Namibia - Sambia - Zimbabwe

Pakkohan niistä putouksistakin sitten on varmaan kirjottaa, vaikka kuinka laiskottais! Pakko jakaa tota reissua eri osioihin, joten nyt koko loppuviikon lupaan ja vannon tehdä postauksia matkasta ja koitan myös pakottaa Anniinan kirjottaan jotain, koska tää on myös sen blogi ;)

Matka siis aloitettiin nousemalla Intercape -bussiin Windhoekista perjantaina iltapäivällä. Edessä oli yön yli kestävä reissu ja vaikka telkkarista tuli jotain ohjelmia niin ne ei paljon lämmittäneet, kun äänet oli niin hiljasella eikä tekstityksistä ollut tietoakaan. Myös kylmyys vaivasi, kun aircon puhalsi niin lujaa, mutta ei se mitään. Koitin bongailla eläimiä ja näinkin muutamia erilaisia antiloopin sukulaisia ja pumbia! Musiikkia kuunnellessa aika kului kaikista eniten ja mun ipod pauhas koko yön niin, että akku olikin jo finito. Hyvä kuitenkin niin, koska istuin yhden mustan maijan vieressä enkä halunnut hirveesti huudella siitä ylikään tytöille saatika pojille jotka istuivat vähän taaempana.

Pitkällä bussimatkalla täysin vieraan ihmisen vieressä on vaikee löytää hyvää asentoa. Huh. Onneksi selvisin!

Aamulla tytöt oli heräilly auringonnousun aikoihin ja Elli oli näpsässyt oikein mukavia kuvia. Mä en tota kauneutta nähnyt kun koisin niin myöhään kuin pystyin (eli about seiskaan) ja sitten sopivasti pian saavuttiinkin jo Katima Muliloon, missä oli pieni tauko ja meidän kaverikin oli tullut moikkaamaan meitä ennen loppumatkaa. Me raukat luultiin, että Katimasta Livingstoneen olis enää parin tunnin matka, mutta matka oli pitkä ja kuoppainen ja bussin toisen puolen takarenkaan jarru meinas jumittaa kiinni, mikä aiheutti vähän vaikeuksia matkaan kun aina piti ensin peruuttaa hetken matkaa ennen kuin päästiin eteenpäin! Lopulta kuitenkin päästiin Livingstoneen ja sieltä vielä Sambian puolen rajalle Victorian putouksille.

Aamulla huomasin harmikseni tiputtaneeni Pringlesini lattialle nukkuessani. Voi itku!

Sambezi joki ylitettiin Heti Sambian ja Namibian rajanylityksen jälkeen. Ei näkynyt virtahepoja :(

Ensimmäinen näköala bussista Victorian putouksille. Oltiin NIIN fiiliksissä!

Voiko olla sulosempaa kuin banaaneja popsiva apina?

Reippaat matkustajat yli 22 tai 24 tunnin (en muista) matkan jälkeen valmiina käveleen rajan yli Zimbabween.

Täyttämässä viisumilappusia rajalla. 

Rajojen ylittely ei tosiaan tullut halvaksi. Namibiasta Sambiaan maksettiin kaksi kulkua, mikä oli 80US$, tässä vaiheessa alkoi jo hirvittää mitä viisumi tulisi Sambian ja Zimbabwen välillä maksamaan. Raja-aseman seinässä luki sen olevan 55US$, mutta meidän onneksemme saatiinkin viisumi 30US$! En sitten tiedä olinko tullimiehen mielestä niin kaunis, että se antoi meille kaikille alea vai mikä oli syynä! Zimbabween otettiin vaan yksi viisumi muutamaksi päiväksi, koska vaikka aijottiin kulkea Victorian putouksilla "ei-kenenkään-maalla" niin sinne pääsee kulkemaan rajattomasti, kunhan ottaa raja-asemalla lapun montako on menossa sillalle kävelemään ja passia piti kuljettaa mukana koko ajan, että pääsi sieltä pois.

Victorian putousten silta "ei-kenenkään-maalla"

Väsynyt turistipose ensimmäiseltä kunnolliselta näköalalta putouksille

Jartsa raukka oli pihi ja tilasi pelkän hampparin. Se näytti vähän köyhältä yksinään pienellä lautasella!

Ekana päivänä oltiin niin väsyneitä reissaamisesta ettei jaksettu kuin kipaista kaupassa ja varaamassa sunset cruise seuraavalle päivälle. Syötiinkin jopa meidän majapaikassa Adventure Lodgessa, jossa sai ihan hyviä hamppareita, joskin ne ei olleet järin suuria ja tähän mennessä parhaita ranskiksia koko reissulla! Illalla vetästiin parit oluset ja mentiin nukkumaan ajoissa. Harvemmin sitä on lomalla ollessa menty nukkuun 10-11 aikoihin, mutta me harrastettiin tuola sitä ihan kunnolla. Eihän sille voi mitään kun seiskalta on jo täysin pimeää ja pitkän matkustuksen ja bussissa nukkumisen jälkeen oikeita sänkyjä nähdessään kaikki vain simahti.

Ei toi ”korotettu” opintotuki ole ihan riittävä shoppailun kannalta.

