When everything goes Wrong.

Tässä sitä kärvistellään koulun kanssa. Miksei se koulu voi vaan olla samanlaista Namibiassa kuin Suomessa? Anniina sanoi tänään aika hyvin, että Suomessa vaaditaan sisäistämistä (eli asiat voi kertoa omin sanoin), mutta täällä pitää vaan muistaa ulkoo (eli vain opettajan latelemia sanoja tietyistä asioista voi käyttää). Vähän alkaa pelottaa tässä ettei nää parit hassutkaan kurssit mene läpi, mitä ollaan tänne valittu. Onneksi on noi parit verkkokurssit Suomeenpäin korvaamassa meidän osaamattomuutta täällä! (tosin kun jaksais tehdä niiden tehtäviäkin niin olis kauheen kiva)

Ote mun paikallisesta Winhasta eli mun tuloksia parista kurssista. 100p on siis täydet ja lähelläkään ei mennä SMS:ssä!

Tänään aamulla oli SMS:n toinen tentti. En kyllä voi sanoo, että hyvin olis lukenutkaan, koska en vain lue. Suomessa pärjään lähinnä sillä mitä opin tunneilla, mutta täällä en kun en opi asioita ulkoa tietyillä sanoilla. Tyhmää kun englannin opiskelussa on kolmosluokasta asti käyttänyt sitä tekniikkaa, että jos ei jotain sanaa tiedä sen voi kiertää selittämällä. Ei toimi täällä. Sitä kyllä tuntee ittensä välillä ihan tampioksi varsinkin kun kokeessakin olin tajunnut yhden kysymyksen väärin ja kerroin sitten puita heiniä väärästä aiheesta. Ei tule meneen läpi, mutta kuten ylläolevasta kuvasta näkee sain edellisestäkin kokeesta 22/100, joten ei hyvin mennyt sekään.

(Espanja sentään sujuu! Sain suullisesta kokeestakin 70/100!)

Tänään oli tullut nettiin yhden Suomen kurssin tehtävät. Niitä katsellessa alkoi melkein naurattaan... Yksi kysymys oli "Miten valmismatkalaki määrittelee valmismatkan?" ja tähän kokeeseen saa siis käyttää kaikkia aineistoja hyväkseen! Ei ihme, että tulokset on vähän eri tasoa kuin täällä...

Nää prosentit ja niillä arvostelu tekee myös sen, että koko ajan täytyy näyttää parastaan eikä sovi lusmuilla pätkääkään. Hyvä tälläselle lusmulle. Noh, kuitenkin kokeet menee suurinpiirtein niin monissa aineissa, että perus tenteistä täytyy saada 50% että pääsee läpi, ok ihan perus! Sitten nämä perus tentit joita on kaksi tai kolme, esseet (joita on suhteellisen paljon), ryhmätyöt ja läsnäolo vastaa 60% (jos muistan oikein) loppuarvosanasta. Ja sitten lopullinen koe vastaa 40%. Eli jos et koko kurssin ajan suoriudu hyvin (saa jotain 60% ainakin kokeista) niin sitten jos et saa jotain 90% tai lähellekkään sitä lopullisesta kokeesta et pääse läpi. Oon aivan sekasin siis näiden prosenttilukujen ja niiden laskemisen kanssa, kun joka kurssillakin se tuntuu menevän vähän erilailla.

Sitten vielä säästin parhaan viimeiseksi! Meillähän on lennot ostettu takaisin Suomeen lähtö täältä 19.6, jotta ollaan 20.6 juhannukseksi kotona. Hauskaahan siinä on se, että meillä koulussa tentit oikeesti loppuu vasta 22.6, mutta eihän sitä Suomessakaan viimesille minuuteille koulussa hengata vaan hommat koitetaan saada pois alta nopeesti niin pääsee lomaileen. Kuitenkin meille selvisi nyt, että meillä on perjantaina 21.6 yksi lopullinen koe. Terve vaan, minä olen Nummirockissa! Opettaja koittaa nyt selvittää sitä täytyykö meidän tehdä sitä (koska se ei riipu opettajasta, kun jotku muut tekee noi lopulliset kokeet) vai voitaisko korvata se jollain muulla. Kiva kun toi kurssikin oli vielä ainut matkailualan kurssi joka Oikeesti oltais voitu läpäistä täkäläisillä systeemeillä!

