1-2-3-4-5-Benjii!

Day 3 Putouksilla alkoi kun mentiin heti aamusta benjihyppy paikkaan, jottei edellisen päivän "myöhästyminen" toistuisi ja tällä kertaa kävikin niin hyvä tuuri, että kaverukset saivat hyppyajat todella pienellä odotteluajalla, ettei edes se jännitys ehtinyt iskemään aikaan Elliin. Sillä kun oli kameran muistikortti täynnä ja kun jalkoja sidottiin kiinni se poisteli vimmatusti vanhoja kuvia kamerasta, jotta voisi myös itse kuvata hyppynsä. Mehän oltiin Anniinan kanssa sillan toisessa reunassa kameroiden kanssa sekä video- että valokuvaamassa hyppyjä, mutta Anniinan ottamista videoista ei tainnut tulla ihan mitään laatukamaa ja mun ottamista kuvistakin osa on heilahtaneita. Onneksi 50US$ maksoi ammattilaisten ottamat kuvat ja DVD, jonka Elli sitten itselleen ostikin. Pojat tyytyivät meidän räpsimiin otoksiin. Niin ja itse benji hyppyhän maksoi 130US$ ja se oli 111m korkea. Huh! Ei olis itellä ollu kyllä rahaa eikä uskallusta moiseen.

Hyppääjät numeroitu ja valmiina lähtöön. Ellin piti hypätä toisena, mutta se laitettiinkin ekaksi narun jatkeeksi. Hahaa!

Elli roikkumassa ja siinä odotteleekin jo mies sen noutamista takaisin ylös. Vähän eri tapa kuin nostokurjesta hypätessä.

Kimmo lentää

Jartsa lensi sateenkaaren läpi, mutta kuvissa se on hiukan kaukaa ja heilahtanut. 

Hypystä sai tietenkin myös todistukset. Tosin ne taisi vähän kastua kun mentiin putouksille.

Kun hypyt oli hypitty ja kolat kilistelty hyppyjen jälkifiiliksissä lähdettiin Victorian putouksien puistoon Zimbabwen puolelle käveleen ja nauttiin maisemista. 30US$ on aika suolanen sisäänpääsy puistoalueesta, jonka leveys on joku alle pari kilometriä, mutta onhan ne maisemat tietenkin sen arvoisia! Tytöillä oli pikkunen hoppu, koska niillä oli ohjelmaa myöhemmin (josta koitan pakottaa Anniinan kirjottaan huomenna jotain. Edes yhden lauseen!) ja mä kiertelin poikien kanssa alueen rauhallisemmin tallustellen ja välillä hullutellen. Kimmo toimi kuvaanaja ja Jarsan kanssa saatiin poseerata useissa kuvissa. Niistäkin varmaan lisää myöhemmin.

Näyttää kuin poseeraisin jonku maalatun kankaan edessä, mutta on ne oikeesti putoukset sielä takana!!!

Tota ei oikeen tajua kuin tuola käymällä sadekaudella miten paljon sitä vettä oikein on!

Mun mielestä otin Kimmon kameralla ylisuloisen kuvan isästä ja pojasta. Lapset on niin ihania varsinkin täällä!

Putousten loppua ei edes näe, kun vesihöyryä on niin paljon tuola rotkossa.

Näin myös Pantterin ja Apinan. Meillä tosiaan oli aikaa ja käytettiin se hyväksemme kauniissa maisemissa.

Tosta näkee miten se vesihöyry nousee kuilusta. Kastuttiin ihan täysin putousten katselupaikkojen loppupäässä!

Tälläsiä polkuja kulki katselupaikasta seuraavaan. Niitä kohtia tais olla 16 jos en aivan väärin muista.

Taas joku antiloopin ja bambin sukulainen, jonka nimeä en millään muista! Tätä en ole syönyt!

Pumba! Pari tollasta juoksi ihan meidän vierestä. Kuvaajana olisin toki ollut parempi, tästäkin lisää myöhemmin. hihii!

Aaseja asusteli meidän Adventure Lodgen (katso kyltti) lähellä. Näistäkin varmasti lisää myöhemmin.

