Chinatown

Ryhmäkuvauksen aikana Kimbe koki valaistuksen

Tänään intouduttiin ekaa kertaa mukaan Chinatowniin, missä kaikki ei tosiaan ollu niinku Kiinasta, kun pääasiassa myyjät oli mustia. Oli kuitenkin hauska kokemus ja koska kaikki oli niin halpaa tuli tehtyä pari löytööki. (mm kolmet aurinkolasit, hups!) Yhdellä taksillakin päästiin kulkeen, vaikka meitä oli viisi. Kiitos tästä pienten saksalaistyttöjen! Tonne täytyy päästä vielä uudestaankin shoppaileen, koska nyt ei jaksettu kierrellä läheskään kaikkia kojuja.

Kimbe löysi mahtavan saturday night fever paidan!

Karinista tuli räppäri

Itse kummastelin miksei tuolla ollut enempää turisteja, koska näytti siltä, että toi olis paikallisten vaatteiden ostopaikka. Kimbe sanokin, että nyt se ymmärtää miten täällä paikallisetkin voi näyttää niin tyylikkäiltä. Ei siis väitetä, että kaikki olis köyhiä, mutta kun köyhemmilläkin aluella jotku ihmiset näyttää siltä että ne vois tulla vastaan Tampereen kaduilla. Tosin ehkä ton piilossa oleva sijainti myös verottaa turistien käyntejä, en sitten tiedä miten paikkaa mainostetaan vai mainostetaanko missään.

Tollasen kulkupelin ku sais! Jaksaakohan toi vetää Windhoekin kaikkia ylämäkiä ylös asti, ku takseillaki on vaikeuksia!

Ei ollut liiaksi ruuhkaa vaikka väkeä kuitenkin riitti. 

Koko Chinatown oli yksi kortteli teollisuusalueella, jonka ympäri pysty kiertään. Paikka oli täynnä kuvanmukaisia valkoisia rakennuksia, joissa oli pieniä kopperoita kauppoina jotka oli ahdettu aivan täyteen kaikkea krääsää. (Ryhmä kuva ja kuva Karinista on hyvinä esimerkkeinä) Hinnat vaihteli vähän kaupoittain. Jotkut pyysivät myös meidän mielestä ylihintaa tavaroita (varmaan luuli meitä turisteiksi, vaikka ei enää ihan sellasia olla...) Löydettiin myös aivan jäätävät angry birds legginssit, mutta jopa $65 hinta oli niistä liikaa. Toki ei sellasia kai Suomessa vitosella saisi, mutta laatu huomioonottaen se hinta oli liikaa sellaisista rumiluksista. Hauska paikka kuitenkin toi ja täältä vain 9N$ taksimatkan päässä, joten ei voi valittaa.

Ei toi ”korotettu” opintotuki ole ihan riittävä shoppailun kannalta.

Vanilla ei mitenkään liity tähän tekstiin, mutta siitä en ole vielä kuvia pahemmin julkaissut ja se on söpö

Jouduin jo alkaan tekeen itelleni loppukuuksi budjettia, kun rahat uhkaa loppua kesken. Pääsiäisenä meillä alkaa loma ja ollaan mahdollisesti 28pv lähdössä Victorian putouksille vähän kuusailemaan ja katselemaan maisemia. Reissuun menee matkoihin ainakin satanen ja yöpymisiin ehkä kaksi, joten halpaa lystiä turistirysiin matkustaminen ei ole. Pakko sinne on kuitenkin päästä, onneksi opintolainaa on vielä nostamatta niin ei hirveetä paniikkia tule sen suhteen. Budjetin tein kuitenkin sen vuoksi, etten halua käyttää opintolainaa perus shoppailuun ja ruokaostoksiin, sillä haluan ostaa vain itselleni elämyksiä ja muistoja, jotka eivät unohdu. Tuleepahan rahoille vastinetta ja voi miettiä vaikkapa niitä Victorian putouksia kun työelämässä ollessa makselee lainaa pois.

Meni lista vähä heti uusiksi, kun ylitin tämän päivän budjettirajan. voivoivoi

Kuitenkin me naiset ollaan niin heikkoja osteleen kaikkia vaatteita ja muita ja pari kertaa ihmiset on ihmetelleet mihin tarvitaan esim kaikkia kenkiä meidän huoneessa ( Anniina vie voiton kenkien määrässä!). Jotenkin kun toi ostoskeskus on niin lähellä ja sinne on niin helppo mennä ja lähes kaikki on halpaa, varsinkin jos löytää jotai alesta, niin yhtäkkiä sitä onkin käyttänyt 30€ huomaamattaan ja kun sen tekee pari kertaa viikossa niin siitä ei hyvää seuraa. Mun on ainakin pakko alkaa rajottaan ostosten tekoa. Harmi vain, että mun luottokengät alkaa hajoon käsiin ja pitäis ostaa uudet. Katsotaan ensi kuussa.