Suunnitelmat myös lähteä viikkoa ennen kotiinpaluuta Windhoekista ja matkustaa Etelä-Afrikkaan alkaa kariutumaan. Varsin mukavaa, kun lennot pitäisi kuitenkin siirtää mielellään jo kuukautta ennemmin jos niin aijotaan tehdä ja lopullisten kokeiden päivämääriä ei ole meille kerrottu kuin tuosta yhdestä kurssista.

Toivottavasti sain asiani selitettyä mahdollisimman epäselvästi, ettei kukaan oikeesti tajua miten laiska opiskelija olen. Kiitos ja Heippa! Palaan sitten Suomeen ilman pisteen pistettä.

Last band standing

Hostellin tytöt lähdössä kannattamaan Formula Bändiä. 

 Viimeviikon lauantaina mentiin kannustamaan Formula Bändiä jatkoon Last Man Standing kisassa. Meidän hostelli isäntä soittaa Afrikkalaisen Jazzin tapasta musiikkia ja oltiin jo edellisessä erässä kuuntelemassa niitä. Silloin vastassa piti olla kaksi muuta bändiä, mutta toinen niistä ei saapunut paikalle, joten kisa käytiin kahden bändin kesken. Formula Band pääsi jatkoon ja tällä kertaa vastassa olikin kovempi pala. Jo valmiiksi suosittu bändi Floritha, jonka solistilla on todella kaunis ja vahva ääni.

Sisään Last Band Standing kisaa katsomaan lippu maksoi ovelta 50N$ ja tapahtuma järjestetään Kansallisteatterin takana olevassa salissa, jossa myydään myös virvokkeita. Tosin huomattiin, että edellisestä kerrasta oli hinnat nousseet ainakin alkoholin osalta. Sidukka maksoi 25N$ ja limppari 15N$.

Formula Band fiilistelemässä omaa biisiään

 Vähän pelotti jo ennen kisaa, että nyt hävitään, mutta tuomarit kävi kuitenkin kauheen kiistan pisteistä ja päätyi siihen, että bändit esittävät vielä yhden kappaleen, jonka perusteella he päättävät voittajan. Ajateltiin, että josko kisassa haluttaisiin Afrikkalaistyylinen voittaja silloin Formulan täytyisi ehdottomasti voittaa, mutta sitä ei ilmeisesti haettu vaan extra kappaleiden esittämisen jälkeen Floritha voitti.

Bändiläisten itsensä mielestä hommassa oli jotain vilppiä, mutta ota siitä nyt selvää. Formula Bändi kuitenkin jatkaa hauskan musiikkinsa tekoa ja toivon, että he saisivat joskus tehtyä levynkin, koska toi on ihan mukavaa hyvänpäivän musiikkia ja vaikkei laulun sanoista tajuakkaan mitään niin monesti jutut toistetaan ja siinähän voi sitten tietämätönkin laulaa mukana. Oletan ettei sanat ole kauheen härskejä tai mitään!

Koska vieläkään en ole täällä saanut youtubea toimimaan yhteisymmärryksellä, joten katsokaas tosta linkistä pätkä Formula Bändin esityksestä: http://www.youtube.com/watch?v=7tw2DLZqpDU

Härskiä juttua pt 2

Victorian putousten matkalla ei onnistuttu ihan niin hyvin kuin Etoshassa, mutta kyllä sieltäkin helmiä löytyi! Taas voitaisiin kertoa, ettei tämä postaus ole tarkoitettu heikkomielisille (kuka haluaa yleensäkkään luetella itsensä tollaseen kategoriaan?!) ja Eläinkunnan K18 postaus voi alkaa!

Tää ovela vekkuli piilotteli vehjettään todella onnistuneesti, mutta sainpas otettua siitä kuvan! Ilmeisesti Banaanin syöminen on kiihottavaa punapersepaviaanien mielestä, tai sitten toi katseli toisella tietä banaania syövää naarasta.

