Varattiin siis meijän lentoajelu sieltä turisti-infosta. Hintaan sisälty se, että ne tuli hakeen meijät meijän lodgelta. Sovittiin, että meidät haetaan klo 15.30. Meillä oli Ellin kanssa siinä vähän kiirusta (mm. koska kamera kastu putouksilla ja lakkas toimimasta ja sitä piti kuivatella auringossa. HUH! Onneks se alko sit toimia taas) ja ei oltu valmiita ihan tasan tarkkaan vielä puolelta, mutta aateltiin ettei se haittaa, koska täälä kaikki on aina myöhässä. Poikkeuksetta. Paitsi nyt. Siinä kun lähettiin respan suuntaan venaileen kyytiä niin vastaan tuli respantäti ja sano että meitä odotellaan jo. Hups.
Kun päästiin perille helikopteripaikkaan, meitä vastassa oli heti pari miestä videokameroitten kanssa. Meijän "tiimiin" eli samaan kopteriin oli tulossa myös hollantilainen pariskunta. Siinä meitä sitten kuvattiin koko ajan ennen lentoo. Kuvattiin myös siis siinä vaiheessa, kun kaikkien piti mennä vaa'alle. Ihanaa. Siinä oli kyllä kaikilla ihanat ilmeet. Kohta sitten päästiin jo nouseen kopteriin ja vastoin kaikkia odotuksia, me ei saatu sellasia hienoja kuulokesettejä mitä kaikilla aina helikoptereissa on. Niitä olis kyllä tarvittu, koska kun lennettiin, meteli oli ihan kauhee. Se ei kuitenkaan haitannu kauheesti, koska maisemat oli niin upeet. Ylhäältä oli hauska kattella jo tuttuja paikkoja, esim. mistä aina kävellään ja missä on benjihyppypaikka. Lentohan kesti sen huimat 12-13 minuuttia. Yllättävää kyllä, se ei oo liian lyhyt aika. Koska putousten alue ei oo niin iso, niin lähinnä siinä kierrellään kaheksikkoo paikallaan ja on hyvää aikaa ottaa kuvia. Niitä me otettiinki paljon. Meillä oli mukana kolme kameraa ja kaikkia niitä tarvittiin, koska kahdesta loppui muistikortilta tila kesken lennon.
Kun laskeuduttiin, oli videokameramiehet taas heti vastassa. Syykin tähän selvis. Mentiin siis seuraavaks telkkarihuoneeseen, jossa meille näytettiin DVD meijän helikopterikokemuksesta. Siinä siis näky meitä ennen lentoo, sit välissä oli jotain arkistokuvaa putouksista ja sit taas näky meitä lennon jälkeen. Oli siis huippuleffa. Sen ois siis saanu ostaa itelleen, hintaa en ihan varmaks muista, mut n. 25 US$. Ei ihan ostettu. Myynnissä oli myös iso kasa valokuvia meistä ennen ja jälkeen lennon, kaikki kauheita ja hinta n. 15 US$. Ei ihan ostettu. Meijän tiimin toinen puoli, eli se hollantilaispariskunta, osti kuitenkin ne kuvat ja kysy sitten kuiskaten meijän sähköpostiosotteita, että voi lähettää ne kuvat meillekkin. Kauheen ystävällistä, mutta mua ei haittais vaikken näkis niitä kuvia enää ikinä (tiedoksi siis et poltin itteni, varsinkin nenäni, hyvin pahasti edellisenä päivänä).
Sitten oli kaikki äksöni ohitte ja se pariskunta lähti siitä oman kuskinsa kanssa pois. Me Ellin kaa seistiin siinä aikamme ja ihmeteltiin, että mikä on kun ei meitä kukaan hae. Vähän ajan päästä mentiin istuun ja katteltiin kun tyhjälle helikopterin laskeutumispaikalle tuli paljon springbokkeja. Aika vaan kulu ja aateltiin, että ehkä me ei saadakkaan kyytiä takasin, koska ei ostettu kuvia eikä DVD:tä. Puhuttiin sitten jo myös, että onpa aika törkeetä kun on kyyti sinne, mut kukaan ei viä takas, tai tuu edes kysymään päästäänkö jollain takas. Jonku puolentunnin venailun jälkeen huomattiin, et meidän kuski istu sielä autossa lukemassa lehtee ja odottamassa meitä. Hups. Ei se kuitenkaan vaikuttanu kauheen ärsyyntyneeltä kun sitte lopulta suvaittiin mennä sinne autolle. Hyvä niin.
Kun päästiin takasin lodgelle, niin lähettiin vielä ulos syömään porukalla. Loppu. Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti