Katutura

Nyt on kyllä luvassa niin kuvapainoitteinen postaus taas, että oksat pois, mutta tätä ei voi selittää sanoilla. Ei oikeastaan edes nää kuvat kerro koko totuutta. Koitan kuitenkin pysyä mahdollisimman paljon kuvateksteissä, koska tästä nyt tulee kuvien paljouden vuoksi pitkä juttu.

Tytöt ja Jartsa poseeraa meidän hienon kulkupelin äärellä

Lähdettiin lauantaina Katuturaan meidän hostellilla asuvan Pandun kanssa "retkelle". Maksettiin tästä lystistä alle 20€, mikä ei kyllä ollut paha summa siitä mitä nähtiin ja kuultiin. Ilman opasta ja autoo en kyllä tonne muutaman kilometrin päähän tästä meidän asuinalueesta lähtisikkään, se ei ole varsinkaan yöaikaan yhtään turvallista seutua, mutta sielä asuu todella suuri osa Windhoekin asukkaista. Kuulemma nykyään täällä on jo lähemmäs jos ei yli 300 000 asukastakin, mutta Katuturan väestöä ei vaan lasketa ihan samaan tahtiin kuin muita kaupungissa asuvia tyyppejä. Todellista slummialuetta siis.

Luulin ensimmäisen telttakylän nähtyäni, että paikka olis tollasta. Ei ihan ollut, vaikka noinkin asuu paljo väkee

Suurinpiirtein tollasena valkeni todellisuus. Ajeltiin tosi pitkä pätkä peltihökkeleiden ympäröimänä. En haluis asua tuola!

Alue oli todella mäkistä ja karua. Edes vesi ei imeydy tohon kuivaan maahan hyvin.

Alue jatku silmän kantamattomiin. Koko paikkaa ei ees kierretty ja silti nähtiin PALJON!

Teiden varsilla oli myyntikojuja joissa myyntiin mm. hedelmiä ja grillattua lihaa. Kylmäsäilytyksestä ei tietookaan.

Ei olis kiva jos oma "koti" olis tuola ylhäällä, miten sen ees löytäisi! 

Autokanta oli kuitenkin suhteellisen uutta ja hyvälaatuista, ruostetta ei näkynyt kuin meidän wolkkarissa.

Parturiliikkeitä näky aika paljon, tuntui olevan yleinen ammatti tienvarsilla.

Paikalliset pelailemassa jalkapalloa. Kuvien laatu ei ole mitään parasta, kun hävetti yleensäkkin olla valkoinen ja kulkea autolla tuola ympäriinsä kuvailemassa ja ihmettelemässä, mutta kuitenkin hyvä mieli siitä, että itsekkin lahjoittaa kuukausittain edes pienen summan hyväntekeväisyyteen. Ja nää ihmisethän on periaattees "hyväosaisia" köyhiä.

Viemäröintijärjestelmää ei ole, joten uskotte varmaan sen hajun joissain kohtia. Varsinkin ällöttävää sateiden aikaan, kun kyykkypaskat lähtee meneen veden mukana ympäriinsä. Tässä kuvassa oleva hökkeli on paikallinen pissavessa.

Vettäkin alueelta löytyy. Windhoekin vesi on kierrätettyä ja se tulee suurimmaksi osaksi tosta järvestä, joten ei ihme, että vesi tyttöjen mielestä maistuu ihan järvivedelle. Toi järvi on niin likainen ettei sen kaloja voi ilmeisesti syödä, joten jännä miten ne onnistuukin puhdistamaan sen veden juomakelpoiseksi. Eikä mulla ainakaa oo menny siitä maha sekasin!

Poikettiin jossain hyväntekeväisyys paikassa, jonka nimeä en nyt millään muista. Ostettiin matkamuistomyymälästä jotain käsintehtyjä tuotteita, joista rahat menevät suoraan käsityöläisille. Tuola voi myös majoitua ja sielä oli ravintolakin.

Paikalliset kokoontuvat tonne rannalle joka päivä juhlimaan. Meteli oli sen mukainen, että oli kovat bileet päivälläkin.

Maisema järvellä oli aika kaunista katseltavaa, vaikka vesi olikin ällöttävän vihreää.

Team Finland Turisteina

Kasvillisuus näytti aika paljon vehreämmältä kastellulla alueella kuin luonnonmukaisella rannalla.

Ylhäällä ravintola ja matkamuistomyymälä.

Matkamuistoja, Kaikki oli tosi kauniita ja värikkäitä

Matkamuistomyymälän seinät oli maalattu tosi kauniisti

Meidän jatkaessa matkaa kohti suosittua Evelyn streetiä alkoi tulla sateinen keli ja sateen tullessa tiet heti Suomen mittakaavassa tulvivatkin. Täällä kuskit eivät välittäneet siitä mitään. Kuuro oli kova, mutta meni onneksi nopeasti ohi!

Retken loppuhuipennukseksi mentiin torille maistelemaan Kapanaa, eli grillattua nautaa, jota syödään pieneksi palasteltuna tulisten mausteiden kera. Tuola paikalliset käyvät helpottavansa krapulaansa. Paikka on auki joka päivä, mikä kertoo paikallisten alkoholisoitumisen tasosta. Kuvata ei oikeen uskaltanut, kun muutenkin jo hävetti olla valkoinen ja rikas. Tämä paikka oli Katururan paremmalla alueella, joten sitä ympäröi jo ihan oikeen näköisiä taloja.

Meidän grillimestari antoi mulle luvan ottaa siitä kuvan. Toi ruoka oli kyllä herkkua, vaikka se ei ehkä siltä näytäkkään.

Sellainen retki. Ei iha heti täällä kaupungin läheisyydessä asuessa tulisi mieleen miten lähellä huonompi osaisia ihmisiä meistä asuukaan, koska meidän perus elämä täällä ei ole paljon sen kummempaa kuin Suomessakaan, jos ei lasketa sitä, että täällä on kuuma ja, että meillä on uima-allas. Meidän elämä täällä tuntuu nyt varsinaiselta luksukselta, vaikka asutaankin jaetuissa huoneissa! Tollasia paikkoja näkiessä tulee kyllä huono mieli itselle, kun on niin itsekäs eikä anna enempää omasta hyvästään.

Tuudittauduttiin siihen ajatukseen, että noi ei tiedä paremmasta ja lapsetkin sielä näyttivät niin onnellisilta. Kukaan ei luultavimmin tuola näe nälkää vaan kaikki perusasiat ovat oikeastaan hyvin, vaikka viemäröinti puuttuukin. Puhdasta vettä löytyy, mikä takaa ihmisille paremmat oltavat. Onneksi. En tiedä uskaltaako sitä edes mennä alueille missä asiat ovat vielä huonommin. Vaikka pakkohan sitä mennä on törkeenä turistina katsomaan, jos sellainen mahdollisuus avautuu.