Ennen kuin nähtiin se Norsu, poseerasin sen kakkakasan vieressä. En olisi osaanut odottaa (hajusta päätellen ainakaan), että otus on niinkin lähellä.

Joku nimeltä mainitsematon henkilö kosketteli sopimattomasti meidän possua sen viimeisellä matkalla. 

Kauhee kun jouduin valottaan tätä kuvaa niin paljon, ettei se ole kauheen tarkka, mutta naarasapinoilla on ilmeisesti vain yksi tissi(!) keskellä kroppaa ja se muistuttaa todella paljon ylempänä näkynyttä uroksen jöötiä (jos sitä voi siksi kutsua)!

Näistä kuvista olen edelleen katkera Kimmolle, joka väitti ettei sen kameran zoomi riitä kuvaamaan pahkasia palleja! Kyllähän olis riittänyt, koska ne oli jäätävän suuret ja koneellakin kuvia voi vielä zoomailla. Pippeli tässä sentään vähän näkyy. Vähän kuin koirilla. Isoilla koirilla!

Aasin roikkuvaiset

Ehdoton lempparikuva koko reissulta! "Mitä näit Victorian putouksilla?" "Mä näin pissaavan AASIN!" (tätä voi verrata suht samankokoisen seepran jöötiin edellisessä härskiä juttua postauksessa. On meinaan iso ero!)

Tähän loppuun pakko kunnioittaa kuvauspossua. Niin kuin aikaisemmin mainitsin oli possun (luultavasti) viimeinen matka toi sunset cruise. Virtahevon kitaan joutui ja siitä krokotiilien ruuaksi ellei toisin myöhemmin todisteta. 

GIF sekoilua

Harvinaisen liikkuvaa postuasta luvassa, toivottavasti teidän silmät ei sekoo näitä katsellessa! Meidän kuvaajat käytti tosi paljon kameran pikakuvausta hyväkseen reissussa ja tämän vuoksi saatiinkin todella paljon hyviä GIF aineksia, jotka mä sitten yks päivä kokosin yhteen. Tässäkin on yksi syy miksi mulla vierähti hetki jos toinenkin kuvien muokkailun kanssa, kun täällä tää netti ei oo mitenkään supernopea.

Joku outo tyyppi sekoili kun oltiin kävelyllä Big Treelle

Hidastin tyttöjen tahtiin kun vaihdoin Anniinan kanssa kenkiä, sen släpärit on ihan kauheet kävellä!

Jartsa esitti miten se norsu hiipii meidän takana, tosin tää oli ennen kuin nähtiin mitään norsua! Vitsistä tulikin totta!

Kuka nyt ei olisi näin iloinen, kun pääsee katsomaan yhtä maailman seitsemästä luonnon ihmeestä?

Näin se norsua oikeasti kävelee. Hiljaisia pirulaisia!

Virtahepo mukamas haukottelee. Oikeesti se vaan halusi pelotella meidät pois isoilla hampaillaan!

Tää nyt ei ehkä oo maailman paras GIF (mäkö muka en tekis hyvä Giffejä?!) mutta sielähän seilattiin.

Sumua vs. ei sumua. Vai johtuiko kaikki sittenkin kameran valotuksista? Mene, näe ja koe.

Tarzan...? Eiku Jane! Se taitaa kuitenkin olla vaan Alisa.

Pitääkö sitä perhosta just sillo yrittää ottaa kädelle, kun sä oot kuvattavana?

Näiden kanssa pojat teki kauppaa ennen postumista putouksilta. Musiikki vaan puuttuu nii nää näyttää Suomalaisten miesten tanssityylin! (Tosin en voi valittaa, Kimmo tanssii hienosti ja Jartsakin on oppinut parit moovit!)

Lehmälauma juoksi tien yli, kun oltiin palaamassa takaisin Namibian puolelle. Isosarvisia otuksia!

Lupaan kautta kiven ja kannon etten jatkossa laita näin montaa Giffiä samaan postaukseen, pää meinaa itselläkin olla pyörällä näitä katsellessa!