Vanilla ei mitenkään liity tähän tekstiin, mutta siitä en ole vielä kuvia pahemmin julkaissut ja se on söpö

Jouduin jo alkaan tekeen itelleni loppukuuksi budjettia, kun rahat uhkaa loppua kesken. Pääsiäisenä meillä alkaa loma ja ollaan mahdollisesti 28pv lähdössä Victorian putouksille vähän kuusailemaan ja katselemaan maisemia. Reissuun menee matkoihin ainakin satanen ja yöpymisiin ehkä kaksi, joten halpaa lystiä turistirysiin matkustaminen ei ole. Pakko sinne on kuitenkin päästä, onneksi opintolainaa on vielä nostamatta niin ei hirveetä paniikkia tule sen suhteen. Budjetin tein kuitenkin sen vuoksi, etten halua käyttää opintolainaa perus shoppailuun ja ruokaostoksiin, sillä haluan ostaa vain itselleni elämyksiä ja muistoja, jotka eivät unohdu. Tuleepahan rahoille vastinetta ja voi miettiä vaikkapa niitä Victorian putouksia kun työelämässä ollessa makselee lainaa pois.

Meni lista vähä heti uusiksi, kun ylitin tämän päivän budjettirajan. voivoivoi

Kuitenkin me naiset ollaan niin heikkoja osteleen kaikkia vaatteita ja muita ja pari kertaa ihmiset on ihmetelleet mihin tarvitaan esim kaikkia kenkiä meidän huoneessa ( Anniina vie voiton kenkien määrässä!). Jotenkin kun toi ostoskeskus on niin lähellä ja sinne on niin helppo mennä ja lähes kaikki on halpaa, varsinkin jos löytää jotai alesta, niin yhtäkkiä sitä onkin käyttänyt 30€ huomaamattaan ja kun sen tekee pari kertaa viikossa niin siitä ei hyvää seuraa. Mun on ainakin pakko alkaa rajottaan ostosten tekoa. Harmi vain, että mun luottokengät alkaa hajoon käsiin ja pitäis ostaa uudet. Katsotaan ensi kuussa.

Jopa kaikki muut suomesta tulleita kuteita, mutta kengät ja laukku täältä, mutta kun ne on halpoja <3

Tänään kuitenkin Anniina innosti mut taas ostoskeskukselle. Ei tietty pitänyt ostaa kuin silmätippoja (ostin piilarit aikasemmin tällä viikolla!), puuteria ja lähettää parit kirjeet, mutta sitten mentiin ensimmäiseen vaatekauppaan sisälle ja koitin yhtä mekkoa. Ei onneksi ollut mun juttu, mutta miksi sielä piti olla ihania mun tyylisiä kenkiä ja legginssejä ja kaikkee. Muut pystyin ohittamaan, mutta sitten tuli eteen toi kuvassakin oleva laukku! Ihan täydellinen, kun siinä on niittejä, se on mustaa tekonahkaa, vetoketju ja se kannettaessa pysyy kainalossa piilossa varkailta. Täällä vielä käsketään oleen käyttämättä muovikasseja niin toihan käy kauppakassistakin jos on kestokassi jäänyt kotiin (kaikki tulee saamaan multa kestokasseja tuliaisiksi, odottakaa vaan!). Laukku maksoi 120N$ eli vähän yli 10€, joten laatu nyt ei varmasti ole mitään kestävintä tai mitään, mutta ei sille voi mitään jos rakastuu ja tulee onnelliseksi jostain ostamastaan.

Anniinan koko vaatekerrasto on leggareita lukuunottamatta Windhoekista hankittu :D

Anniinalla tänään jäi myöskin se kestokassi kotiin ja sen pussiröykkiö näyttääkin kasalta roskapusseja, mutta oikeesti niiden kätköistä löytyy ruokatavaraa ja ainakin kolme (3!) uutta mekkoa! Anniina teki todellisia käyttömekko löytöjä tänään ja koska ostettiin viime perjantainakin mekot niin pitihän nyt jo saada uusia. (2 suomestakin raahattua on tietenkin käyttämättä, mutta ei se estä uusia ostamasta!) Ollaan oikeesti seottu tässä shoppailussamme, joten meidän on pakko pitää nyt ostoslakkoo. Mä ainakin teen itselleni nyt tämän loppukuun kestävän ostoslakon ja uskoisin, että Anniina suurimmalta osalta yhtyy siihen. Katsotaan sitten miten me onnistutaan. (toivon, että saisin korjattua ne luottokenkäni pikaliimalla)

 Muutenkin limppariin ja muuhun mitä Suomessa ei tule ostettua tulee tuhlattua rahaa. Minkähän sillekkekkin mahtaa, että kuumalla tekee mieluummin mieli kuplivaa juotavaa kuin hanavettä? Toivottavasti näistä ei tule ongelmia painonhallinnassa, koska mut innostettiin täällä muutama viikkos itten puntarille ja meinasin pyörtyä. En mene enää ikinä puntarille jos ei lääkäri käske. Voi moro... No, onneksi rahanpuutteen vuoksi pitää muutenkin siirtyä nuudelisoppalinjalle ja liha on suhteellisen halpaa, joten protskut pöytään!