Katima Mulilo

Vindoinkin alkoi tää Bloggeri taas toimiin! Latasin nää kuvat jo aikaa sitten, mutta sitten koko sivusto meni ihan sekaisin enkä päässyt muokkaan niiden kokoo isommaksi ja inhoon postailla jotain minikuvia joita pitää suurennuslasilla kattoo!

Victorian putousten reissulta jäi julkaisematta takaisin paluumatkalla yhden yön viettäminen Katima Mulilossa. Meidän yksi Namibialainen kaveri on sieltä kotosin ja suositteli sielä poikkeemista reissullamme ja mehän otettiin neuvosta vaarin.

Ensimmäisenä otettiin taksi Victorian putouksilta Livingstonen keskustaan Sambiaan, josta alettiin taksikuskien avustamana metsästämään bussia. Bussi löytyi, mutta siinä oli vain yksi paikka jäljellä. Ei sitten hypätty sen kyytiin. Seuraava vaihtoehto oli etsiä joku paikallinen taksi tai minibussi rajalle. Kauhee kasa taksikuskeja kerääntyi aika äkkiä meidän ympärille heitteleem omia hintojaan ja sieltä välistä saatiin bongattua yksi kuski, jonka tutulla oli minibussi menossa rajalle ja hetken päästä tuo isompi taksi nouti meidät samaisesta paikasta. Vähän aikaa pyörittiin Livingstonen liepeillä ja sitten lähdettiin matkaan. Matka oli pitkä ja kuoppainen. Ehkä myös vähän ahdas, kun auto ei ennemmin lähtenyt liikkeelle ennen kuin se oli täynnä! Onneksi viimeisenä hyppäsi mukaan kyytiin äiti vauvan kanssa. Vauva tietenkin viihdytti meitä (eritoten Anniinaa) koko about kolmen tunnin matkan ajan.

Seshekeen rajalle päästyä oltiin jo rättipoikki väsyneitä ja mulla ainakin alko nälkäkin jo vaivaamaan. Koko päivänä ei oltu syöty oikeen muuta kuin aamupala ja sipsiä. Otettiin passeihin leimat ja siirryttiin kävellen joku 300m matka rajan Namibian puolelle, josta taas otimme passeihin leimat. Kaikki meistä sai erilaiset leimat, mikä vähän kummastutti. Ei tainnut työntekijä oikeen tietää mitä teki. Siitä sitten meidän kaveri oli soittanut auton meitä hakemaan ja viemään Fish Eagles Nestiin eli meidän Lodgeen. Ei tiedetty et tää tyyppi oli jonkin tason taksi, mutta sitte jouduttiin maksamaan tuplahinta siitä kyydistä ja vähän enemmänkin. Olin aika vihanen, mutta onneksi myöhemmin kun palattiin ruokailemasta keskustasta käytettiin samaa kyytiä se antoi meille alea, varmaan koska tiesi meidän tietävän sen huijanneen meiltä liikaa rahaa, kun puhelimessa Elli neuvotteli hinnasta ja kertoi myös meidän kaverin sanoneen paljonko taksin olisi pitänyt maksaa.

Fish Eagles Nestiltä en tajunnutkaan ladata kuvia, mutta se paikka oli tosi kiva. Vähän turhan kaukana keskustasta vaan, niin että sinne piti aina mennä taksilla. Paikan huoneet oli isoja ja tosi siistejä. Huoneissa oli jopa jääkaapit ja muuta sellasta kivaa! Oltiin tosi väsyneitä reissusta, joten nukkumaan mentiin suhteellisen aikasin. Aamupalalla oltiin kuin kuninkaallisia! Jaloissa juoksi paikan omistajien kanoja ja koiria yms elukoita (tämä ei ollut se kuninkaallis osuus). Aamupalapaikalla oli mies, joka oli ottanut meidät myös vastaan Lodgeen illalla. Hän siinä hääräsi essu päällä ja kysyi millaisia munia halusimme, hän paistoi meille munia, pekonia, makkaraa ja paahtoi leivät. Sai vielä pyytää lisääkin. Täydellistä palvelua ja hyvää ruokaa! 

Päivän ajaksi jätettiin tavaramme Fish Eagles Nestiin ja lähdettiin tutustumaan Katima Muliloon meidän kaverin(Siya:n) johdatuksella. Ensimmäinen etappi oli mennä moikkaamaan Siyan äitiä! Oltiin aika innoissamme päästä jonkun paikallisen kotiin vieraaksi ja oltiin todella kiitollisia kutsusta. Ostettiin kaupasta pari leipää tuliaisiksi. Täällä ei kai ole tapana viedä mitään, mutta koska me ollaan Suomalaisia ja meillä on tapana viedä jotain kahvipaketteja tullessamme kylään, joten pakko oli jotain ostaa ja se oli hyvä!