Flight of the Angels

Okei. Alisa pakottaa mua nyt veitsellä uhaten kirjottaan tätä blogia. Meijän blogia. Eli siis minä ja Elli mentiin helikopteriajelulle, taikka lennoks sitä varmaan pitäis sanoo. Hinta oli 140 US$ per nenä, eli meikäläisen lompakolle aika suolanen, mutta oli kyllä sen arvosta. Suosittelen ehdottomasti kaikille jotka menee Vic Fallseille ja jolta sattuu ton verran löytyyn ylimäärästä. Sieltä näkee niiiiiin hienosti koko putoukset. Ihan mahtavaa. Lentoajelun nimikin oli Flight of the Angels, kun näkee maisemat niin kauniina, kun enkelit näkee ne taivaalta. Toi voi kuulostaa myös vähä pahaenteiseltä, varsinkin jos ei oo ikinä ennen ollu helikopterissa (niinkun minä ja Elli)

Varattiin siis meijän lentoajelu sieltä turisti-infosta. Hintaan sisälty se, että ne tuli hakeen meijät meijän lodgelta. Sovittiin, että meidät haetaan klo 15.30. Meillä oli Ellin kanssa siinä vähän kiirusta (mm. koska kamera kastu putouksilla ja lakkas toimimasta ja sitä piti kuivatella auringossa. HUH! Onneks se alko sit toimia taas) ja ei oltu valmiita ihan tasan tarkkaan vielä puolelta, mutta aateltiin ettei se haittaa, koska täälä kaikki on aina myöhässä. Poikkeuksetta. Paitsi nyt. Siinä kun lähettiin respan suuntaan venaileen kyytiä niin vastaan tuli respantäti ja sano että meitä odotellaan jo. Hups.

Kun päästiin perille helikopteripaikkaan, meitä vastassa oli heti pari miestä videokameroitten kanssa. Meijän "tiimiin" eli samaan kopteriin oli tulossa myös hollantilainen pariskunta. Siinä meitä sitten kuvattiin koko ajan ennen lentoo. Kuvattiin myös siis siinä vaiheessa, kun kaikkien piti mennä vaa'alle. Ihanaa. Siinä oli kyllä kaikilla ihanat ilmeet. Kohta sitten päästiin jo nouseen kopteriin ja vastoin kaikkia odotuksia, me ei saatu sellasia hienoja kuulokesettejä mitä kaikilla aina helikoptereissa on. Niitä olis kyllä tarvittu, koska kun lennettiin, meteli oli ihan kauhee. Se ei kuitenkaan haitannu kauheesti, koska maisemat oli niin upeet. Ylhäältä oli hauska kattella jo tuttuja paikkoja, esim. mistä aina kävellään ja missä on benjihyppypaikka. Lentohan kesti sen huimat 12-13 minuuttia. Yllättävää kyllä, se ei oo liian lyhyt aika. Koska putousten alue ei oo niin iso, niin lähinnä siinä kierrellään kaheksikkoo paikallaan ja on hyvää aikaa ottaa kuvia. Niitä me otettiinki paljon. Meillä oli mukana kolme kameraa ja kaikkia niitä tarvittiin, koska kahdesta loppui muistikortilta tila kesken lennon.

Kun laskeuduttiin, oli videokameramiehet taas heti vastassa. Syykin tähän selvis. Mentiin siis seuraavaks telkkarihuoneeseen, jossa meille näytettiin DVD meijän helikopterikokemuksesta. Siinä siis näky meitä ennen lentoo, sit välissä oli jotain arkistokuvaa putouksista ja sit taas näky meitä lennon jälkeen. Oli siis huippuleffa. Sen ois siis saanu ostaa itelleen, hintaa en ihan varmaks muista, mut n. 25 US$. Ei ihan ostettu. Myynnissä oli myös iso kasa valokuvia meistä ennen ja jälkeen lennon, kaikki kauheita ja hinta n. 15 US$. Ei ihan ostettu. Meijän tiimin toinen puoli, eli se hollantilaispariskunta, osti kuitenkin ne kuvat ja kysy sitten kuiskaten meijän sähköpostiosotteita, että voi lähettää ne kuvat meillekkin. Kauheen ystävällistä, mutta mua ei haittais vaikken näkis niitä kuvia enää ikinä (tiedoksi siis et poltin itteni, varsinkin nenäni, hyvin pahasti edellisenä päivänä).

