Hostel2

Sitten niihin hyviin asioihin tässä hostellissa:

Ihan ensimmäiseksi täytyy mainita, että tää on varmaan kaikista halvin koko Windhoekissa. Meillä maksaa yksi yö about 5€ ja muualla ei tosiaan tarjota huonetta, vettä, sähköö ja uima-allasta tolla hinnalla. Netistä me maksetaan joku 8€ kuukaudessa ja se toimii suhteellisen hyvin. (tietenkin se pätkii, mutta mitä voisi odottaa Afrikassa?) Muualla hinnat ovat helposti tuplaten sama tai jos hankkisi oman kämpän niin joutuisi maksamaan kaikesta erikseen, mikä tekisi hinnasta paljon korkeamman! (plus ei olisi uima-allasta)

Maisemaa lähikaupalta meidän hostellia kohti. Hostelli on suht lähellä tota kirkkoa.

Hostellin emäntä pitää aina omassa jääkaapissaan kylmää kaljaa, viiniä ja siideriä, joita me saadaan ostaa halvalla. Ne maksaa jonku 15$ eli jotain about vähän yli euron luokkaa... Myöskin täältä pystyy vuokraamaan kaikkia retkeilyvälineitä ja mm. nelivetoauton, jos haluaa lähteä katselemaan dyynejä. Sielä ei ilmeisesti ole paljon hostelleja, joten telttailu on suositeltavaa. Teltat on auton katolle laitettavia, joten siitä plussaa ja niihin mahtuu yhteensä 4 henkeä. Myöskin pääsiäiseksi hostelli järjestää retken joka kiertää vähän kaikkialla mm. Victorian putouksilla ja hintaa oli joku alle 100€ muistaakseni, joten kuulostaa tosi hyvältä! Hommaan kuului ruuat ja matkat ja sisäänpääsyt, mutta ei juomia.

Mansikkamaitoa pillillä. Tein itse hartioille boleron, siitä varmaan myöhemmin lisää :D

Hostellilla on koko ajan henkilökuntaa läsnä. Emäntä jopa asuu täällä, että jos yöllä olisi joku hätä niin ensin voisi pyytää apua yövartijalta, joka ilmeisesti ”asuu” uima-allasalueella tai sitten isommissa ongelmissa herättää emäntä. Täällä myös siivooja imuroi meidän huoneen ja vie sieltä roskat, joten meidän ei tarvitse itse pahemmin siivota. Siivooja myös tiskaa, jos onnistuu syömään ja sotkemaan oikeeseen aikaan. Keittiössä on purkki, johon voi laittaa siivoojalle tippiä ja koska se on niin kiva niin päätettiin kerätä sinne aina meidän pikkukolikot, koska ei osata oikeen käyttääkkään niitä.

Muutenkin hostellissa on todella ystävällistä ja mukavaa porukkaa. Koskaan ei tarvitse olla yksin mikäli ei halua. Kaikki tervehtivät toisiaan aamusta asti iloisesti.

Maisemaa meidän tienhaarasta (Roentgenstrasse) lähikaupalle päin.

Sijainti on ehdottomasti plussaa! Pienen kävelymatkan päässä mäen päällä on ruokakauppa (joka on auki myös sunnuntaisin!) ja pankkiautomaatti. Viereistä katua suoraan kävelemällä about kolme korttelia pääsee meidän Turismin koululle, eikä pääkampuksellekkaan ole kuin 5-10 min kävelymatka riippuen tietenkin kävelynopeudesta. Vähän isommalle ostoskeskukselle, jossa on myös ruokakauppa kävelee vartissa ja ravintolakin oli yhden korttelin päässä, joten kaikki on ihan käden ulottuvissa. Baareja tai tälläsiä ei olla vielä tsekattu, mutta niihin nyt mennään muutenkin oman turvallisuuden vuoksi taksilla eikä koskaan yksin.

Pyykin pesua en ole itse vielä koittanut, mutta siinäkin palvelu on kuulemma ensiluokkaista, johtuen lähinnä hyvästä siivoojasta. Siivooja oli nostanut saksalaisten poikien pyykit kuivumaan, vaikka oikeesti se olisikin pyykkääjän oma homma. Pyykkäys ei myöskään ole kallista vain 35$/kerta (n.3€). Vaatteet tietenkin kuivuvat ulkona todella nopeasti ja ainakin mun pyyhe ja biksut on kuivuneet sisätiloissakin yhden yön aikana, joten ilma ei ainakaan ole turhan kostea.

