaset autiomaat nyt on täynnä sitä hiekkaa, joka näyttää samalta vähän missä vain. Sain mielestäni oikein kivan dyyni/hiekka kokemuksen juurikin tältä retkeltä. Ja hei kattokaa nyt tota ekaakin kuvaa, mitkä maisemat! 

Ajeltiin aluksi joku 40 minuuttia dyyneille ja sitten pysähdyttiin. Meidän edessä kulki yksi opas ja perässä tuli vielä toinen, jotka auttoivat aina jos jotain hämminkiä mönkkärijonossa kulkeville syntyi. Tärkeetä oli seurata tarkasti edessä menevää kuskia jottei mitään satu. Erilaisilla käsimerkeillä näytettiin takana tuleville milloin pysähtyä tai hidastaa. Ajaminen alkoi kaikilta luonnistumaan varsin nopeasti ja se olikin hauskaa. Välillä tuntui, että homma menee vain kisailuksi, että pysyy muiden perässä, mutta sitten taas toisaalta välillä mentiin niin hitaasti, ettei kukaan varmasti porukasta jäänyt. Oli hauskaa kurvailla dyyneillä kiemuraa ylemmäs ja takaisin dyynien väliin.

Tikka ja pökkelö eli Team Kihniö erämaassa

Dyynin harjalla oli mukava istuskella ja nauttia maisemista

Kun oli ekan tauon paikka luulin, että katsellaan vain maisemia, koska oltiin niin korkeella, mutta sitten oppaat ilmoittikin meidän alkavan lasketteleen vieressä olevaa jäätävän isoa mäkeä. Voin vain kertoa kuka meni ensimmäisen laskun silmät kiinni ja koko ajan jarruttaen. Toisessa laskussa uskalsin avata jo silmänikin enkä jarruttanutkaan koko aikaa. Ylös kapuaminen oli jäätävän rankkaa ja seuraavana päivänä tai parinakin päivänä meillä kaikilla tuntu reisissä kuin olis ihan kunnon treenin painanut.

Kimmo laski ensimmäisenä ja näytti muille mallia. Alkuvauhdin antoi opas.

Siinähän se "pieni" mäki. Näyttää tässä oikeesti ettei se niin jyrkkä olis mitä se oli! 

Ellillä oli ekan laskun jälkeen voittajafiilis, se tais pitää silmät auki :D

Kun kaikki oli pari kertaa laskenut lähti toinen oppaista jäätävän ison mäen päälle mönkkärillä ja mä pelkäsin, että mekin jouduttais sinne ajamaan. Tilanne oli kuitenkin toinen, sieltä olisi pitänyt laskee alas noilla lastulevyn palasilla. Tää jänishousu sano heti itsensä irti tollasesta haasteesta. Ellikin oli liian puhki ylös kiipeemisestä, eikä Finakaan jaksanut enää laskea. Finan kanssa kuitenkin käveltiin mäen päälle katomaan muiden menoa. Mä videokuvailin kaikkien uskaliaiden laskut ja Elli kuvas niitä kauempaa. En voi muuta sanoa kuin, että hullun hommaa.

Noilla laskiessa kun helposti käy niin, että laskee lautaa edestä liian alas, jollon se "hörppää" hiekkaa ja siitä voi seurata sellanen kiva 2-3m ilmalento. Jancy antoi meille laskullaan tälläsestä esimakua, vaikkakaan se ei ihan niin pitkästi lentänyt. Onneksi sitä ei sattunut! Muilla oli ongelmia päästä tarpeeksi pitkälle pyörähtämättä laudalla, jolloin tuola hiekassa joutui tarpomaan vielä enemmän. Ylhäältähän sitä tarpomista oli ihan hauska katsella, mutta en olis halunnut olla muiden pöksyissä. Osa vielä laski tuosta korkeesta mäestäkin kahdesti!

Huipulle kiipeävä ryhmä hulluja

Ylöspäin laskun jälkeen kiipeäminen ei tainnutkaan olla niin hauskaa. Jyrkkää ja upottavaa hommaa

Kimmo tallustamassa toiselle kierrokselle. Minä vain lekottelin maisemista nauttien.

  

Topsukka maailman valtiaana. 

Jartsan lähtö epäonnistui, mutta se ei haitannut kun mies kaivoi laudan hiekasta ja hyppäsi uudestaan matkaan!

Onnellisena jänishousuna ei tarvinnut olla niin hengästynyt leikin lopussa

Toisin kävi niille, jotka vetivät itsensä aivan piippuun asti. Onneksi saatiin vettä!

Laskujen jälkeen jatkettiin matkaa mönkkäreillä. Olo oli vieläkin vapautuneempi ja uskaliaampi. Uskalsin siis jopa kuvata samaan aikaan kuin ajoin! Tosin yleensä silloin jäin vähän jälkeen muista, mutta olihan se hauskaa sitten painaa kaasu pohjassa muita kiinni. Anteeksi vain niille, jotka kulkivat mun takana! Matka kulki yhden korkean dyynin päälle, josta näki Atlantin rannalle. Aurinkokin alkoi paistamaan ja mieli vain parani. Tosin oli todella hyvä ettei Aurinko paistanut koko aikaa, koska siihen lasketteluun oltais varmaan kuoltu jos ylös kiipeemisessä olis tarvinnut vielä lisäksi läkähtyä kuumuudesta.

Dyynit loppuvat suoraan Atlantin rannalle.

Toisia kiinnosti enemmän se, miten mönkkäri toimii kuin maisemat. Huvinsa kullakin.

Ryhmä rämä oli iloinen

Hiekkaan kirjoiteltiin erinäisiä viestejä, mä pöllin Jartsan terveisiä sanan kun halusin lähettää terveisiä kotiin dyyneiltä!

Matka jatkui. Joitakin jouduttiin odottelemaan niin muut sai taas poseerata.

Tota hiekkaa jatku loputtomiin. En ymmärrä miten ne oppaat ei eksy tuola!

Retken oli tarkoitus kestää joku kolmisen tuntia ja mun mielestä se kesti jopa pidempäänkin. Jäi sellanen fiilis, että rahoille saatiin todellakin vastinetta ja että tota voisin kyllä suositella täydestä sydämestäni! Ton jälkeen oli kyllä tosi hyvä fiilis ja vielä oli koko päivä aikaakin, kun retkelle lähdettiin jo ysin pintaan! Hiekkaa tuli nähtyä ja ehkä jopa vähän syötyä. Sitä saattoi löytää erinäisistä paikoista, mutta lähinnä kengistä. Musta ainakin tuntui, että mun conssit oli syöneet kokonaiset dyynit sisäänsä. Pitäis varmaan alkaa kehitteleen jotai hiekkapohjallisia kenkiin, kun mun mielestä ainaki kengät täynnä hiekkaa tuntu yllättävänki mukavilta jaloissa.

Swakopista ja viimeviikosta on kyllä paaljon muutakin kerrottavaa, mutta jotten tylsistytä ketään kilometriä pisemmillä teksteillä ja kasoilla kuvia niin antaa tämän olla nyt tässä. Ensi kerralla vaikkapa sitten itse Swakopmundin kaupungista tarinaa...