Sitten oli kaikki äksöni ohitte ja se pariskunta lähti siitä oman kuskinsa kanssa pois. Me Ellin kaa seistiin siinä aikamme ja ihmeteltiin, että mikä on kun ei meitä kukaan hae. Vähän ajan päästä mentiin istuun ja katteltiin kun tyhjälle helikopterin laskeutumispaikalle tuli paljon springbokkeja. Aika vaan kulu ja aateltiin, että ehkä me ei saadakkaan kyytiä takasin, koska ei ostettu kuvia eikä DVD:tä. Puhuttiin sitten jo myös, että onpa aika törkeetä kun on kyyti sinne, mut kukaan ei viä takas, tai tuu edes kysymään päästäänkö jollain takas. Jonku puolentunnin venailun jälkeen huomattiin, et meidän kuski istu sielä autossa lukemassa lehtee ja odottamassa meitä. Hups. Ei se kuitenkaan vaikuttanu kauheen ärsyyntyneeltä kun sitte lopulta suvaittiin mennä sinne autolle. Hyvä niin.

Kun päästiin takasin lodgelle, niin lähettiin vielä ulos syömään porukalla. Loppu. Kiitos.

Treenauksen jälkeen herkutellaan

Lättymestari Kimmo vauhdissa meidän hostellin kaasuhellan ääressä

Pakko kyllä myöntää, että loppuviikosta jäi treenaamiset vähemmälle ja herkuttelu sai sijaa sen edestä. Keskiviikkona Kimmon teki mieli lättyjä ja mehän sitten järjättiin lättykestit. Mestari hoiti lättytaikinan ja paiston ja oheistuotteiksi lättyjen kanssa tarjoiltiin siirappia, nutellaa, vaniljajäätelöä ja mansikkahilloa. Ai pojat ku oli hyvä iltapala! Lättyjä tuli jopa sen verran paljon, että meidän hostellin saksalaisvahvistuksetkin saivat osansa.

Saksalaiset vielä dataili, kun onnellinen Elisa sai lätyn eteensä!

Mä en tyytynyt yhteen, vaan otin suorilta käsin kaksi herkkulättyä lautaselle. Nam!

Muutamilla tunneillakin päästiin käymään tällä viikolla koulussa. Nyt ymmärretään miksei tollasista smart boardeista oikeen oo tykätty Suomessa. Hieno ajatushan se on, että taulun kautta voi suoraan kirjotella vaikka powepointille, mutta käytännössä käsialasta tulee huonompaa kuin ala-astelaisilla ja mitään pientä tekstiä sille ei helposti onnistu tekemään. Tollasta on siis meidän oppiminen täällä. Voi terve!

Koulussa hommat ei mene ihan niinkuin strömsössä.

Ystävänpäivänä koulussa meidän piti pukeutua punaiseen. Tosin en ymmärrä miten mä olen muka jättänyt mun kaikki sata pinkkiä toppia Suomeen! Anniinalla sentään oli pinkkiä päällä ja Jarillakin todella edustava Duff -paita. Mä koitin pärjätä punaiseksi värjätyillä huulilla ja lady like hatullani. Ystävänpäivää muutenkin täällä intoillaan ja juhlitaan erilailla kuin Suomessa. Meistä kukaan ei ollut mikään ylitsevuotava ystävänpäiväintoilija, mutta koska kuppikakut maksoivat kaupassa 7kpl n.2€ niin olihan sellaiset pakko ostaa!

Elli herkutteli terveellisesti ennen epäterveellisiä, mutta niin hyviä kuppikakkuja.

Team Finland. Yksi kaikkien kuppikakkujen ja kaikki yhden kuppikakun puolesta!

Tietenkin jokaisesta myös piti ottaa erillinen kuppikakun syöntikuva, koska niitä vain ei voi syödä nätisti millään! Jännä miten noin söpö leivos voi olla niin vaikeeta syötävää.