Fun stuff

Kesti kaksi päivää odottaa, että sain ladattua ton videon Youtubeen! Eli videoita ei tulla ihan hirveesti jatkossa jakamaan, mutta tää oli pakko! Ihan sairaan hauska ensimmäinen lava-autokyyti. Heti ton jälkeen nähtiin poliisit, jotka ei välittäneet meistä mitään, joten kai toi on ihan sallittua!

Hostel1

Ollaan kotiuduttu suhteellisen hyvin meidän nykyiseen ”kotiin”. Täällä on kuitenkin verrattuna Suomeen muutamia kummallisia juttuja ja sääntöjä on tietenkin kunnon liuta! Mä olen kerännyt sekä "hyviä", että "huonoja" asioita tästä hostellista ja aloitan niiden huonompien tai oudompien juttujen läpikäynnillä. Huomenna sitten nostan enemmän parempia fiiliksiä ilmoille.

Tiskaaminen ja muutenkin keittiössä toimiminen on hieman vaikeeta. Meille on varattu 4:lle tytölle yksi hylly jääkaapista, mikä ei ole kauheen paljon, kun kaikki haluisivat mieluiten kylmää mehua ja ruokaa. Kuivaruuat ja muut säilytetään pahvilaatikoissa keittiössä olevassa ruokakomerossa. Hanasta tuleva juomavesi menee ensin suodattimen läpi, mikä tekee vedestä vieläki lämpöisempää. Tyttöjen mielestä se vesi maistuu ihan järvivedelle, mutta mulle se maistuu suhteellisen hyvin ainakin sitruunamehun kera. Ostettiin Anniinan kanssa myös mukit, jotka pitävät kylmän kylmänä ja kuuman kuumana. Se oli ihan sairaan hyvä ostos, enkä muita mukeja oikeen haluakkaan käyttää, koska täällä tiskaaminen tuntuu jotenkin ongelmalliselta. Tiskiin ei oikeastaan saisi käyttää paljon ollenkaan vettä ja huuhteluvedellä pestään aina seuraavat astiat. Todella hygieenistä ja tiskaus sujuu tietenkin ikivanhalla sienellä. Se on kumma kun ei ulkomailla tajuta käyttää tiskiharjoja!

Vessassa ja suihkussa on myös vähän eriskummallisuuksia. Vessoja on kaksi ja niissä on yleensä ikkunat auki. Jos illalla menee suihkuun tulee sinne myös ötököitä, koska ne tietenkin seuraavat valoa. Ikkunoita ei kuitenkaan oikeen viitsi sulkeakkaan tai vesi höyrystyy sisälle. Toisesta vessasta näkee suoraan uima-altaalle mikäli ikkuna on täysin auki, niin siinähän on sitten kiva mennä suihkuun! Samaisessa vessassa myös vessan veto ei suju oikeen kauheen hyvin vaan kaikkien isot hädät jäävät kellumaan pönttöön. Ihan perus sääntönä on myös, että hiukset kerätään myös tietenkin suihkukaivosta käynnin jälkeen. Kyllähän täällä käy siivooja, jonka hommaa senkin luulisi olevan, mutta koitetaan kuitenkin välttää tukkeumia.

Meidän huoneessa on periaatteessa 4 kaappia, niistä kaksi on niin korkeella, ettei sinne voi normaali ihminen ylettyä. Ehkä tikapuilla tai jos siirtäisi jonkun kerrossängyn siihen eteen. Meillä siis neljä tyttöä jakaa kaksi kaappia! On aika tukalaa. Myös meidän huoneessa on ikkunassa hyttysverkko, mikä on tosi hyvä juttu! Kukaan ei ole vielä saanut minkäänlaisia pistoksia tai muita. Poikien huoneessa on vaan yläsängyissä on hyttysverkot, joten esimerkiksi Jarilla on kauheesti jäävätän näkösiä ja kokoisia pistoksia/puremia.

Sähköä täytyy säästää. Se ei ollut yhtään yllättävä asia, joten aina kun on poissa huoneesta pitää sammuttaa valot ja laittaa pistorasiat pois päältä. Ollaan tehty lähinnä niin, että ladataan tietokoneemme ja kännykkämme öisin, jottei ylikuormitettaisi sähköä, koska jos se tapahtuu niin tältä alueelta voidaan katkaista sähköt kokonaan tunniksi tai pariksi. 