Meidän lodgella oli kivat hengailupaikat huoneiden edessä, tossa tuli istuttua joka ilta!

Mulla oli kivat henkivartijat seuranani, joiden perässä sain juosta koko reissun.

Tulikin aikamoinen kuvateksti painotteinen postaus taas vaihteeksi, mutta en jaksanut keskittyä enää paremmin, eikä asiaakaan ollut. Unohdin ihan päivällä kirjottaa mitään... Josko sitten saisin sen Anniinan kertoon loppupäivästä enemmän, koska kello tähän kuvaan mennessä oli about puoli viis.

En jostain syystä ole tottunut tähän uuteen aikaeroon. Nyt siis Namibiassa on aika kaksi tuntia vähemmän kuin suomessa. Kello on tällä hetkellä 21.19 ja ajattelin mennä nukkumaan, kun mun sisäinen kello on kai Suomen ajassa tai jotain. 

Walking, walking, walking

Toinen päivä Victorian putouksilla alkoi kasin maissa suihkuun menemisellä. Poikien kanssa hengailtiin uima-altaalla kun odoteltiin tyttöjä aamupalalle ja käytiin jopa uimassa Jartsan kanssa. Kimbe ei ollut pakannut uimakamppeitaan mukaan, siinähän se sitten sai maata muurahaisia vilisevässä aurinkotuolissa. Oikeestaan pojat oli fiksuja eikä käyttäny pehmusteita aurinkotuoleissaan ja mä joudun pulahtaan uudemmankin kerran altaaseen, koska olin täynnä muurahaisia. Ne pikku pirulaiset ei meinannu lähtee ihosta edes uidessa, saatika sitten pyyhkeestä! Onneksi ne ei purru.

Aamupala kuului Adventure lodgen hintaan. Mitään seisovaa pöytää ei ollut vaan sieltä sai muutamasta vaihtoehdosta tilata haluamansa aamiaisen ja me kaikki päädyttiin joka aamu English Breakfastiin, joka oli tosi hyvää. Kerrankin jopa Anniina tykkäs siinä olleesta makkarasta, mutta ensimmäisen aamun jälkeen niitä ei saatukaan, vaan saatiin extra pekonia, mikä on mun ultimate suosikkia!

Jokapaikassa oli erilaisten paalujen päällä kummallisia patsaita. Jännä tapa koristella pihamaa.

Aamupalan jälkeen lähdettiin käveleen isoa puuta katsomaan. Matkan varrella käytiin vielä turisti infossa. Pojat maksoi niiden benji hypyt ja kyseltiin vähän reittiä. Kerran meinattiin eksyä kävelymatkalla, mutta pysäytettiin yksi pyöräilijä ja kysyttiin tietä. Matkan varrella oli siis yksi ainut risteys, josta ei tiedetty mihin mennä!

Kimmo: Näyttäkää miten iso on Big Tree!

Elli ei meinannut koko kropallaan pystyä kuvaileen miten iso se puu oli, mutta Anniinan mielestä se oli aika pieni.

Team Finland ja jäätävän kokoinen puu

Perille päästyä kuvailtiin siinä hetki ja yksi autolla matkannut turisti otti myös meidän porukasta kuvan. Ainut kuva muuten meidän Suomi tiimistä, mikä meillä on! Puu todellakin oli valtava ja sen sivulla istuskeli pari poliisia varmaan katsomassa ettei kukaan mene ja kiipeile tai kaiverra puuhun mitään. Siinä tosin oli paljon erinäisiä kaiverruksia jo ennestään, jotka olivat mun silmääni ihan kauniita.

Jännitettiin tulosko krokotiili syömään meidät ja koitettiin edetä hitaasti rantaa, kunnes Elli tuli ja lampsi sinne ilman minkääntasoista pelkoa! 