Herkuttelun jälkeen lähdettiin herkuttelemaan lisää ja mentiin saksalaisten kanssa pitsalle. Aluksi istuttiin ulkona, mutta sitten tuli jäätävä sadekuuro ja jouduttiin ahtautumaan sisään. Onneksi ei jouduttu kauaa odottamaan ennen kuin iso pöytä vapautui. Pitsa oli muuten sairaan hyvää, mutta se oli myöskin aika lähellä Suomen hintaluokkaa.

Ruuan jälkeen oli kaikilla hyvä ja täysi olo

Herkkujen syömisen jälkeen meidän ystävänpäivään kuului karaoke. Mentiin Dylansiin lauleskeleen. Sielä suurinosa porukasta oli valkoista, mikä oli aika kummallista, mutta joillekkin juteltuani tulin siihen tulokseen, että se vain on Windhoekin sellasia mestoja minne valkoihoiset paikalliset tykkäävät kokoontua.

Karaokebaarin tyttöjen vessassa oli muistutus miten kuuluu käyttäytyä.

En sitten tiedä käyttäydyttiinkö asianmukaisesti, vaiko ei !Tässä Nicholen (California) kanssa näytettiin tanssimuuveja

Laulaessa viimeistään menetettiin kaikki käyttäytymisetiketit. Tottakai Namibiassa ollessa piti heti laulaa Lion sleeps tonight. Siitäpä tuo tämän päivän musiikkivalintakin on peräisin. Hauskaa oli ja onneksi toi laulu ei ollut ylipitkä. Muitakin sensaatiomaisia lauluesityksiä meidän esittämänä saatiin kuulla, mutta jääköön ne nyt salaisuudeksi.

Treeniä, treeniä.

Jari näytti meidän 16 000km matkan kotiin

Nyt on ihan oikeestikki jo lusittu parit tunnit, tänään jopa mikään meidän valitsemista tunneista ei ollut peruttu! Event managementin opettaja otti yllättävän hyvin sen, että jouduttiin lähteen kesken luennon Supervisory management luennolle, jonka opettaja oli alkuviikon ollut kipeenä. Onneksi jatkossa meidän ei tarvitse lähtee kesken tunnin sieltä, koska supervisory managementin kurssimateriaalit tulee Moodleen (joo, ne käyttää sitä täälläkin!) joten me voidaan aina skipata se tunti ja kattoo asiat netistä. Tai Jari voi kertoa meille josko tunnilla tapahtui jotain järisyttävää, koska sillä ei mene mikään sen kanssa päällekkäin.

Ollaan myös Anniinan kanssa mietitty, että otettais markkinoinnin kurssi täällä. Suomessa ollaan käyty siitä puolet ja saatu 2 opintopistettäkin, mutta kun kaikki muut kurssit menee päällekkäin eikä hirveesti tekisi mieli alkaa opiskelemaan mitään kieliä. Jos ei saada markkinointia niin mä sitten menen espanjan tunneille ja Anniina saa päättää saksan, ranskan, espanjan ja portugalin väliltä. Itse kun olen jo käynyt saksan kurssit Tamkissa niin en voi sitä ainakaan valita.

Jari ja Anniina matkalla ostoskeskuksesta koululle. (Saatiin tollaset reput koululta, joka on Jarin selässä)

Kauppakeskuksessa on yksi mun lemppareimmista Aussikaupoista!!!!! + sata huutomerkkiä!!!!!

Koulupäivät alkaa meillä lähes aina aika myöhään maanantain 7.30 lukuun ottamatta, joten saadaan nukkuakkin ihan kivasti. Tosin täällä melkein automaattisesti tulee herättyä kasin aikoihin. Koulupäivät loppuu muina päivinä paitsi torstaina ennen lounasta, mikä on tosi kiva juttu niin ehtii iltaisin tehdä mitä huvittaa. Tosin jos joudutaan ottamaan joku kieli niin niitä on kaksi kertaa viikossa 17-18. Ollaan tässä parina päivänä käyty ostarissa ennen lounasaikaa. Se tuntuu olevan vähän turhankin lähellä, koska rahaa ei olisi mitä kuluttaa.