Sisään tänne Hostelliin pääsee vain soittamalla ovikelloa tai huutelemalla oven avausta. Ulko-ovi on sähköllä toimiva liukuva portti ja muut ovet ovatkin oikeastaan aina auki. Ilmeisesti jossan vaiheessa yöllä varija laittaa myös jotain muita ovia kiinni, mutta siitä me ei tiedetä mitään kun ei olla yökukkujia! Myöskään huoneen ovissa ei periaatteessa ole lukkoja. Emäntä sanoi kyllä, että meidän huoneeseen löytyy kaksi avainta, mutta meitä asuu sielä neljä, joten eipä sitä voi lukkoon laittaa. Myöskään mitään turvalokeroita ei ole. Pitää vain luottaa siihen, että kukaan ei varasta mitään. Onneksi oikeestaan kaikilla on täällä omat hienot tietokoneet ja monilla on suhteellisen uusia kännyköitäkin (paitsi suomalaisilla), joten eipä kukaan himoitse toisten omaisuutta. Jos tänne tulee vierailijoita niin niitä ei saa viedä sisään ettei kenellekkään tule himotusta varastaa mitään meidän juttuja. Sitä ei halua, mitä ei tiedä olevan.

Uima-allasalueellakin on jännä juttu! Tää hostelli vuokraa ”luksus telttoja”, jotka on oikeestaan uima-altaan vieressä olevat katetut alueet. Jos sielä asuu jotain niin uima-altaalta vähenee sänkyjen verran... eli ne vähän niinku vie meidän aurinkotuolit! Meidän huoneesta myös vietiin yksi patja yhdeksi yöksi teltoille. En kyllä itse haluaisi maksaa siitä enempää, että nukkuisin ulkona uima-allasalueella hyttysverkkojen alla! (mutta ilmeisemmin Elli ja Anniina tykkäis siitä) Sisällä tuntuu olevan sata kertaa turvallisempaa, varsinkin kun kaikki tavaratkin olisivat vain jonku verhon takana, eikä missään oikeessa huoneessa. Altaalla ei saa myöskään läiskyttää vettä, joten sielä ei voi pelailla mitään pallopelejä tms... Me not like.

Barbeque

Perjantaina päästiin tyttöjen kanssa grillailemaan yhden saksalaisen pojan asuinpaikkaan, joka oli todella upea! Tai siis maisema oli ihana (tehtiin maisemasta blogin oletuskuvakin!). Muutenkin täällä on todella paljon vuoristoa ja koko kaupunki on hyvin mäkinen. Siksi siis mentiin vain tyttöjen kesken, että muuten meiltä olisi tullut liikaa väkeä, eikä se poika halunnut koko hostellin porukkaa sinne. Paikalle päästiin taksilla, joka maksaa aina 9$/pää jos menee tähän lähialueille. 

Taksimatka viiden hengen voimin grillailemaan

Olisi pitäny ottaa niistä makkaroista kuvia ennen paistoo jne, koska täällä makkarat eivät ole leivoksia eivätkä esipaistettuja. Ne on ilmeisesti aikailailla saksalaisia makkaroita, oikeeseen suoleen tehtyä maustettua jauhelihantapaista mönjää.Tuntuma suussa ei ole kauheen kiva, vaikka maku olikin ihan hyvä.

Possu Windhoekin kukkuloilla

Me ei viitsitty rillutella kauheen myöhään, koska seuraavana päivänä (eilen) oli ensimmäinen koulupäivä. (joo, lauantaina!) Haluttiin olla fressejä, mutta niin ei oikein käynyt kun kaikki nukkuivat yönsä kuumuuden vuoksi huonosti. Perjantaina oli 41 lämmintä ja lauantaina ilmeisesti sitäkin lämpimämpi, joten villasukat ovat saaneet pysyä kaapissa! Saatiin yhdeltä Namibialaiselta Immanuelilta kyyti sen lava-autolla kotiin. Oli kiva tutustua johonkin varmasti luotettavaan paikalliseen!

