Youth center

Välttelen koulujuttuja kirjoittamalla blogia. Haittaaks se? Illalla kuitenkin on pakko ryhdistäytyä, mutta mulla on ongelma kun mun innovatiivinen, rauhallinen ja kaikin puolin hyvä opiskelupaikka on valjastettu nyt jonkun makuuhuoneeksi. Hiton levitettävä sohvasänky! Kuitenkin, nyt kun luisun blogin puolelle asiaan, josta on myöskin pitänyt kirjoittaa jo kauan, mutta olen ollut laiska lataamaan kuvia. Miksi niitä "hyviä" kuvia on aina niin paljon ja niiden lataamiseen menee niin kauan?

Jalkapallo on todella suosittua varsinkin poikien keskuudessa, tytöt ei tykkää, kun peli voi mennä aika rajuksikin!

Meidän huoneessa asui vielä viikko sitten Niki, joka teki töitä Katuturassa Youth Centerissä. Niki pyysi meidät auttamaan Special Olympics tapahtumajuttuihin, jossa lapset kisasivat erinäisissä ryhmäliikuntalajeissa. Tapahtuma oli siis tarkoitettu erikoistarpeita vaativille lapsille ja koko Youth Center on perustettu heidän tarpeitaan ajatellen. Lapsille järjestetään myös joka päivä keskuksella erinäistä iltapäiväohjelmaa.

Anniina meinas viedä ykköspalkinnon kotiin.

Ellin ja Anniinan työpiste. Ruuanjako ei ollut helppoa kun sitä ei saanut antaa kaikille.

Meidät jaettiin eri tiimeihin ja hommiin keskuksella pelipäivän ajaksi. Elli ja Anniina meni ruokajakeluun ja niillä tulikin heti vastaan ongelmia teltan pystytyksessä, kun kivikovaksi tamppaantuneeseen maahan on todella vaikea hakata teltan kiiloja. Kyllä se sitten pystyyn saatiin haalimalla miesvoimaa, mutta vähän oli myös vaikeuksia kun miehet eivät meinanneet totella tyttöjen auktoriteettiä.

Welcome! Jartsa ja minä mentiin rekisteröintipisteelle ottaan joukkueita vastaan.

Ylläri pylläri meilläkin tuli ongelmia. Meidän piti ilmoittautumisen yhteydessä jakaa osallistujille peliasut päivän ajaksi käytettäväksi ja se sujuikin yllättävän hyvin. Meidän pisteeltä kuitenkin jossain vaiheessa haettiin jalkapallovaatteet, joten ei sitten oltukaan loppuun asti kaikista kuteista vastuussa ja homma meni täysin sekaisin. Sitten kun vaatteet piti palauttaa päivän päätteeksi olikin meillä edessä kaaos, kun osa tyyppien omistakin vaatteista oli ties missä. Niitä löyty mitä ihmeellisemmistä paikoista... Huhhuh. Muuten rekisteröiminen sujui varsin mallikkaasti, jos ei oteta huomioon sitä seikkaa, että oikeestaan kukaan ei allekirjottanut paperia ottaneensa urheiluvaatteet joukkueellen. Hups.

Voittajajoukkue tuulettamassa!

Ilmoittautumisaika päättyi suhteellisen ajoissa, kun kaikki joukkueet oli saapuneet ja sen jälkeen Jartsasta ja musta tuli ilmeisesti jotain päiväkerton pitäjiä tai vastaavia. Lapsille jaettiin hulavanteita, palloja ja hyppynaruja ja sitten alkoikin lasten huutelu. "täti katso tänne, kato ku mä teen näin!" "Setä, koita sääki!" Oli kyllä ihan hauskaa tanssia ja temmeltää lasten kanssa, mutta päivän päätteeksi, kun palkinnot oltiin jaettu ja paikka oli siivottu olin täysin rättipoikki väsynyt! Onneksi yksi pirteä yhden työntekijän tyttö jaksoi tsempata ja hauskuuttaa meitä meidän työpisteellä koko päivän.

Vapaaehtoistyöntekijät, plus apurityttö with Special Smiles!

Ollaan ehditty jo toistamiseen mennä keskukselle Nikin viimeisenä työpäivänä vetämään piirrustustuntia. Päätettiin tehdä lapsista rinki, jossa paperia siirretään minuutin välein viereiselle ja lopuksi oli tarkoitus saada alkuperäinen paperinsa takaisin, johon on ilmestynyt kokonainen taideteos. Tytöt ei sitten suurimmalta osin lämmenneet tälle idealle kun muut "pilasi" piirrustukset. Huoh. No, hauskaa kuitenkin oli, vaikka vähän meinasi alkaa hermoja raastaan joidenkin kiukuttelevien lasten kanssa välillä.

Hienoja taideteoksia sieltä tulikin! (Elli sai niistä mukaansa suurimman osan)

Kukkia piirrettiin paljon!

Tästä näkee miten työ on edistynyt matkan varrella, toi sivuun ilmestynyt ruusu on ihana!

Sitten yritettiin jakaa taideteoksia omille omistajilleen, mutta eihän sekään mennyt niin kuin suunniteltii

Lapset oli kyllä todella omapäisiä ja ottivat kahtakin paperia, kun yritettiin saada teosten oikeiden omistajien nimistä selvää... No, onneksi silti lapsukaiset auttoivat meitä siivoamaan vesivärisiveltimet ja kulhot ja loppuaika hoitukin vapaata piirrustelua -tekniikalla, mikä toimi paljon, paljon paremmin! Kolmisen tuntia vierähti kuin siivillä taas keskuksella ja taas oli armoton väsy kun sieltä lähdettiin pois!

Yksi suloinen oli niin väsynyt päivän temmellyksestä, että nukahti Anniinan syliin

Youth Centerin läheisyydessä on kivaa katutaidetta, olihan sinne pakko mennä istumaan!

Meitä pyydettiin käymään joka viikko Centerillä, mutta vaikka tuntuu vähän itsekeskeiseltä, kun on perjantaitkin vapaata koulusta niin sanottiin, että voidaan tulla aina jos he soittavat ja pyytävät apua esimerkiksi jonkun tapahtuman järjestämiseen. Mulla ei henkilökohtaisesti ole kauheesti hermoja tehdä tollasta työtä useesti. Se on tosi rankkaa. Uskon kuitenkin, että vielä joskus mennään ainakin kolmannen kerran auttelemaan, ehkäpä paremman askarteluidean kera!