Sielä käveltiin ja autoja tuli aina silloin tällöin vastaan, koska yleensä ottaen ilmeisesti kaikki käy autolla katsomassa tuon ison puun. Ihan ehkä myös siksi, että ollaan kansallispuisto/luonnonsuojelualueella ja tuola kävely piti tehdä omalla vastuulla. Sitten yksi auto pysähtyi meidän viereen ja me luultiin, että se valittaisi jotain siitä, että ollaan sielä jalkasin liikkeellä. Auton ikkuna aukesi ja mies kysyi (englanniksi tietenkin) "Oletteko huomanneet tuota elefanttia teidän takana?" Oltiin kaikki ku puulla päähän lyötyjä, koska ei tosiaan oltu huomattu ja sielähän se tepsutteli! Juuri hetkeä aiemmin oltiin vitsailtu siitä, että tien varressa ollut elefantin sontakasa olisi ollut tuore. Auto ajeli norsun ohi ja sitten vielä toinen norsu juoksi pusikosta tämän ensimmäisen perään. Ilmeisesti on suhteellisen harvinaista ja vaarallista törmätä tollee jalkasin norsuihin, mutta meidän onneksemme se käveli meidän takana eikä edessä.

Puiston varoituskyltti. "Walking at your own risk"

Kivoja punapersepaviaaneja palloili vähän kaikkialla, yksi melkein hyppäs Anniinan syliin.

Suojatiestä varoittava merkki näyttää ihan joltain hiihtäjältä

Colaa lasipullosta

Elefantti elämyksen jälkeen käveltiin "ei-kenenkään-maalle" Victorian putouksien sillalle, missä Poikien ja Ellin piti hypätä benji hyppy, mutta jonoa oli kuitenkin aivan liikaa ja vasta kahdelta otettiin jonoon lisää hyppääjiä niin ei voitu jäädä odottelemaan, kun piti vielä syödäkkin ennen meidän illaksi varaamaa sunset cruisea. Nautittiin kuitenkin hetki maisemista ja lepäiltiin pitkän kävelymatkan jälkeen.

Sambezi river putousten jälkeen. Kuvassa näkyvästä vaijerista voi tehdä Bridge sliden, joka maksoi "vain" 35US$

Sambian puolella siltaa oleva kahvila, josta Benjihyppy varataan.

Kimbestä oli kivat hyppykuvat tältä kohtaa, niistä jossain myöhemmässä postauksessa lisää.

Löydettiin ihan hyvä kuvauspaikka Benjille ja olihan sielä mukava sateenkaarikin!

Ravintolassa sai ennen ruokaa napostella poppareita ja pähkinöitä. Nam.

Ruoka tarjoiltiin tollasista lämpimistä ruukuista ja lautasetkin oli oikeesti kuumat. Kyllä kelpas!

Mentiin Mama Africa -nimiseen paikkaan syömään. Kysyttiin, mitä ruokaa saa tunnissa (koska täällä päin ollaan vähän hitaita), koska meillä oli jo suhteellisen kova kiire saada napamme täyteen ja ittemme fiksun näköisiksi ennen Cruisea. Ruoka taidettiin vetää aika tasan siinä tunnissa ja aikaa meidän noutamiseen Lodgesta taisi olla enää vartti kun lähdettiin. Tytöt otti taksin. Mäkin meinasin aluksi, mutta kesti niin kauan saada taksia, joten päätinkin juosta pojat kiinni ja Lodgella oltiin paria minuuttia myöhemmin kuin tytöt. Aikaa lähtöön oli tällöin 5 min ja onneksi meidän noutaja oli vähän myöhässäkin,vaikka me oltiin suhteellisen ajalleen valmiita! Erityisesti tytöiltä tollanen pikalaittautuminen oli todella hieno suoritus!

No, Hei noi lihakset. MORJES!

Päädyttiin todella todella upeelle Lodgelle ihan joen rantaan, jossa oli paikallinen tanssi-musiikki porukka viihdyttämässä meidän lähtön odottelua ja Lodgen asukkaita. Se paikka olis ihan täydellinen vaikka häiden pitämiseen. Harmi ettei kyetty hengaileen sielä kauempaa.

Niin ja aikaisemmin en maininnutkaan, että tämän risteilyn hintaan kuuluivat myös juomat. Terve, Rommikola!   Hintaa auringonlasku risteilyllä oli 45US$ eli ihan halpaa lystiä se ei ollut, mutta voin luvata että sen arvoista, me nähtiin VIRTAHEPOJA, pieni krokotiili, joku antiloopin sukulainen ja norsuja. Niin ja olihan se auringonlaskukin ihan kiva, mutta keskityin kyllä myös juomaan koko rahan edestä.