BBQ ilta saksalaisten kanssa

Eilen tosiaan oli se ensimmäinen koulupäivä ja se meni lähinnä koittamatta olla nukahtamatta. Istuttiin isossa auditoriossa ja kuunneltiin paljon juttuja, jotka ei oikeastaan kuuluneet meille, mutta sama se. Koulusta oli päivällä puolentoistatunnin ruokatauko, joka oli todella hyvä juttu! Neljän jälkeen alkoi kuljetukset uima-altaalle, jossa meitä about 1500 opiskelijaa varten tyhjennettiin koko alue muista ihmisistä ja me saatiin pari limpparitölkkiä ja grilliruokaa. 

Etsi Anniina ja Jari :D

Syömisen jälkeen mentiin uimaan ja olo oli kuin taivaassa! Nautittiin ihan täysin rinnoin ihanasta ilmasta ja uima-altaasta. Ainut vähän outo juttu oli, että ihmiset salakuvasivat meitä ja Ellin sanoin tuntui siltä kuin oltaisiin sirkusfriikkejä. Joku poika sitten uskaltautui ihan oikeesti altaalla tuleen meidän viereen kuvaan ja kun päästiin sieltä pois niin joku muukin halusi kuvan. Ilta kuunneltiin Afrikkalaisia esiintyjiä (mm. tonne ylös linkattua Blossomia, jonka ääni on todella kaunis!). Innostuttiin tanssimaankin ja saatiin uusi Afrikkalainen ystävä, jonka nimi on Amor! Amorilta melkein varastettiin laukusta tavaraa. Onneksi meidän pojat olivat skarppeina vahtimassa laukkuja niin mitään vahinkoa ei ehtinyt tapahtumaan. Muuten ilta menikin tosi kivasti! Oltiin puoli 10 aikaan hostellilla ja juteltiin iltamyöhään...

Altaalla Auringonlaskun väreissä

Päivä oli kyllä todella pitkä, mutta todella kiva. Se oli jännä, että vaikka koko päivän tehtiin jotain niin väsyä ei meinannut näkyä... Kuumuudesta huolimatta me kaikki saatiin ihmeen hyvin nukuttua!

En muka ole tehnyt mitään -päivä

Mulla ei ole normaalioloissa aikomusta kirjotella tänne ihan joka ikinen päivä, mutta tänään oli pakko tulla vielä pistään pari kuvaa. Oikeestaan ne kaksi ainoota, jotka tänään otin. Harmittaa vähän etten ottanut kuvia kun käytiin tutustumassa meidän Tourism -kouluun, mutta ehtiihän sitä! Saatiin myös infoo, että meidän koulupuvun täytyy olla musta hame, valkoinen kauluspaita, mustat kengät ja mustat sukat. Jes. Ensimmäiseen koulupäivään lauantaina ei kuitenkaan aijota pukeutua kuin omiin vetimiin, koska koulun jälkeen on kyyditys grillibileisiin jotka koulu järjestää. Maanantaina pitää sitten olla tositoimissa klo 7.45.

Bongasin meidän hostellin pihasta mangopuun, harmi ettei noita uskalla syödä tai emäntä saattais suuttua...

Kaikista tärkein asia kuitenkin tänään, josta halusin tulla ilmoittamaan oli se, että me siivottiin meidän huone! Nyt jopa lattiaa näkee ja vaatteet voisi ehkä löytää ilman puolentunnin etsintää!

Oon koittanut kisuttaa Anniinaa kirjottaan tänne, koska sillä olis aivan varmasti hauskoja pikku tarinoita kerrottavana, jotka valitettavasti varmaan unohtuu jos niitä ei laita muistiin mihinkään. Koitan siis keräillä niitä ylös jos se ei itse halua niitä tulla julkaisemaan.

Oryx rump steak, please!

Iltaa!

Tänään aamulla meillä oli tapaaminen koululla ja koitettiin ehtiä sinne kymmeneksi. Kuitenkin Afrikkalaiseen tapaan kuuluu niin oltiin vähän myöhässä... Saatiin vähän infoa tulevaisuudesta ja muun muassa viisumeista, koska ollaan nyt täällä viikosta kolmeen kuukauteen kestävillä turistiviisumeilla. Jokaisella henkilöllä on siis passissaan eri aika, mikä on todella jännä juttu. Me saatiin Anniinan kanssa kolmen viikon aika hankkia opiskelijaviisumi, minkä pitäis olla oikeestikkin riittävä aika.