Jopa kaikki muut suomesta tulleita kuteita, mutta kengät ja laukku täältä, mutta kun ne on halpoja <3

Tänään kuitenkin Anniina innosti mut taas ostoskeskukselle. Ei tietty pitänyt ostaa kuin silmätippoja (ostin piilarit aikasemmin tällä viikolla!), puuteria ja lähettää parit kirjeet, mutta sitten mentiin ensimmäiseen vaatekauppaan sisälle ja koitin yhtä mekkoa. Ei onneksi ollut mun juttu, mutta miksi sielä piti olla ihania mun tyylisiä kenkiä ja legginssejä ja kaikkee. Muut pystyin ohittamaan, mutta sitten tuli eteen toi kuvassakin oleva laukku! Ihan täydellinen, kun siinä on niittejä, se on mustaa tekonahkaa, vetoketju ja se kannettaessa pysyy kainalossa piilossa varkailta. Täällä vielä käsketään oleen käyttämättä muovikasseja niin toihan käy kauppakassistakin jos on kestokassi jäänyt kotiin (kaikki tulee saamaan multa kestokasseja tuliaisiksi, odottakaa vaan!). Laukku maksoi 120N$ eli vähän yli 10€, joten laatu nyt ei varmasti ole mitään kestävintä tai mitään, mutta ei sille voi mitään jos rakastuu ja tulee onnelliseksi jostain ostamastaan.

Anniinan koko vaatekerrasto on leggareita lukuunottamatta Windhoekista hankittu :D

Anniinalla tänään jäi myöskin se kestokassi kotiin ja sen pussiröykkiö näyttääkin kasalta roskapusseja, mutta oikeesti niiden kätköistä löytyy ruokatavaraa ja ainakin kolme (3!) uutta mekkoa! Anniina teki todellisia käyttömekko löytöjä tänään ja koska ostettiin viime perjantainakin mekot niin pitihän nyt jo saada uusia. (2 suomestakin raahattua on tietenkin käyttämättä, mutta ei se estä uusia ostamasta!) Ollaan oikeesti seottu tässä shoppailussamme, joten meidän on pakko pitää nyt ostoslakkoo. Mä ainakin teen itselleni nyt tämän loppukuun kestävän ostoslakon ja uskoisin, että Anniina suurimmalta osalta yhtyy siihen. Katsotaan sitten miten me onnistutaan. (toivon, että saisin korjattua ne luottokenkäni pikaliimalla)

 Muutenkin limppariin ja muuhun mitä Suomessa ei tule ostettua tulee tuhlattua rahaa. Minkähän sillekkekkin mahtaa, että kuumalla tekee mieluummin mieli kuplivaa juotavaa kuin hanavettä? Toivottavasti näistä ei tule ongelmia painonhallinnassa, koska mut innostettiin täällä muutama viikkos itten puntarille ja meinasin pyörtyä. En mene enää ikinä puntarille jos ei lääkäri käske. Voi moro... No, onneksi rahanpuutteen vuoksi pitää muutenkin siirtyä nuudelisoppalinjalle ja liha on suhteellisen halpaa, joten protskut pöytään!

Treeniä, treeniä.

Jari näytti meidän 16 000km matkan kotiin

Nyt on ihan oikeestikki jo lusittu parit tunnit, tänään jopa mikään meidän valitsemista tunneista ei ollut peruttu! Event managementin opettaja otti yllättävän hyvin sen, että jouduttiin lähteen kesken luennon Supervisory management luennolle, jonka opettaja oli alkuviikon ollut kipeenä. Onneksi jatkossa meidän ei tarvitse lähtee kesken tunnin sieltä, koska supervisory managementin kurssimateriaalit tulee Moodleen (joo, ne käyttää sitä täälläkin!) joten me voidaan aina skipata se tunti ja kattoo asiat netistä. Tai Jari voi kertoa meille josko tunnilla tapahtui jotain järisyttävää, koska sillä ei mene mikään sen kanssa päällekkäin.

Ollaan myös Anniinan kanssa mietitty, että otettais markkinoinnin kurssi täällä. Suomessa ollaan käyty siitä puolet ja saatu 2 opintopistettäkin, mutta kun kaikki muut kurssit menee päällekkäin eikä hirveesti tekisi mieli alkaa opiskelemaan mitään kieliä. Jos ei saada markkinointia niin mä sitten menen espanjan tunneille ja Anniina saa päättää saksan, ranskan, espanjan ja portugalin väliltä. Itse kun olen jo käynyt saksan kurssit Tamkissa niin en voi sitä ainakaan valita.

Jari ja Anniina matkalla ostoskeskuksesta koululle. (Saatiin tollaset reput koululta, joka on Jarin selässä)

Kauppakeskuksessa on yksi mun lemppareimmista Aussikaupoista!!!!! + sata huutomerkkiä!!!!!