Uudet lenkkarit pääsi heti testiin

Flunssälääkkeetkin on sävysävyyn lenkkarien kanssa!

Kuitenkin jotain pakollisia juttuja on täytynyt ostaa, kuten lääkkeitä ja liikuntavarusteita. Mun uudet lenkkarit oli alessa ja sain ne alle 15€:lla!!!  Muut ottivat 4kk salikortin, joka maksoi n.35€/kk. Mä päätin säästää ne rahat ja urheilla itsenäisesti sillä välin kun muut ovat salilla. Vaikka oonkin ollut tässä viikonlopusta lähtien flunssassa niin en jaksa vaan maata koko aikaa, koska en ole enää NIIN kipeä. Nappia naamaan ja lenkille oli eilisen motto. Kävelin muiden mukana jonku puolitoista kilometriä lähelle niiden salia ja sitten juoksin intervallia takaisin hostellille. Tuntuu meinaan pikkusen erilaiselta lenkkeily täällä 1660m korkeudessa kuin Suomessa! Windhoek on siis ylängöllä ja happi on täällä harvemmassa kuin normaalisti maan kamaralla. Niin älkääkä kuvitelkokkaan, että täällä olisi tasaista! Kuvat edes eivät kerro mäkien jyrkkyyttä kunnolla, mutta koittakaapas katsella noita vuoria, jotka meitä ympäröivät. Tää on paljolti ylös-alas-ylös-alas matkaamista.

Lenkin jälkeen mun treeniin kuului vielä 30krt uima-altaan päästä päähän vetäminen rintauinnilla ja venyttely. Muut nostaa painoja salilla, jonka saunasta ne nauttii niin mä nautin ulko-ilmasta ja muuttelen harjoituksia mieleni mukaan. Jonain päivänä vatsa ja selkälihaksia toisina jotain muuta. Olen siis todellakin iloinen siitä etten mene sisätiloihin treenaamaan, mieluiten nautin auringosta ja uima-altaasta treenatessani. Painona mulla käsilihasten teossa toimii tällä hetkellä 750ml vesipullo. On kyllä käynyt mielessä katsella kaupasta halpoja painoja, mutta josko sitä vaan siiryis isompiin vesipulloihin...

Ihan perus kouluruokaa (alle 3€ + vesi 1€), meidän koulun ravintolassa taas popsimassa.

Treenaamisen lisäksi syödään hyvin. Mä kielsin tänään itseltäni jälkiruuat. Saan syödä vain yhden viikossa, koska eihän tästä laihdutuksen yrittämisestä tule muuten yhtään mitään, kun ruoka-annoksetkin on muutenkin jo ravintolatasoa. Olen myös kieltänyt itseltäni sokerilliset limpparit. Viikonloppuisin on lupa lipsua ja sunnuntai on päivä, jolloin herkuttelen yhdellä nutellaleivällä. Mielenkiintoinen tämä ruokavalio täällä! Anniina tosin on kuumuuden vuoksi paastolla tai jotain, koska sillä ei muka ole oikeen koskaan nälkä ja siitä onkin tullut meidän missio saada Anniina syömään edes yksi oikea ateria päivässä.

Kerrankin pääsin syömään jotkut muut kuin kouluvaatteet päällä. Koulumatkalta tämäkin kuva

Ollaan aika hyvin sopeuduttu nyt elämään täällä hostellissa, mitä nyt ainakin mua jotkut saksalaiset ärsyttävätkin... Namibiassa asuminen muutenkaan ei ole turhan erikoista, joten mitään hirveetä kulttuurishokkia ei varmaan ole tulossa. Täältä saa oikeastaan kaikkea mitä saisi Suomestakin. Paitsi tietenkin salmiakkia ja fazerin suklaata, mutta ne ei mua haittaa. Mynthonia tosin tekisi mieli ja tummaa leipääkin saa ilmeisesti täältä jostain saksalaisesta Spar:sta, mutta eipä olla etsitty sitä vielä. Säästän muutenkin omia ruisleipänappeja hätätilanteita varten.

Hostellin piha, joka näkyy soittaessa ovikelloa. Etupihan puoli, mutta me hengaillaan aina takana.