Koululla ei mennyt kauheesti aikaa. Tapaamisen jälkeen käytiin maksamassa rekisteröintimaksu koululle, koska meitä kohdellaan täällä kuin 1. vuoden opiskelijoita siitä huolimatta, että ollaan omassa koulussamme jo korkeemmilla asteilla. Mä olin tuhma tyttö ja käytin isän Visaa, koska mulla ei oo tilillä rahaa ennen ku opintotuki tulee, sitä siis odotellessa! Käytiin sitten ostoskeskuksessa, joka on jotain Koskikeskuksen kanssa samaa kokoluokkaa tai jotain. Sielä oli iso supermarket, josta shoppailtiin ruokatarvikkeita suhteellisen edullisesti. Ainakin liha oli paljon halvempaa kuin Suomessa ja vaikka kaikki väittää, että jotkut tuotteet on kalliimpia niin en usko niitä!

Ei olla vielä saatu aikaiseksi laitettua tavaroita kaappiin matkalaukuista. (tää ei varmaan yllättänyt ketään?) Koitetaan ehdottomasti tehdä se huomenna, koska tavaroiden etsiminen isosta kasasta on kauheen vaikeeta plus siivooja ei suostu tuleen siivoon meidän huonetta jos lattialla on tavaraa! Kuitenkin, huone on ihan kiva, vaikka eilen kuultiin, että sielä saattaa olla hämähäkkejä. Se ei tosin onneksi haittaa kuin Anniinaa ja Elisaa.

Suurimmaksi osaksi loppupäivä kulutettiinkin altaalla. Kuvat ei nyt näytä ehkä niin aurinkoisilta ja lämpimiltä, kuin täällä on. Oikeestaan nyt pitäisi kaiken järjen mukaan sataa paljon, mutta täällä on todella kuivaa, mikä ei ole ilmeisesti normaalia. Me tosin nautitaan siitä! Tässä saatiin ensimmäiset väritkin pintaan, jotka ovat lähinnä punaista, mutta ei se mitään! Kukaan ei palanut pahasti.

Happy Girl with her new top.

Happy girl without the top.

Kirjaimellisesti auringonpalvontaa suomalaisten ja saksalaisten kera.

Takapihan kukkapuu on ihana <3

Some foot.

Perheen kissimirri

Illalla, kun mä olin jo syönyt jäätävään nälkääni papuja Suomalaisjengi (5 henkee) ja yksi saksalainen kaveri päätti lähteä ravintolaan. No, ei siinä pavut paljon haitannut, koska mulla oli koko ajan jäätävä nälkä ja muut väittivät etteivät tunne näläntunnetta näin lämpimässä. Pyh, ruokaa tänne ja äkkiä ja paljo!

Korttelin päässä oleva Afrikkalainen ravintola

Jengi miinus minä.

En haluisi asua tuola, jokapaikassa on piikkilankaa, mutta toi on ehkä jo vähän liikaa! 

Ruokalistaa. Otettiin Anniinan kanssa toiseks viimenen ateria Afrikkalaisella Oshifima puurolla, joka ei maistunut miltään.

Sain Henkalta ihana kuvauspossun läksiäislahjaksi

Possu pääsi myös illalliselle. Alkupalaksi meille tarjottiin Afrikkalaista makeaa leipää voin kera. Se oli vähän kuin kuivakakun ja perus leivän sekoitusta. Syötiin ruuat ulkona ja katseltiin uskomattoman kaunista auringonlaskua ja nautittiin Afrikan tunnelmasta. Tää ei tosiaan ole siis sellaista jota ensimmäisenä tulee mieleen Afrikasta. Täällä on paljon suhteellisen uusia rakennuksia ja vieressä tässä asuu Kiinan suurlähettiläs, joka asuu tollasessa jäätävän kokoisessa (se koko kortteli, joka kierrettiin ravintolaan mennessä) kompleksissa...

Kuvia meidän asuntiloista ja ehkä videookin koitan latailla tänne, jotta pääsette paremmin perille siitä, miltä täällä näyttää! Oli muuten aika jännä olla ainoat valkoiset ihmiset koulun kampuksella.

Namibia, finally.