Oikea tarkoitus risteilylle. "Mitä enemmän juot, sitä enemmän näet eläimiä" ja minähän join, tosin näin samanverran kuin kaikki muutkin, eli eikö tässä mennyt joku silti pieleen?

Ne hengaili suu auki paljon!

Virtahevothan ovat kasvissyöjiä, mutta ne ovat silti Afrikan vaarallisimpia eläimiä. Kun tollanen tuntee olonsa uhatuksi ne ei pelkää käydä kiinni. Virtahevot tappavat enemmän ihmisiä esim leijonat ja krokotiilit. Krokot saa olla iloisia virtahepojen läsnä olosta, koska jos ne tappaa jonkun niin ne ei syö sitä. Jää siis krokoille lojumaan enemmän "pikaruokaa". Virtahevot ei myöskään oikeestaan osaa uida, vaikka ne vedessä hengaileekin. Ne kulkee eteenpäin veden pohjassa kävellen! Ne voi olla hengittämättä jopa 6 minuuttia! Virtahevot on yksiä mun ihan lempparieläimiä pingviinien lisäksi.

Katsokaa mun hampaita! Toinen kaverikin kuikuilee taustalla.

Onneksi oli tälläisiä ihmisiä mukana, jotka oli jaksanut kantaa hyvät kamerat messiin! Kiitos Kimmo ja Elisa kuvista!

Aurinko alkoi laskeen ja se voi pojat se oli kirkas!

Ronsu <3 Oikeestaan kaikki eläimet on mun lemppareita...

Käsikoru tässä oikeesti on esittelyssä. Sielä taustalla on myös kuvauspossu vielä tallessa. Yhyy, missähän se on!

Mini Kroko. Kimmo oli vähä pettyny ettei nähty isoo, kun se ei ole vielä sellasta nähnyt.

Tästä toivottavasti saa vähä osviittaa minkä tyylisellä lautalla seilattiin. Olis voinu vaikka kroko napata jalan tai jotai.

Ja se auringonlasku. Toi taivas oli kyllä ylikaunis!

Nää ei halunnu juoda liikaa, kun seuraavana päivänä oli Benji, mutta tottakai hintaan kuuluva valkkari maistui!

Tossa reunassa näkyy samantyylinen paatti kuin millä me oltiin. Niitäkin oli ja paljon!

Reissun jälkeen meidät kiidätettiin takaisin Lodgelle. Sielä oli jotku jännät sunnuntaibileet menossa ja mentiin tietenkin messiin. Mulle vaan tuli jäätävä kramppi alaselkään ja sen kourissa koitinkin käveleskellä ja venkoilla melkein koko loppuillan. Tanssiakkin saatiin jos haluttiin. Kuitenkin, koska takaisin Lodgella oltiin jo seiskan aikaan ja siitä siirryttiin bilettään niin nukkumaan mentiin kuitenkin taas joskus 11-12 aikaan. Aika rajua bailaamista sanon minä!

Namibia - Sambia - Zimbabwe

Pakkohan niistä putouksistakin sitten on varmaan kirjottaa, vaikka kuinka laiskottais! Pakko jakaa tota reissua eri osioihin, joten nyt koko loppuviikon lupaan ja vannon tehdä postauksia matkasta ja koitan myös pakottaa Anniinan kirjottaan jotain, koska tää on myös sen blogi ;)

Matka siis aloitettiin nousemalla Intercape -bussiin Windhoekista perjantaina iltapäivällä. Edessä oli yön yli kestävä reissu ja vaikka telkkarista tuli jotain ohjelmia niin ne ei paljon lämmittäneet, kun äänet oli niin hiljasella eikä tekstityksistä ollut tietoakaan. Myös kylmyys vaivasi, kun aircon puhalsi niin lujaa, mutta ei se mitään. Koitin bongailla eläimiä ja näinkin muutamia erilaisia antiloopin sukulaisia ja pumbia! Musiikkia kuunnellessa aika kului kaikista eniten ja mun ipod pauhas koko yön niin, että akku olikin jo finito. Hyvä kuitenkin niin, koska istuin yhden mustan maijan vieressä enkä halunnut hirveesti huudella siitä ylikään tytöille saatika pojille jotka istuivat vähän taaempana.