Koulupäivät alkaa meillä lähes aina aika myöhään maanantain 7.30 lukuun ottamatta, joten saadaan nukkuakkin ihan kivasti. Tosin täällä melkein automaattisesti tulee herättyä kasin aikoihin. Koulupäivät loppuu muina päivinä paitsi torstaina ennen lounasta, mikä on tosi kiva juttu niin ehtii iltaisin tehdä mitä huvittaa. Tosin jos joudutaan ottamaan joku kieli niin niitä on kaksi kertaa viikossa 17-18. Ollaan tässä parina päivänä käyty ostarissa ennen lounasaikaa. Se tuntuu olevan vähän turhankin lähellä, koska rahaa ei olisi mitä kuluttaa.

Uudet lenkkarit pääsi heti testiin

Flunssälääkkeetkin on sävysävyyn lenkkarien kanssa!

Kuitenkin jotain pakollisia juttuja on täytynyt ostaa, kuten lääkkeitä ja liikuntavarusteita. Mun uudet lenkkarit oli alessa ja sain ne alle 15€:lla!!!  Muut ottivat 4kk salikortin, joka maksoi n.35€/kk. Mä päätin säästää ne rahat ja urheilla itsenäisesti sillä välin kun muut ovat salilla. Vaikka oonkin ollut tässä viikonlopusta lähtien flunssassa niin en jaksa vaan maata koko aikaa, koska en ole enää NIIN kipeä. Nappia naamaan ja lenkille oli eilisen motto. Kävelin muiden mukana jonku puolitoista kilometriä lähelle niiden salia ja sitten juoksin intervallia takaisin hostellille. Tuntuu meinaan pikkusen erilaiselta lenkkeily täällä 1660m korkeudessa kuin Suomessa! Windhoek on siis ylängöllä ja happi on täällä harvemmassa kuin normaalisti maan kamaralla. Niin älkääkä kuvitelkokkaan, että täällä olisi tasaista! Kuvat edes eivät kerro mäkien jyrkkyyttä kunnolla, mutta koittakaapas katsella noita vuoria, jotka meitä ympäröivät. Tää on paljolti ylös-alas-ylös-alas matkaamista.

Lenkin jälkeen mun treeniin kuului vielä 30krt uima-altaan päästä päähän vetäminen rintauinnilla ja venyttely. Muut nostaa painoja salilla, jonka saunasta ne nauttii niin mä nautin ulko-ilmasta ja muuttelen harjoituksia mieleni mukaan. Jonain päivänä vatsa ja selkälihaksia toisina jotain muuta. Olen siis todellakin iloinen siitä etten mene sisätiloihin treenaamaan, mieluiten nautin auringosta ja uima-altaasta treenatessani. Painona mulla käsilihasten teossa toimii tällä hetkellä 750ml vesipullo. On kyllä käynyt mielessä katsella kaupasta halpoja painoja, mutta josko sitä vaan siiryis isompiin vesipulloihin...

Ihan perus kouluruokaa (alle 3€ + vesi 1€), meidän koulun ravintolassa taas popsimassa.

Treenaamisen lisäksi syödään hyvin. Mä kielsin tänään itseltäni jälkiruuat. Saan syödä vain yhden viikossa, koska eihän tästä laihdutuksen yrittämisestä tule muuten yhtään mitään, kun ruoka-annoksetkin on muutenkin jo ravintolatasoa. Olen myös kieltänyt itseltäni sokerilliset limpparit. Viikonloppuisin on lupa lipsua ja sunnuntai on päivä, jolloin herkuttelen yhdellä nutellaleivällä. Mielenkiintoinen tämä ruokavalio täällä! Anniina tosin on kuumuuden vuoksi paastolla tai jotain, koska sillä ei muka ole oikeen koskaan nälkä ja siitä onkin tullut meidän missio saada Anniina syömään edes yksi oikea ateria päivässä.

Kerrankin pääsin syömään jotkut muut kuin kouluvaatteet päällä. Koulumatkalta tämäkin kuva

Ollaan aika hyvin sopeuduttu nyt elämään täällä hostellissa, mitä nyt ainakin mua jotkut saksalaiset ärsyttävätkin... Namibiassa asuminen muutenkaan ei ole turhan erikoista, joten mitään hirveetä kulttuurishokkia ei varmaan ole tulossa. Täältä saa oikeastaan kaikkea mitä saisi Suomestakin. Paitsi tietenkin salmiakkia ja fazerin suklaata, mutta ne ei mua haittaa. Mynthonia tosin tekisi mieli ja tummaa leipääkin saa ilmeisesti täältä jostain saksalaisesta Spar:sta, mutta eipä olla etsitty sitä vielä. Säästän muutenkin omia ruisleipänappeja hätätilanteita varten.

Hostellin piha, joka näkyy soittaessa ovikelloa. Etupihan puoli, mutta me hengaillaan aina takana.