Vihdoinkin perillä! Voin kertoa, että tollasessa yli vuorokauden matkustuksessa paikat puutuu, mutta mä sain ihmeen hyvin nukuttua koneessa. Anniina tosin nukkui yhteensä varmaan tunnin. Tavattiin jo Suomessa lentokentällä pari muutakin, jotka tulivat meidän kanssa samaan hostelliin asumaan, joten oli suhteellisen turvallinen olo kaikilla kentilla ja sillai kun tiedettiin koko ajan ettei olla ainoita Namibiaan matkaajia. Viimeinen lento tosin meillä oli eri ja se oli vähän outoa, koska ne lennot saapuivat Windhoekkiin about vartin erolla.

Väsy ja nälkä on kova ja muut pitää hauskaa ja tutustuu muihin hostellin vieraisiin ulkona, joten koitan pitää nyt löpinät lyhyinä ja esittää matkantekoa ja meidän tämänhetkistä käsitystä Windhoekista kuvina.

Pitkät lennot ovat siitä kivoja, että saa katsella leffoja omalta kosketusnäytöltään.

British Airways tekee jonkinlaista hyväntekeväisyyttä Afrikassa ja annettiin sinne loput euromme.

Johannesburgin ympärillä on "hieman" asutusta. Tota jatkui ihan äärettömän kauas.

Namibia näytti ilmasta tylsältä. Vain hiekkaa ja pusikkoa. Eikä toi siipi parantanut maisemia ollenkaan!

Ensikosketus Windhoekkiin oli lentokenttä, jossa tapeltiin viisumien kanssa, mutta onneksi kaikki pääsi maahan!

Vuoria näkee vähän jokapuolella. Maisema ei tosiaan ole niin tasaista kuin voisi kuvitella.

Ennen tota rautatiesiltaa nähtiin ELÄVÄ APINA tien vieressä, myöhemmin nähtiin ainakin viisi lisää!

Windhoekin "nähtävyys" eli piparkakkutalon tapainen kirkko. Ajettiin tän ohi matkalla hostellille. Pääkampus on tossa vieressä.

Bye!

Juhuu! Lentokentällä ollaan! Lento Lontooseen lähtee 17.10 ja sitä odotellaan Helsinki-Vantaan surkeaa nettiä hyväksi käyttäen. Jännittäminen ei vielä kummallakaan ole pahemmin alkanut, katsotaan koska se tulee... Vaikka mä taisinkin pari pisaraa heittää ilmoille, kun poikaystävä heilutti ikkunasta mun lähtiessä. Toivotaan, että itkut oli sitten siinä. Tästä eteenpäin odotellaan, että oltaisiin Afrikan auringon lämmössä, joka tapahtuu huomenna joskus puoli kolmen aikaan. Siitä sitten pitäisi olla auton odottamassa kyyditsemään meidät Paradise Gardeniin. Seuraavalle 10:lle päivälle katseltiin tossa lämpötiloja, jotka näyttää aika kivoilta. Ei ole hirveemmin edes sadetta luvattu, aurinkoista tai puolipilvistä ja 30-35 astetta lämpöä! Nam <3

 Ja koska kaikkia kuitenkin kiinnostaa kaikki Namibian sääjutut niin tossa yläpuolella on keskiarvoja lämpötilasta ja sademäärästä. Ylempi kaupungeista on siis se, jossa me asustellaan.

(Anniina ei saanut koko tässä ajassa nettiään toimimaan kun kirjoitin tän postauksen, kummallista touhua!)

Medication

Vihdoinkin kaikki rokotteet yms hössötykset otettu! Voin, kertoo ettei ole mitään halpaa lystiä! Mulla oli jo ennestään A-hepatiitti, eikä se B ollut pakollinen, mutta suositeltava, jos vaikka saan jostain neulasta tai puukosta piston. B-hepatiitti maksoi hitusen yli 50€ per pistos ja sitä täyty ottaa kaksi pistoa ennen lähtöä kuukauden välein ja vielä 5kk päästä täytyy ottaa yksi. Sitten mulla pitäisi olla suoja hepatiitteja vastaan ainakin 40-vuoden ajan!