Taksit ajoi meidät perille jaSiyan äiti tulikin hetipian moikkaamaan meitä. Ei siis tungettu taloon sisään vaan jäätiin ulos muovituoleille istuskelemaan ja koitettiin pysyä varjossa. Melkein kaikki kun poltti itsensä Victorian putouksilla. (olen muuten päätynyt siihen, että nämä ihon polttamiset johtuu varmasti siitä, että syömme malarialääkitystä, koska ei me enää kärtsätty ihoomme niin herkästi ennen kuin sitä alettiin syömään. Haluan ajatella näin!) Mutta siis.... eksyin aiheesta. Paikalla oli myös Siyan sisko ja hänen suloinen tyttölapsensa viihdyttämässä meitä. Medän myös viihdytään sielä missä on lapsia. Ihana suloinen tyttö olikin ja Siyan äitikin oli aivan todella valloittava nainen!

Sitten siitä kodista. Talo on rakennettu jostain hiekasta ja vedestä. Koitin kysyä monesti, mutta en oikeen ymmärtänyt, että miten! Kuitenkin seinä oli kivikova ja katto oli peltiä. Oven edessä oli lakana, jottei sisään oikeen nähnyt, mutta nähtiin toiseen taloon ja sielä oli ihan tavallisesti keittiökaapit sun muut mukavuudet, mitä meiltäkin kotoa löytyy. Jo lautasantenni voi kertoo ettei tuola nyt ihan hökkelissä eletä! Itseasiassa nähtiin todella paljon tollasia savimajoja joissa oli latasantenneita. Tämä ilmeisesti oli Katiman hiukan parempaa asuinaluetta, koska tuola on sähköt. Jossain kauempana sitten ei kai sitä telkkariakaan katsella.

Viihtyisä pihapiiri

Siya äitinsä kanssa

Ryhmäkuva tosin ilman kimmoa. Olin vähän turhan pitkä noiden tyttöjen seuraan... :D

Siyan äidin kotoa matka jatkui markkinoille Katima Mulilon keskustaan. Paikka oli kuten mikä tahansa pikkukylän keskusta, vähän vain enemmän hiekkateitä. Tiet olivat muutenkin taksikuskin mukaan korjauksen alla. Taitaa ne olla laittamassa asfalttia vähän pidemmälle...

Siya osti jotain rusinan kavereita, joissa oli kivi sisällä

Torilta ei oikeen ostettu mitään. Sielä oli pääasiassa kalaa ja muuta ruokaa myynnissä pikkulettivärkkien lisäksi. Ei tainnut löytyä niistä ihan sopivaa väriä meikäläisille...

Sielä sitten takseja odotellessa kulutettiin aikaamme... Joka paikkaan mihin Siya halusi meidät viedä mentiin taksilla ja en oo varmaan minään muuna päivänä kuluttanut takseihin noin paljon rahaa kun tolloin. Tais mennä yhteensä joku 7 matkaa tai jotain... En osaa laskea :D Kuitenkaan keskustaan tutustumisen jälkeen retki ei ollut ohi, vaan mentiin vielä yhden lodgen baariin hengailemaan ja pelasi pojat sielä erän bilistäkin. Lodge oli Sambezi joen rannalla, missä oli vesi vähän korkeella sadekauden vuoksi, mutta tulviminen ei ollut kauheen suurta. Sielä paikan omistaja kertoi että yksi heidän koiristaan oli jo kaksi kertaa joutunut krokotiilin hampaisiin, mutta päässyt pois. Jännittävää kun ei kerrasta opi missä on kuolemanvaara.

Tuola hengailtiin todella väsyneenä kunnes oli aika alkaa siirtyä hakemaan kamoja meidän omalta Lodgelta ja siirtyä keskustaan vetään mättöö ennen kuin meidän bussi lähti takaisin kohti Windhoekkia. Repästiin Jartsan kanssa ja syötiin peräjälkeen kaksi hamppariateriaa varastoon ja sillä pärjäski tosi kivasti oikeestaan koko 20h matkan. Reissun jälkeen kuitenkin mentiin tyttöjen kanssa KFC:hen aamupalalle. Oli muuten maailman surkein aamupala tai KFC ateria noin muutenkin. He myivät tuotteitaan, vaikka salaatti oli loppu. Tämä selvisi vasta kun tuotteet oltiin saatu. Vähän näytti Wrappi köyhältä kun sisällä oli pelkkää kanaa ja tomaattia. Anniina vielä inhoo tomaattia ja sitä oltiin laitettu extra paljon salaatin sijaan! :D Todella hyvää palvelua siis, varsinkin kun kauppa josta saa salaattia on alle 5min kävelymatkan päässä pikaruokalasta!