Pitkällä bussimatkalla täysin vieraan ihmisen vieressä on vaikee löytää hyvää asentoa. Huh. Onneksi selvisin!

Aamulla tytöt oli heräilly auringonnousun aikoihin ja Elli oli näpsässyt oikein mukavia kuvia. Mä en tota kauneutta nähnyt kun koisin niin myöhään kuin pystyin (eli about seiskaan) ja sitten sopivasti pian saavuttiinkin jo Katima Muliloon, missä oli pieni tauko ja meidän kaverikin oli tullut moikkaamaan meitä ennen loppumatkaa. Me raukat luultiin, että Katimasta Livingstoneen olis enää parin tunnin matka, mutta matka oli pitkä ja kuoppainen ja bussin toisen puolen takarenkaan jarru meinas jumittaa kiinni, mikä aiheutti vähän vaikeuksia matkaan kun aina piti ensin peruuttaa hetken matkaa ennen kuin päästiin eteenpäin! Lopulta kuitenkin päästiin Livingstoneen ja sieltä vielä Sambian puolen rajalle Victorian putouksille.

Aamulla huomasin harmikseni tiputtaneeni Pringlesini lattialle nukkuessani. Voi itku!

Sambezi joki ylitettiin Heti Sambian ja Namibian rajanylityksen jälkeen. Ei näkynyt virtahepoja :(

Ensimmäinen näköala bussista Victorian putouksille. Oltiin NIIN fiiliksissä!

Voiko olla sulosempaa kuin banaaneja popsiva apina?

Reippaat matkustajat yli 22 tai 24 tunnin (en muista) matkan jälkeen valmiina käveleen rajan yli Zimbabween.

Täyttämässä viisumilappusia rajalla. 

Rajojen ylittely ei tosiaan tullut halvaksi. Namibiasta Sambiaan maksettiin kaksi kulkua, mikä oli 80US$, tässä vaiheessa alkoi jo hirvittää mitä viisumi tulisi Sambian ja Zimbabwen välillä maksamaan. Raja-aseman seinässä luki sen olevan 55US$, mutta meidän onneksemme saatiinkin viisumi 30US$! En sitten tiedä olinko tullimiehen mielestä niin kaunis, että se antoi meille kaikille alea vai mikä oli syynä! Zimbabween otettiin vaan yksi viisumi muutamaksi päiväksi, koska vaikka aijottiin kulkea Victorian putouksilla "ei-kenenkään-maalla" niin sinne pääsee kulkemaan rajattomasti, kunhan ottaa raja-asemalla lapun montako on menossa sillalle kävelemään ja passia piti kuljettaa mukana koko ajan, että pääsi sieltä pois.

Victorian putousten silta "ei-kenenkään-maalla"

Väsynyt turistipose ensimmäiseltä kunnolliselta näköalalta putouksille

Jartsa raukka oli pihi ja tilasi pelkän hampparin. Se näytti vähän köyhältä yksinään pienellä lautasella!

Ekana päivänä oltiin niin väsyneitä reissaamisesta ettei jaksettu kuin kipaista kaupassa ja varaamassa sunset cruise seuraavalle päivälle. Syötiinkin jopa meidän majapaikassa Adventure Lodgessa, jossa sai ihan hyviä hamppareita, joskin ne ei olleet järin suuria ja tähän mennessä parhaita ranskiksia koko reissulla! Illalla vetästiin parit oluset ja mentiin nukkumaan ajoissa. Harvemmin sitä on lomalla ollessa menty nukkuun 10-11 aikoihin, mutta me harrastettiin tuola sitä ihan kunnolla. Eihän sille voi mitään kun seiskalta on jo täysin pimeää ja pitkän matkustuksen ja bussissa nukkumisen jälkeen oikeita sänkyjä nähdessään kaikki vain simahti.