Aluksi mua ei kiinnostanut kauheesti ottaa mitään rokotteita "turhaan", mutta en tiedä miten se lääkäri puhui mut ympäri kaikkiin... (paitsi poliontehosteeseen!) Tai sitten se ei ees kysynyt mun mielipidettä vaan suoraan kirjoitti reseptin. Meidän asuinpaikassa Windhoekissa ei ole oikeestaan mitään vaaraa, johon täytyisi ottaa joku rokote, mutta sitten jos mennään retkille yms. vaeltamaan niin ne luultavasti on ihan hyödyllisiä. En edes ole silti lukenut sitä jäätävää rokotteista ja muusta matkailijalle tärkeestä kertovaa paperinippua, jonka lääkäri antoi mulle. Hups. Nyt on kuitenkin pistettynä perus jäykkiksen lisäksi keltakuume (jonka todistuksesta kannattaa ottaa kopio, koska sitä saatetaan Afrikan rajoilla kysyä). Muut rokotteet otinkin suullisesti elikkä Lavantauti meni kapseleina kolmena päivänä peräkkän ja kolera juomana, joka maistui oikeasti ihan hyvälle viikon välein juotuna. Koleran liuos maksoi jonku vähän yli 60€ ja Lavantauti.... ööö... no, se oli paljon halvempi. :D

Asutaan myöskin malariavapaalla alueella, joten lentäessä tai Windhoekissa meidän ei täydy syödä malarialääkitystä, vaikka lääkärit siitäkin sanoivat, että sitä kannattaisi ensin testata Suomessa, jotta tietää että se sitten sopii jos mennään joillekkin retkille. Meidän suunnitelma oli ostaa lääkkeet vasta paikan päältä, koska aiemmin Windhoekissa vaihdossa olleet tytöt kertoivat meille niitä löytyvän. Nyt kuitenkin meidän luokkalainen lupasikin antaa meille sen malarialääkkeet, joita se ei pystynyt syömään Afrikassa ollessaan. Niillä sitten koitetaan pärjäillä. Lääkkeen nimi tais olla Lariam (tai sitten se ei ollut, kun muisti on vähän hatara). Paapi hössöttää jostain leikkausveitsestä ja tipastakin, että se varmaan meille sellaisetkin tuo, vaikka mun mielestä toi on vähän ylihössötystä, kun kuitenkin ollaan suurin osa kaupungissa eikä missään ambomaalla. No, toivotaan ettei sellaisia ainakaan tarvittaisi!

Vähän lievemmin alkoi hössöttään mun sairaanhoitaja tätini, joka antoi mulle matkaan parit laastarit, jotka poistavat bakteereita haavasta ja sitten sellaista liuskaa, jonka saa leikattua oikean kokoiseksi haavaan, joka poistaa bakteereita. Tälläinen hössötys oli ihan tarpeellista mun mielestä, koska haavoja voi saada helpostikkin meidän vieraillessa jossain ambomaalla. Turistiripuli on myös yleinen sairaus niin ostin pienen pakkauksen Precosaa, joka auttaa kuulemma myös salmonellan oireisiin! Rokotushoitaja suositteli syömään sitä koko matkan ajan, mutta eipä tainnut hoitaja ihan ajatella, että mä olen sielä oikeesti sen 5kk. Tän lisäksi ostin PunkkiÄssää, joka on kaikista vahvinta Suomessa myytävää hyttysmyrkkyä. Totakaan en aijo käyttää muuta kuin sielä ambomaalla ollessa.

Eilen apteekissa ollessa mulla oli mielessä vielä joku juttu, joka kannattaisi ostaa, mutta ehdin sen unohtaa hankkiessani rokotetta enkä sitten ole muistanut sitä enää. Tää teksti on kyllä kertonut varmaan kaiken mun huonomuistisuudesta kun melkein joka kappaleessa on jotain mitä en muista! :D Mun mielestä kuitenkin melkein kaikki peruslääkkeet, rasvat ja muut on nyt ostettuna, eli voin alkaa pakkaamaan! Ahahaa siis pakkaan edellisenä iltana ennen lähtöö!

26 yötä lähtöön

Pakko fiilistellä uudenvuoden kunniaksi meidän helmi-kesäkuun "asuntoa". Sain sähköpostiin vahvistuksen, että meidän rahat on tulleet tilille, joten ei jäädä ainakaan puille paljaille heti Windhoekkiin mennessä. Nyt Suomen kamaralla odottelee kaksi niin iloista tyttöä ja laskee öitä lähtöön!

Jonkun backbackerin video meidän hostellista:
(harmi ettei kahden hengen huoneita näy...)



Seuraavana varmaan mietitäänkin sitten jo meidän pakkausfiiliksiä. Huhhuh, tammikuu tulee varmasti meneen niin hurjaa vauhtia oli ettei tosikaan!